Galil

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta IMI Galil)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Galil
Galil SAR
Galil SAR
Tyyppi rynnäkkökivääri
Valmistaja Israel Military Industries
Valmistusmaa  Israel
Tekniset tiedot
Kaliiperi(t)
Aseen pituus
  • AR, ARM 5,56 mm: 987 / 742 mm
  • SAR 5,56 mm: 850 / 614 mm
  • MAR 5,56 mm: 690 / 445 mm
  • AR, ARM 7,62 mm: 1050 / 810 mm
  • SAR 7,62 mm: 915 / 675 mm
  • Sniper: 1112 / 845 mm
Piipun pituus
  • AR, ARM 5,56 mm: 460 mm
  • SAR 5,56 mm: 332 mm
  • MAR 5,56 mm: 195 mm
  • AR, ARM 7,62 mm: 535 mm
  • SAR 7,62 mm: 400 mm
  • Sniper: 508 mm
Paino (tyhjänä)
  • AR 5,56 mm: 3,95 kg
  • ARM 5,56 mm: 4,35 kg
  • SAR 5,56 mm: 3,75 kg
  • MAR 5,56 mm: 2,95 kg
  • AR 7,62 mm: 3,95 kg
  • ARM 7,62 mm: 4,45 kg
  • SAR 7,62 mm: 3,85 kg
  • Sniper: 6,4 kg
Lipas tankolipas
Kapasiteetti
  • 5,56 mm: 35+1, 50+1 tai 65+1 patruunaa
  • 7,62 mm: 25+1
patruunaa
Ammuksen lähtönopeus
  • AR, ARM 5,56 mm: 950 m/s
  • SAR 5,56 mm: 900 m/s
  • MAR 5,56 mm: 710 m/s
  • AR, ARM 7,62 mm: 850 m/s
  • SAR 7,62 mm: 800 m/s
  • Sniper: 815 m/s
Tehokas kantama 500 m
Tulinopeus (laukausta/min) 600-750

Galil on Israel Military Industriesin (IMI; nykyään Israel Weapon Industries eli IWI) valmistama rynnäkkökivääri, joka pohjautuu neuvostoliittolaiseen AK-47-rynnäkkökivääriin suomalaisen RK 62:n kautta.[1] Sitä valmistetaan kaliipereissa 5,56×45 mm NATO ja 7,62×51 mm NATO.[2] Ase on nimetty suunnittelijansa, Israel Galilin mukaan.[1] Israelin puolustusvoimien (IDF) lisäksi ase on monien muiden maiden käytössä.[3]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Israelin puolustusvoimat otti 1950-luvulla käyttöön FN FAL -kiväärin kaksi eri versiota, toisen taistelijan perusaseena ja toisen tulitukiaseena. Kuuden päivän sodassa FAL oli ensimmäistä kertaa sotakäytössä IDF:llä, joka toi esiin aseen heikkoudet, eli likaantumisesta aiheutuvat häiriöt (jotka kuitenkin myöhemmin todettiin aseen huollon laiminlyönnin seurauksiksi). Lisäksi sen pituus koettiin ongelmalliseksi.[4]

Kuuden päivän sodassa IDF oli saanut sotasaaliiksi tuhansia AK-47 -rynnäkkökivääreitä ja testannut niitä. AK-47 osoittautui paremmin hallittavaksi ja luotettavammaksi kuin FAL, ja se tarvitsi oleellisesti vähemmän huoltoa kuin FAL. Tämän seurauksena IDF päätti hankkia aseen, joka olisi yhtä luotettava kuin AK-47, mutta myös yhtä tarkka kuin FAL. Uuden aseen hankintakilpailuun toimitettiin USA:sta Colt M16A1 ja Stoner 63 ja Saksasta Heckler & Koch HK33. Israelilaisista prototyypeistä mukana oli Uziel Galin sittemmin liian monimutkaiseksi havaittu ase ja Israel Galilin kivääri.[4]

