Iain Matthews
Iain Matthews McDonald | |
---|---|
Iain Matthews esiintymässä Cropredy-festivaalilla 2007. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 16. kesäkuuta 1946 |
Ammatti | muusikko, laulaja-lauluntekijä |
Muusikko | |
Taiteilijanimi | Ian McDonald, Ian Matthews, Iain Matthews |
Laulukielet | englanti |
Aktiivisena | 1967– |
Tyylilajit | folk rock, rockabilly, country rock, soft rock, vaihtoehtorock, surf, jazz |
Soittimet | laulu, kitara |
Yhtyeet | Fairport Convention, Plainsong, Matthews Southern Comfort |
Levy-yhtiöt | Decca / Deram, Polydor, Vertigo, Elektra, Columbia, Mushroom, Windham Hill, Mooncrest, Brilliant |
Aiheesta muualla | |
Kotisivut | |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Iain Matthews (s. 15. kesäkuuta 1946) on englantilainen muusikko ja lauluntekijä. 1960-luvulla hänet tunnettiin nimellä Ian McDonald ja myöhemmin samalla vuosikymmenellä nimellä Ian Matthews. Vuonna 1989 hän otti jälleen käyttöön alkuperäisen etunimensä.
Hän on saanut vaikutteita sekä rock and rollista että folkmusiikista ja esiintynyt pääasiassa sooloartistina. Sitä ennen hän oli jäsenenä Fairport Convention -yhtyeessä sen varhaisvaiheessa, kun yhtyeen tyylisuuntaan vaikutti Yhdysvaltain länsirannikon folk rock. Myöhemmin hän on ollut johtohahmona yhtyeissä Plainsong, Hi-Fi, No Grey Faith, More Than a Song ja Matthews Southern Comfort.
Varhaisvaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Matthews varttui Englannissa Lincolnshiren Scunthorpessa. Hän pelasi jalkapalloa Bradford Park Avenue
-joukkueessa. 1960-luvun puolivälissä brittiläinen popmusiikki alkoi kukoistaa, ja Matthewskin lauloi useissa paikallisissa yhtyeissä. Vuonna 1966 hän muutti Lontooseen, jossa hän työskenteli eräässä Carnaby Streetin kenkäkaupassa. Samana vuonna hän perusti lyhytaikaisen surf-musiikkia soittavan The Pyramid -trion, joka levytti yhden singlen Summer of Last Year Deram Recordsille tammikuussa 1967. Yhtyeen julkaisematta jäänyt kappale "Me About You" on mukana Matthewsin vuoden 1999 kokoelma-albumilla Orphans & Outcasts Volume 3.
Fairport Convention
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keväällä 1967 Ashley Hutchings pyysi Matthewsin laulajaksi Fairport Conventioniin, jossa hänen duettoparinsa oli aluksi Judy Dyble ja sitten Sandy Denny. Vuonna 1969 yhtyeen tyylisuunta alkoi lähestyä perinteistä brittiläisestä kansanmusiikkia. Kun Matthews sai lisäksi huomata, ettei häntä ollut pyydetty mukaan erääseen äänityssessioon, lyhyt keskustelu Ashley Hutchingsin kanssa johti Matthewsin eroon, ja hän alkoi toteuttaa omaa musiikillista mieltymystään.
Matthews Southern Comfort
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1969 Matthews levytti ensimmäisen sooloalbuminsa Matthews’ Southern Comfort. Levyllä olivat mukana Fairport Conventionista Richard Thompson, Simon Nicol ja Ashley Hutchings sekä muina muusikkoina kitaristi Mark Griffiths, rumpali Gerry Conway, pedal steel -kitaristi Gordon Huntley ja kosketinsoittajat Dolly Collins ja Roger Coulam. Albumin tyyli pohjautui yhdysvaltalaiseen country-musiikkiin ja rockabillyyn. Tämä oli hänen ensimmäinen merkittävä panoksensa lauluntekijänä, vaikkakin yhtye tulkitsi myös sellaisten artistien kuin Neil Young ja Ian and Sylvia musiikkia. Ensialbuminsa jälkeen Matthews muodosti sen mukaan nimetyn yhtyeen Matthews Southern Comfort ja julkaisi albumit Second Spring (1969, brittilistalla sijalla #52) ja Later That Same Year (1970).
