Hevonhierakka
| Hevonhierakka | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Tatarkasvit Polygonaceae |
| Suku: | Hierakat Rumex |
| Laji: | longifolius |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Rumex longifolius |
|
| Katso myös | |
Hevonhierakka (Rumex longifolius) on 50–120 cm korkea jäykkävartinen monivuotinen ruohokasvi.
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hevonhierakan lehdet ovat poimulaitaisia, 3–4 kertaa leveyttään pitempiä ja jopa 35 cm:n pituisia. Lehtiruodin tyvellä vartta ympäröi kalvomainen korvaketuppi. Hevonhierakka kukkii heinä-elokuussa. Sen kukinto on pystyhaarainen, tiheä, tähkämäinen ja melkein lehdetön. Kukat ovat pienet ja vihertävät. Hevonhierakalla on voimakas pysty pääjuuri. Se lisääntyy helposti katkenneista juurenkappaleista. Yksi hevonhierakka voi tuottaa yli 15 000 siementä. Pähkylät ovat tummanruskeita, noin 3 mm pitkiä ja kolmisärmäisiä. Siemenet jäävät usein ruskeina roikkumaan talventörröttäjäksi kuivahtaneessa varressa vielä lumentulon jälkeenkin. Ne voivat levitä laajalle alueelle tuulen mukana lumihankea pitkin.
Levinneisyys Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hevonhierakka on Suomessa joutomaiden muinaistulokaskasvi. Se on yleinen lähes koko maassa. Vain Lapin pohjoisosissa se on harvinaisempi.
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hevonhierakka kasvaa lähinnä ihmisen muokkaamissa paikoissa kuten pihoissa, tienvierillä, joutomailla, laitumilla ja puutarhoissa. Sitä löytyy myös rannoilta. Hevonhierakka suosii typpipitoista maata.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Piirainen, Mikko: Rikkaruohot. WSOY, 2002. ISBN 951-0-26728-7