Israel Galilin prototyyppikivääri oli Valmetin RK 62:n pohjalta muunneltu, ja sen ensimmäiset kappaleet käyttivät Valmetin valmistamia RK 62:n laatikoita (runkoja).[4][5] Koska IDF:lle patruunoita toimittanut USA ei toimittanut patruunoita neuvostoliittolaisessa kaliiperissa 7,62×39 mm, oli Galili muokannut aseen 5,56×45 mm M193-patruunalle. 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa toteutetuissa testeissä Galilin kivääri osoittautui parhaaksi tarjotuista aseista, ja IDF valitsi suunnittelijansa mukaan nimetyn aseen virallisesti käyttöönsä 1972. Kiväärin käyttöönotto kuitenkin viivästyi 1973 käydyn Jom kippur -sodan vuoksi.[4][6]

Yhdysvaltojen toimittaman aseavun vuoksi M16A1 tuli Galilin rinnalle palvelusaseeksi, ja Galilin käytöstä luovuttiin pääasiallisena palvelusaseena jalkaväessä 1990-luvulla. Panssarijoukoissa Galilista luovuttiin vasta 2000-luvulla. Kuitenkin Knessetin vartiokaarti käyttää Galileja yhä 2010-luvulla.[6]

Rakenne ja ominaisuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tärkeimmät erot RK 62:een verrattuna ovat aseen "luurankotaittoperä" kiinnitysmekanismeineen, molemminpuoleinen vaihdin ja tähtäimen muutokset. Taittoperän kiinnitysmekanismi kiinnittyy aseen runkoon tehtyyn syvennykseen kiinnittyvällä ulokkeella, joka pysyy paikoillaan rungon läpi menevällä putkisokalla. Vastaavanlainen perän kiinnitys toteutettiin myös Valmetin myöhempiin 1980-luvulla valmistettuihin RK 62 -rynnäkkökivääreihin. Taittoperän lukitusmekanismi perustuu erittäin yksinkertaiseen jousella viritettyyn vahvarakenteiseen koukkupariin, jotka takertuvat toisiinsa jousen työntövoiman vaikutuksesta perän ollessa paikallaan. Perän saa taitettua painamalla sitä alaspäin voimakkaasti, jolloin koukut lakkaavat olemasta vastakkain, ja aseen perän voi taittaa aseen oikealle puolelle.

Vaihtimeen on kiinnitetty rungon sisälle vasempaan reunaan lisävipu, joka ulottuu pistoolikahvaan asti tullen kahvan yläreunan kohdalla runkoon tehdyn leikkauksen läpi, joten pistoolikahvan vasemmalla puolen on vaihtimeen kytketty säätönuppi. Tämä mahdollistaa vaihtimen käytön kummaltakin puolelta asetta.

Tähtäimissä on luovuttu RK 62:n tangentillisesta takatähtäimestä, ja yksinkertaisesta takatähtäimen diopterilevystä on siirrytty kaksidiopteriseen L:n muotoiseen tähtäinlevyyn, jota voi kääntää 300 metriin ja 500 metriin kohdistetuille asetuksille. Lisäksi takatähtäimestä voi taittaa esiin tritiumvalaistun hämärätähtäinhahlon, jota voi käyttää taittamalla diopterilevyn keskiasentoonsa. Takatähtäimestä on poistettu korkeussäätö kokonaan. Etutähtäimen jyvästä on tehty ruuvaamalla korkeutta säädeltävä, ja säätötyökalua voi täyttää etutähtäimen renkaaseen tehdyn aukon kautta. Muuten etutähtäin on samanlainen RK 62:n kanssa.

Aseen vasempaan kylkeen on myös koneistettu pieni kiinnitysura optisten tähtäinten jalustoja varten.

Lisäksi Galiliin on lisätty kaasukammion alapuolelle etujalka- ja pistinkiinnikkeet (joissain malleissa), pistinkiinnike on yhteensopiva mm. USA:n M16:ssa käytetyn kiinnikkeen kanssa. Liekinvaimennin on vaihdettu ns. birdcage-tyyppiseen, joka mahdollistaa myös kiväärikranaattien ampumisen. Lisäksi etukädensijan kiinnityksessä on palattu AK-47:n ratkaisuun, ja etukädensijassa on leikkaus tukijalkojen taittamista varten. Myös laatikon kannessa olevaa hylsyportin aukon reunaa on vahvistettu hitsatulla vahvikepalalla. Luistin viritintappi on myös pidennetty ja väännetty ylöspäin lataamisen helpottamiseksi. Myös palauttimen karan takapainiketta on pidennetty laatikon kannen kiinnityksen tukevoittamiseksi ja se on karhennettu AK-47:n tapaan.