Seuraavien kahden vuoden aikana yhtyeen kokoonpano vaihtui usein, mutta se keikkaili kuitenkin ahkerasti ja tuli yleisesti arvostetuksi. Kaupallista menestystä saatiin vuonna 1970 versioimalla Joni Mitchellin kappale " Woodstock", joka nousi Britannian singlelistan kärkipaikalle. Se sai hyvin radiosoittoaikaa Kanadassa ja oli listalla sijalla #5. Yhdysvalloissa se oli Billboardin singletilastossa korkeimmillaan sijalla #23 vuonna 1971. Sen jälkeen Matthews erosi Southern Comfortista, ja yhtye jatkoi omillaan tehden kolme albumia Harvest Recordsille.
Plainsong
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1971 Matthews levytti kaksi hyvät arvostelut saanutta sooloalbumia If You Saw Thro’ My Eyes ja Tigers Will Survive Vertigo Recordsille. The Yardbirds -yhtyeen entisen jäsenen Paul Samwell-Smithin sponsoroimana Matthews muodosti Plainsong-yhtyeen samanmielisten Britannian tunnetuimpien, ainakin puoliksi folkmusiikkiin keskittyneiden muusikoiden kanssa, joista mainittakoon entinen Fairport Convention -yhtyeen jäsen Richard Thompson. Yhtye sai kiinnityksen Elektra Recordsille.
Vuonna 1972 Plainsong julkaisi albumin In Search of Amelia Earhart, joka vakiinnutti Matthewsin maineen lauluntekijänä ainakin kriitikoiden keskuudessa, ellei suuren yleisön. Levyllä on versio Dave McEneryn kappaleesta "Amelia Earhart’s Last Flight" sekä Matthewsin oma "The Story of Amelia Earhart’s Last Night". Se perustuu tutkimukseen siitä, että Earhart olisi maailmanympärilennollaan ehkä vakoillut Tyynenmeren saarilla olevia Japanin tukikohtia. Albumilla on myös kappale "Even the Guiding Light", joka on henkiseltä asenteeltaan positiivinen vastaus Thompsonin tehokkaalle, mutta synkälle laululle "Meet on the Ledge".
"Palloilua"
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Plainsong hajosi yhtyetoverin alkoholiongelman vuoksi, ja Matthews jatkoi uraansa Los Angelesissa julkaisemalla neljä albumia erilaisten studiokokoonpanojen kanssa: Journeys from Gospel Oak (1972), entisen The Monkees -yhtyen jäsenen Michael Nesmithin tuottamana Valley Hi (1973), Some Days You Eat the Bear (1974) ja Go for Broke (1975). Mikään näistä ei menestynyt kaupallisesti. Hän siirtyi Elektralta Columbia Recordsille ja edelleen pienelle Rockburgh-merkille. Tällöin hän lopulta vuonna 1978 sai hittisinglen versioimalla Terence Boylanin kappaleen "Shake It". Se nousi Yhdysvalloissa listasijalle #13. Sen voi kuulla vuoden 1980 elokuvan Little Darlings alussa ja myös Rockstarin videopelin The Warriors radiossa. Hittiä seurannut Matthewsin versio Robert Palmerin kappaleesta "Gimme an Inch" menestyi myös kohtalaisesti. Vastoinkäymisiä ilmeni kuitenkin Pohjois-Amerikassa, missä oikeuksia hänen albumiinsa Stealin’ Home hallitsi pieni kanadalainen Mushroom-levy-yhtiö. Sen omistaja Shelly Siegel kuoli yllättäen vuonna 1979 ja yhtiö jäi tuuliajolle.
