Idänhierakka
| Idänhierakka | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Tatarkasvit Polygonaceae |
| Suku: | Hierakat Rumex |
| Laji: | confertus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Rumex confertus |
|
| Katso myös | |
Idänhierakka (Rumex confertus) on isokokoinen tatarkasvilaji.
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Idänhierakka on monivuotinen ruoho, joka kasvaa 60–150 senttimetriä korkeaksi. Kasvin tyvilehdet ovat suuret ja kolmiomaiset, 20–30 cm pitkät. Lehtilapa on sileä ja sen tyvi aavistuksen herttamainen. Lehden ruoti ja lavan keskisuonen alapinta ovat huopakarvaisia. Latvakukinto on hierakkamainen, tiheä ja suhteellisen lyhyt, kukinnan aikana tummanruskeaksi muuttuva. Hedelmä on 3,5 millimetrin pituinen tummanruskea pähkylä. Sitä ympäröi kolmesta munuaismaisesta verkkosuonisesta kehälehdestä muodostuva hedelmäverhiö.[1] Idänhierakka risteytyy muiden hierakoiden kanssa; Suomessa on havaittu lajin risteymiä vesihierakan (Rumex × dolosus), poimuhierakan (Rumex × skofitzii) ja hevonhierakan kanssa.[2][3]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Idänhierakka esiintyy Itä-Euroopassa ja Aasiassa. Levinneisyysalueeseen kuuluvat Venäjä, Kazakstan, Kiina, Suomi, Baltia ja osa Itä-Euroopan maista.[4] Pohjoismaista lajia kasvaa lähes pelkästään Suomessa.[1]
Suomessa idänhierakka on harvinainen uustulokas eri puolilla maata. Kasvia on tavattu Venäjältä levinneenä sotatulokkaana monin paikoin itärajan lähellä, Ilomantsissa, Kuhmossa, Suomussalmella ja Inarissa.[5][6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 97. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1
- ↑ Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9
- ↑ Hämet-Ahti, L., Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila., P. & Väre, H. 2005: Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen – Lutukka 21:41–85.
- ↑ United States Department of Agriculture (USDA), National Plant Germplasm System: Rumex confertus Willd. (englanniksi) Viitattu 9.1.2017.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2015: Suomen putkilokasvien levinneisyyskartasto (Idänhierakka Rumex confertus) 2016. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo.
- ↑ Luonnontieteellinen keskusmuseo, Hatikka (→ haku kasvitietokannasta).