Irrotettavia etujalkoja voi käyttää tarvittaessa aseessa kiinni ollessaan myös piikkilankaleikkurina tai pullonavaajana. Lisäksi vaakatasoon taitetut tukijalat toimivat lippaanohjaimina lipasta vaihtaessa, jolloin lippaanvaihto sujuu nopeammin.[5]

Sisäisenä erona RK 62:een, aseen kaasumäntä ja kaasukammion sisäpuoli on kromattu, ja piippu patruunapesineen on joko nitratoitu tai kovakromattu, mallista riippuen. Piipun rihlaus on toteutettu 5,56-malleissa kuudella ja 7,62-malleissa neljällä oikeakätisellä rihlalla, kummassakin 305 mm:n rihlannousulla.

Aseeseen on myös olemassa niin IMI:n kuin muidenkin valmistajien valmistamia adaptereita mm. M16:ssa käytettäville Stanag 4179 -lippaille.[4]

Monet Galilin uudistuksista RK 62:een verrattuna otettiin käyttöön myös Sakon RK 95 TP:ssä, kuten uudistetut tähtäimet, M16:n tyyppinen pistinkiinnike, kyky ampua kiväärikranaatteja ja perän kiinnitys.

Versiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

5,56×45 mm NATO

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Galil ARM
  • Galil AR: tavallinen rynnäkkökivääriversio, muovisella etukädensijalla ja yleensä etujalkojen kiinnitysmahdollisuudella. Osassa on myös pistinkiinnike. Kaasukoneisto on saman pituinen kuin RK 62:ssa ja AK-47:ssä.
  • Galil ARM: pikakivääri, mitoiltaan samanlainen kuin AR. Etujalat, kantokahva ja puinen etukädensija piipun kuumenemisen haittojen vähentämiseksi.[5]
  • Galil SAR: karbiini lyhyemmällä piipulla, tunnetaan myös nimellä Glilon. Muovinen kädensija, osassa on myös pistinkiinnikkeet, mutta piipun pituuden vuoksi erilaiset, kuin AR:ssä. Kaasukoneisto on jonkin verran lyhyempi kuin AR:ssä ja ARM:ssä. Etenkin panssarijoukkojen ja mekanisoitujen joukkojen käyttämä versio.
  • Galil MAR: 1994 esitelty pienoiskarbiini, tunnetaan myös nimellä Micro Galil. Erilaiset tähtäimet, lyhyen kädensijan kanssa otetta helpottava minimalistisempi laatikon etuosa ja lyhyt kädensija. Kaasukoneiston pituutta on myös lyhennetty merkittävästi. Aseeseen on myös lisätty kolmen laukauksen pursketuli, ja myös luistin viimeisen patruunan jälkeen taka-asentoon jättävä koneisto voidaan lisätä MAR-versioon.[7]

7,62×51 mm NATO

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Galil Sniper "Galatz"
  • Galil AR: raskaammalle 7,62 patruunalle tehty rynnäkkökivääri.
  • Galil ARM: raskaammalle 7,62 patruunalle tehty pikakiväärimuunnos.
  • Galil SAR: raskaammalle 7,62 patruunalle tehty karbiini.
  • Galil Sniper: 1983 käyttöön otettu tukiampujan tarkkuuskivääri, tunnetaan myös nimillä Galil Tzalafim ja Galatz. Kiväärissä ei ole lainkaan sarjatulitoimintoa, siinä on raskaampi ja pidempi piippu sekä raskastekoinen suujarru. Aseessa on myös laukaisuvastukseltaan säädettävä kaksivaiheinen laukaisukoneisto, ja vanhemmissa malleissa puinen, uudemmissa metallirakenteinen polymeeripintainen pituus- ja korkeussäädettävä taittoperä. Tähtäimenä IDF:llä on Nimrod 6×40 -kiikaritähtäin.[4] SR-99 on Galil Sniperin modernisoitu ja synteettisillä osilla sekä joissain yksilöissä Picatinny-kiskoisella etukädensijalla varustettu malli.[8]