Matthewsin virallisten kotisivujen mukaan hän tässä vaiheessa "oli kamppaillut uransa eteen lähes 15 vuotta ja eli yhä kädestä suuhun ilman muuta näyttöä pyrkimyksistään kuin sarja loppuunmyytyjä albumeja ja niiden muusikoiden ja fanien lojaalisuus, jotka jakoivat hänen visionsa". Hän muutti Los Angelesista Seattleen, joka oli siihen aikaan elinkustannuksiltaan edullinen asuinpaikka. Siellä hän ryhtyi yhteistyöhön David Surkampin kanssa, joka oli vaikuttanut aikaisemmin Saint Louisissa Pavlov’s Dog -yhtyeessä. He muodostivat voimapopyhtyeen nimeltä Hi-Fi. Sen ohjelmistoon kuului Matthewsin sävellyksiä ja sellaisia lainakappaleita kuin Neil Youngin "Mr. Soul" ja Princen "When You Were Mine". Mutta tämäkään sen enempää kuin paluu sooloartistiksi Englantiin ei kääntänyt hänen onneaan. Hän työskenteli jonkin aikaa A&R-henkilönä Island Recordsilla ja sitten New Age -henkisellä Windham Hill Recordsilla.
Myöhempi ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuodesta 1974 lähtien Fairport Convention oli järjestämässä nimeään kantavia vuosittaisia Cropredyn festivaaleja, ja vuodesta 1979 eteenpäin tämä jokavuotinen esiintyminen oli yhtyeen pääasiallinen toimintamuoto. 1980-luvun puolivälissä useat yhtyeen jäsenet olivat kuitenkin kiinnostuneita elvyttämään yhtyeen toimintaa enemmän – aina uuden materiaalin levyttämistä myöten. Matthews kutsuttiin vuoden 1986 festivaaleille esiintymään sekä Fairport Conventionin riveissä että sen jäsenten sivuprojekteissa. Tämä johti albumiin Walking a Changing Line (1988) Windham Hill Recordsilla. Levy oli jokseenkin yllättävä tribuutti Jules and the Polar Bears -yhtyeen Jules Shearille. Matthews muutti sitten Austiniin, Texasiin, ja levytti useita albumeita saksalaisille riippumattomille levymerkeille. Se myös johti hänen ensimmäisiin todellisiin sooloesiintymisiinsä, koskapa hänen aikaisemmat "soolonsa" olivat aina olleet projektiluonteisten yhtyeiden keulakuvana. Vuonna 1992 hän esiintyi Andy Robertsin kanssa Cambridgen folkfestivaaleilla, ja tämä johti useisiin uusiin Plainsongin kokoonpanoihin.
Sittemmin Matthewsilla on ollut melko menestyksekäs ura, ja hän on julkaissut levyjä useilla pienillä levymerkeillä Saksassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Yhdysvalloissa ennen muuttoa Amsterdamiin vuonna 2000, jossa hän jatkaa uraansa erilaisissa riippumattomissa musiikki- ja yhteistyöprojekteissa. Hän on muun muassa ollut mukana Sandy Dennylle omistetussa tribuuttiyhtyeessä "No Grey Faith" ja jälleen kerran Plainsongissa. Vuonna 2008 hän muutti etelä-Hollannissa sijaitsevaan Horstiin, ja häneltä tuli albumi Joy Mining yhteistyössä hollantilaisen jazzyhtye Searing Quartetin kanssa. Tämän albumin myötä hänellä oli tilaisuus työskennellä vanhan rakkautensa jazzin parissa. Syyskuussa 2010 toteutui neljänkymmenen vuoden tauon jälkeen Matthewsin Southern Comfort -albumi ja paluu isolle levymerkille.
Synnyinseutuunsa Matthewsiin yhdistää vielä muun muassa se, että hänellä on jalkapallojoukkue Scunthorpe United FC:n kausikortti.
Joulukuussa 2011 hän esiintyi nimen Matthews Southern Comfort alla hollantilaisen yhtyeensä kanssa toisilla "Great British Folk Festival" -juhlilla Butlins Skegnessissa ja esitti sekä vanhoja että uusia laulujaan.
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tässä esitetty diskografia on osittainen, täydellinen on Matthewsin kotisivuilla.