Muut mallit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Galil ACE-N 22
  • Marksman's Assault Rifle Mark 1: 1996 esitelty 5,56×45 mm NATO -kaliiperinen tukiampujan tarkkuuskivääri. Taittoperässä poskituki sekä aseessa kiikaritähtäin.[4]
  • Puoliautomaattinen Galil AR/SAR, kaliipereissa .222 Remington, 5,56×45 mm NATO ja 7,62×51 mm NATO, tarkoitettu siviilimarkkinoille. Yhdysvaltoihin on viety pääasiassa 5,56- ja 7,62-kaliiperisia versioita ennen sotilasmallisten puoliautomaattikiväärien tuontirajoituksia, kun taas Keski-Eurooppaan on viety lähinnä .222 Remington -versiota.
  • Magal: .30 Carbine (7,62×33 mm) -patruunalle pesitetty Galil MAR:sta kehitetty versio.[4] Israelin poliisivoimat halusi vähemmän uhkaavan aseen kuin M16A1, ja samalla korvaajan M1 Carbinelle, jota Israelissa oli käytetty poliisikäytössä .30 Carbine -patruunan vähäisen läpäisyn vuoksi. Aseen lyhyt piippu ja matalatehoinen patruuna kuitenkin aiheuttivat toimintahäiriöitä kaasun paineen jäädessä liian alhaiseksi, ja piipussa oli myös ylikuumenemisongelmia.[9]
  • Golani: puoliautomaattinen Yhdysvaltojen siviilimarkkinoille tehty versio, jonka laatikko on USA:ssa valmistettu, mutta muut osat ovat alkuperäisiä israelilaisosia.[4]
  • Galil ACE: toisen sukupolven merkittävästi uudistettu Galil, kaliipereissa 5,56×45 mm NATO, 7,62×39 mm ja 7,62×51 mm NATO. 5,56 ACE:tä on kolmella eri piipunpituudella, 7,62×39 ja 7,62×51 kahta. Aseen laatikko ja piipun vapaasti värähtelemään sallivat Picatinny-kiskolliset kädensijat ovat polymeeriä, ja kaasumännän suojaputken ja laatikon kannen päällä on myös koko matkalta Picatinny-kiskoa. Etutähtäin on korvakkeellinen renkaan sijaan. Perä on taitettava (samalla taittomekanismilla kuin ensimmäisen sukupolven Galileissa) tai kiinteä teleskooppiperä. Viritintappi on aseen vasemmalla puolella. 5,56 Galil ACE:tä saa sekä Stanag 4179 -lippaille tarkoitettuna että ensimmäisen sukupolven Galilin lippaille käyvänä. 7,62×39-malleihin käy AK-47:n lippaat, ja 7,62×51-malleihin samat kuin ensimmäisen sukupolven 7,62×51-versioihin.[10]

Eteläafrikkalainen Denel Vektor R

Eteläafrikkalainen Vektor R4
  • Vektor R4: 1980 Etelä-Afrikan puolustusvoimien (SADF) käyttöönottama 5,56 Galil AR:n eteläafrikkalainen lisenssikopio. Puoliautomaattiversio LM4 siviilimarkkinoille ja poliisikäyttöön. Osissa on pieniä lähinnä valmistusteknisiä eroja verrattuna IMI:n aseisiin; kädensijaa ja perää on myös pidennetty SADF:n sotilaiden mittoja ajatellen, sekä lippaat ovat muovia.
  • Vektor R5: 1980 SADF:n käyttöönottama 5,56 Galil SAR:n eteläafrikkalainen lisenssikopio. Puoliautomaattiversio LM5 siviilimarkkinoille ja poliisikäyttöön. Osissa on pieniä lähinnä valmistusteknisiä eroja verrattuna IMI:n aseisiin.
  • Vektor R6: 1990 kehitetty 5,56 pienoiskarbiini. Puoliautomaattiversio LM6 siviilimarkkinoille ja poliisikäyttöön.

Italialainen Bernardelli VB

  • Model 377 (VB-STD): Galil ARM:n italilialainen, Vincenzo Bernardelli Srl'n valmistama lisenssikopio.[11]
  • Model 378 (VB-SR): Galil SAR:n italialainen lisenssikopio, jota toimitettiin myös STANAG-lippaille tehtynä versiona.[12] Aseet olivat mukana Italian asevoimien hankintakilpailussa uudesta rynnäkkökivääristä, mutta hävisivät Beretta AR70/90:lle. Valmistetut aseet siirrettiin Italian poliisin erikoisjoukoille.[13]
  • VB2-STD: VB-STD:n ja Galil AR:n pohjalta kehitetty versio, jossa ei ollut kiinnitysmahdollisuutta etujaloile, ja etukädensijassa oli vertikaalinen kahva kiinteänä.
  • VB2-SR: VB-SR:n pohjalta kehitetty versio, jossa oli etukädensijassa vertikaalinen kahva.[14]

Ruotsalainen FFV 890

Galil SAR:n pohjalta suunniteltu ruotsalainen FFV 890 C
  • FFV 890 ARM: Galil ARM, ruotsalaisen Förenade Fabriksverkenin (FFV) uudelleennimeämänä Ruotsin puolustusvoimien aiemman rynnäkkökiväärin Ak 4:n korvaajaksi käynnistettyä projektia varten.[15]
  • FFV 890 SAR: Galil SAR, FFV:n lisäämällä messinkilevyllä, joka peitti IMI:n merkinnät, samaa projektia varten kuin FFV 890 ARM.[15]
  • FFV 890 C: FFV 890 SAR:n pohjalta suunniteltu, FFV:n vuosina 1979-1980 lisenssivalmistama karbiinimittainen rynnäkkökivääri, joka lopulta osallistui Ruotsi puolustusvoimien hankintakilpailuun Ak 4:n korvaajaksi. Vaikka FFV 890 C osoittautui parhaaksi testatuista aseista, valittiin FN FNC halvempien valmistuskustannusten vuoksi, josta lopulta kehitettiin Ak 5.[16] Aseen pituus on 860 mm, piipun pituus 348 mm, paino 3,5 kg.[17] Ensimmäisen mallin eroina Galil SAR:iin piippu on pidempi, kaasukoneisto lyhyempi, pistinkiinnikettä ei ole, lippaansalpa on suurempi ja AK-tyyppinen, liipaisinkaari ja oikeanpuoleinen vaihdin ovat suuremmat, laatikko kansineen on maalattu oliivinvihreäksi, laatikon kannessa on hylsyportin kohdalla hylsynkimmotin ja palautinjousen takaosassa on kumipehmuste, joka myös estää öljyn roiskumisen laatikon kannen takaosasta ammuttaessa. Toisessa mallissa viritintappi on vaakatasossa RK 62:n ja AK:n tapaan, liipaisinkaari ja lippaansalpa ovat samanlaiset kuin Galilissa, oikeanpuoleiseen vaihtimeen on lisätty uusi otepinta lähemmäksi pistoolikahvaa, taittoperä on maalattu oliivinvihreäksi aiempien osien lisäksi, takatähtäin on FN M249 SAW -tyyppinen ja aseeseen on lisätty FN MAG -tyyppinen tappivarmistin, joka mahdollistaa aseen pitämisen varmistettuna ja samalla vaihtimen laskemisen. Joissain malleissa oli myös muokattu G3:n (Ak 4) vaihdin ja/tai liipaisin. FFV myi piirustukset ja lisenssin eteenpäin Valmetille, jonka myöhempi omistaja Sako käytti niitä RK 95 TP:n kehittämisessä.[15][17]

Käyttäjät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Galil SAR:lla aseistettu virolaissotilas Irakissa
Päivitetyllä Galil SAR:lla aseistettu virolaissotilas harjoituksessa Saksassa 2014
Galil MAR:ia käyttävä Knessetin (Israelin parlamentin) vartija