Singlet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pyramid: The Summer of Last Year / "Summer Evening" (1967) UK Deram Records; hänen ensimmäinen levytyksensä
Albumit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Fairport Convention: Fairport Convention (1968) UK Polydor / US Cotillion
- Fairport Convention: What We Did on Our Holidays (1968) UK Island / US A&M
- Fairport Convention: Heyday (1986) BBC:n äänityksiä vuosilta 1968–69 UK Island / US Hannibal
- Ian Matthews: Matthews’ Southern Comfort (1969) UK Uni / US Decca (itse asiassa hänen ensimmäinen sooloalbuminsa)
- Matthews Southern Comfort: Second Spring (1969) UK Uni / US Decca
- Matthews Southern Comfort: Later That Same Year (1970) UK Uni / US Decca
- Matthews’ Southern Comfort: The Essential Collection (1997) Half Moon (1970-luvun äänityksiä)
- Ian Matthews: If You Saw Thro’ My Eyes (1971) UK ja US Vertigo (toinen sooloalbumi)
- Ian Matthews: Tigers Will Survive (1972) UK ja US Vertigo (kolmas sooloalbumi)
- Plainsong: In Search of Amelia Earhart (1972) UK ja US Elektra
- Ian Matthews: Journeys from Gospel Oak (1974) UK Mooncrest
- Ian Matthews: Valley Hi (1973) UK ja US Elektra Records
- Ian Matthews: Some Days You Eat the Bear... Some Days the Bear Eats You (1974) UK ja US Elektra
- Ian Matthews: Go for Broke (1975) UK CBS / US Columbia
- Ian Matthews: Hit and Run (1976) UK CBS / US Columbia
- Ian Matthews: Stealin’ Home (1978) UK Rockburgh / US Mushroom
- Ian Matthews: Siamese Friends (1979) Rockburgh
- Ian Matthews: Discreet Repeat (1979) Rockburgh
- Ian Matthews: Spot of Interference (1980) UK Rockburgh / US RSO
- Hi-Fi: Demonstration Record (1982) First American Records; minialbumi, live
- Hi-Fi: Moods for Mallards (1982) First American Records
- Ian Matthews: Shook (1984) Polydor
- Ian Matthews: Walking a Changing Line (1988) Windham Hill Records
- Iain Matthews: Pure and Crooked (1990) Gold Castle Records
- Iain Matthews: Skeleton Keys (1992) Line
- Iain Matthews: The Dark Ride (1994) Watermelon
- Iain Matthews: God Looked Down (1996) Watermelon
- Iain Matthews: The Seattle Years 1978–1984 (1996) Varese Sarabande
- Iain Matthews & Julian Dawson: Songs from the Red Couch – Live (1996)
- Iain Matthews: Excerpts from Swine Lake (1998) Blue Rose
- Iain Matthews: Orphans & Outcasts Volume 3
- Iain Matthews: A Tiniest Wham
- No Grey Faith: Secrets All Told – The Songs of Sandy Denny (2000) Perfect Pitch / Unique Gravity
- Iain Matthews & Elliott Murphy: The Official Blue Rose Bootleg (2001) Blue Rose
- Iain Matthews & Elliott Murphy: La Terre Commune (2001) Blue Rose / Perfect Pitch / Eminent
- Plainsong: Pangolins (2003) Blue Rose
- Iain Matthews: If You Saw Thro’ My Eyes – Live (2005) It’s About Music
- Iain Matthews: Zumbach’s Coat (2005) Blue Rose / Perfect Pitch / Eminent
- Iain Matthews: Contact in Live (2008)
- Iain Matthews & Searing Quartet: Joy Mining (2008) Perfect Pitch (easy listening / jazz -orientoitunut albumi)
- Iain Matthews & Nick Vernier Band: Woodstock (2009) Brinker Media
- Iain Matthews & Egbert Derix: Afterwords (2010) Matrix
- Iain Matthews & Nick Vernier Band with Emitt Rhodes: Time Will Show the Wiser (2010) Brinker Media
- Iain Matthews & Ad van der Veen: Ride the Times (2010) Turtle Records
- Matthews Southern Comfort: Kind of New (2010) Brilliant / Genepool BMCD1010
Billboard Hot 100 -singlet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Woodstock (#23, 1971)
- Mare, Take Me Home (#96, 1971)
- Tell Me Why (#98, 1971)
- Da Doo Ron Ron (#96, 1972)
- Shake It (#13, 1979)
- Give Me an Inch (#67, 1979)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Viralliset kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive). Suuri osa tämän artikkelin elämäkerta- ja diskografiatiediosta on peräisin ko. sivustolta. Viitattu 18.6.2014.