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Kokalis, Peter G.: Israel's Deadly Desert Fighter – SOF's Kokalis Evaluates Galili's AK Remtek – The Arms Site. Viitattu 29.7.2021.
  2. ↑ Galil Modern Firearms. Viitattu 29.7.2021.
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Jones, Richard D.: Jane's Infantry Weapons 2009/2010. Jane's Information Group, 2009 (35. painos). ISBN 978-0-7106-2869-5 (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj IWI Galil ARM / SAR Assault Rifle / Carbine / Submachine Gun (SMG) / Designated Marksman Rifle (DMR) (1973) militaryfactory.com. 25.7.2016. Viitattu 22.11.2016. (englanniksi)
  5. ↑ a b c Kokalis, Peter G.: SOF's Kokalis Evaluates Galili's AK. (Verkkoon taltioitu artikkeli) Soldier of Fortune, heinäkuu 1983, 8. vsk, nro 7. Omega Group Limited. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.11.2016. (englanniksi)
  6. ↑ a b Ortenzi, Paolo: Galil Ace 5.56. Small Arms Defense Journal, 29.5.2013, 5. vsk, nro 2. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.11.2016. (englanniksi)
  7. ↑ Galil Assault Rifle military-today.com. Arkistoitu 23.11.2016. Viitattu 23.11.2016. (englanniksi)
  8. ↑ IWI Galil Sniper (Galatz) Semi-Automatic Sniper Rifle / Designated Marksman Rifle (DMR) (1983) militaryfactory.com. 31.10.2016. Viitattu 23.11.2016. (englanniksi)
  9. ↑ a b Olive, Ronaldo: Magal .30M1 Tactical-Life. 3.3.2013. Athlon Outdoors, Inc. Viitattu 4.11.2017. (englanniksi)
  10. ↑ IWI ACE Brochure IWI. 2016. Arkistoitu 7.7.2017. Viitattu 23.11.2016. (englanniksi)
  11. ↑ 49-Galil.jpg (JPG) Vincenzo Bernardelli Srl. Arkistoitu 21.7.2011. Viitattu 4.11.2017. (italia)
  12. ↑ bernardelli.jpg kalashnikov.guns.ru. Arkistoitu 12.10.1999. Viitattu 4.11.2017.
  13. ↑ a b n.559/A/1/ORG/DIP.GP/14 Armi in uso alla Polizia di stato 6.3.2009. Italian sisäministeriö. Arkistoitu 16.7.2011. Viitattu 4.11.2017. (italia)
  14. ↑ Bernardelli softairdynamics.it. Arkistoitu 4.11.2017. Viitattu 4.11.2017. (englanniksi)
  15. ↑ a b c Cane, Seth; McCollum, Ian: FFV-890C: The Swedish Service Rifle That Never Was Forgotten Weapons. 12.12.2014. Viitattu 4.11.2017.
  16. ↑ Janson, O.: Swedish military assault rifles 1945 - 1990, Ak4 and Ak 5. gotavapen.se. 20.1.2009. Viitattu 4.11.2017.
  17. ↑ a b Automatkarbin FFV 890C Digitaltmuseum. KulturIT. Viitattu 4.11.2017.
  18. ↑ a b c d e f g h i j k Wezeman, Siemon T.: Israeli arms transfers to sub-Saharan Africa (PDF) SIPRI Background Paper. Tukholman kansainvälinen rauhantutkimusinstituutti. Arkistoitu 15.12.2013. Viitattu 4.11.2017. (englanniksi)
  19. ↑ Higuera, José: FIDAE: Chilean Army Selects Galil ACE as New Standard Rifle DefenseNews. 26.3.2014. Sightline Media Group. Arkistoitu 29.3.2014. Viitattu 4.11.2017. (englanniksi)
  20. ↑ Clement, Eric A.: 061221-N-1328C-156 Camp Lemonier, Djibouti 21.12.2006. Yhdysvaltain laivasto. Arkistoitu 21.9.2017. Viitattu 4.11.2017. (englanniksi)
  21. ↑ Dominican Republic World Military and Police Forces. 26.5.2013. Arkistoitu 4.11.2017. Viitattu 4.11.2017. (englanniksi)
  22. ↑ a b Haapiseva-Hunter, Jane: Israeli foreign policy: South Africa and Central America. South End Press, 2009. ISBN 978-0-89608-285-4 (englanniksi)
  23. ↑ Assault Rifles 13.12.2010. Etelä-Afrikan maavoimat. Arkistoitu 17.1.2019. Viitattu 4.11.2017. (englanniksi)
  24. ↑ Alpers, Philip: Guns in Fiji GunPolicy.org. Arkistoitu 6.8.2018. Viitattu 4.11.2017. (englanniksi)
  25. ↑ Deckert, Roman: Rice Not Guns - German Arms in the Philippines 3.5.2008. Berlin Information-Centre for Transatlantic Security. Viitattu 4.11.2017. (englanniksi)
  26. ↑ Armament of the Georgian Army Geo-Army.Ge. Arkistoitu 9.3.2012. Viitattu 4.11.2017. (englanniksi)
  27. ↑ Beit-Hallahmi, Benjamin: The Israeli Connection: Whom Israel Arms and why, s. 88. Lontoo: I.B.Tauris & Co Ltd, 1987. ISBN 1-85043-069-1 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  28. ↑ Spicijarić, Igor: Kopassus & Kopaska - specijalne postrojbe Republike Indonezije Hrvatski Vojnik. 7.12.2007. Kroatian puolustusministeriö. Arkistoitu 13.12.2007. Viitattu 4.11.2017. (kroaatti)
  29. ↑ Tijerina, Catianne: Babacar Gaye, Abdoulaye Bathily, and Boubèye Maïga meet Chief of ex-Seleka in Bambari flickr.com. 8.8.2014. UN Mission in the Central African Republic MINUSCA. Arkistoitu 4.11.2017. Viitattu 4.11.2017. (englanniksi)
  30. ↑ Roo, Quintana: Nuevo armamento para SSP de Cancún Sipse.com. 30.7.2009. Grupo SIPSE. Arkistoitu 8.10.2011. Viitattu 4.11.2017. espanja
  31. ↑ 352.jpg static.shuud.mn. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 4.11.2017.
  32. ↑ Ankhbayar Danuu: 084th division. Mongolian special task battalion YouTube. 1.12.2011. Ankhbayar Danuu. Viitattu 4.11.2017.
  33. ↑ Kenneth, V.: Burmese Small Arms Development Small Arms Review. 8.6.2012. Small Arms Defense Journal. Arkistoitu 27.1.2016. Viitattu 4.11.2017.
  34. ↑ Karp, Aaron: The Politics of Destroying Surplus Small Arms: Inconspicuous Disarmament, s. 168-169. Routledge Chapman & Hall, 2010. ISBN 978-0-415-49461-8 (englanniksi)
  35. ↑ Galile dla Paragwaju altair.com.pl. 2.2.2010. Altair Agencja Lotnicza Sp. z o. o.. Arkistoitu 22.9.2013. Viitattu 4.11.2017. (puola)
  36. ↑ Milošević, Marko: Specijalne jedinice Lična Karta. Centar za civilno-vojne odnose. Arkistoitu 24.2.2017. Viitattu 4.11.2017. (serbia)
  37. ↑ UN mission sets up security zone in eastern DR Congo, gives rebels 48 hour ultimatum un.org. 30.7.2013. YK:n uutiskeskus. Arkistoitu 27.4.2014. Viitattu 4.11.2017. (englanniksi)
  38. ↑ Yothin, Manaboon: IMI GALIL ขนาด 5.56 mm ปืนเล็กกลจากอิสราเอลที่ใช้ในราชการกรมราชทัณฑ์ และ ขนาด 7.62 mm ปืนซุ่มยิงของกองทัพบก Chaopraya news. 29.7.2014. Arkistoitu 21.9.2017. Viitattu 4.11.2017. (thai)
  39. ↑ Dormino, Marco: Visite d'une délégation militaire dans le Nord du Mali - Generals to the North flickr.com. 27.7.2013. Mission de l'ONU au Mali - UN Mission in Mali. Arkistoitu 4.11.2017. Viitattu 4.11.2017. (ranska)
  40. ↑ Musisi, Frederic: CMI officers arrested over Shs500m robbery Daily Monitor. 10.5.2015. Monitor Publications Ltd. Arkistoitu 11.5.2015. Viitattu 4.11.2017. (englanniksi)
  41. ↑ Katerina Kurenkova: Спецпідрозділ "ОМЕГА" YouTube. Ukrainan sisäministeriö. Viitattu 4.11.2017. (ukraina)
  42. ↑ Bộ đội Hải quân Việt Nam luyện cùng vũ khí mới http://baodatviet.vn. 8.4.2013. Dat Viet. Arkistoitu 11.4.2013. Viitattu 4.11.2017. (vietnam)
  43. ↑ Israeli IWI Galil ACE 31 and ACE 32 assault rifles to replace Russian AK-47 in the Vietnamese Army armyrecognition.com. 2.2.2014. Army Recognition Group. Arkistoitu 23.2.2014. Viitattu 4.11.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Galil.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Galil&oldid=22653055”