Tarkkuuskivääri
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Tarkkuuskivääri on kiväärimalli, joka on tarkoitettu tarkkaan ampumiseen pitkien matkojen päähän. Tarkkuuskivääriä käyttävät sekä armeija että poliisi, sekä etenkin poliisin terrorisminvastaiset joukot. Tarkkuuskivääriä käyttää tarkka-ampuja (engl. sniper).
Tarkkuuskivääri on suunniteltu käytettäväksi maassa maaten mahdollisimman hyvän tarkkuuden saavuttamiseksi. Tarkkuuskivääriin kuuluu yleensä myös jalusta, kuten etujalat eli bipodi, joka myös parantaa ampumatarkkuutta.
Tarkkuuskiväärin erottaa muista aseista tarkkuuskiväärin tavallista pidemmän piipun, sekä erityisesti makuuasennosta käytettäväksi tarkoitetun tukin sekä lippaan avulla.
Tähtäinjärjestelmät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Kiikaritähtäin
Tarkkuuskivääriin kuuluu tärkeänä osana kiikaritähtäin, joka mahdollistaa kaukana sijaitseviin kohteisiin tähtäämisen. Tähtäinkiikarin avulla saavutetaan jopa 40-kertainen suurennus kohteesta. Valovoimaisia kiikareita käytetään parantamaan osumatarkkuutta hämärässä. Tarkkuuden parannus perustuu maalialueen kuvan suurentamiseen tähtäimen kiikarissa ja kiikarin optiseen valovoimaan, joka perustuu etulinssin kokoon, sen ihmissilmää suurempaan valoa keräävään alaan.
- Pääartikkeli: Punapistetähtäin
Tarkkuuskiväärissä voidaan myös käyttää muita tähtäinratkaisuja, kuten punapistetähtäintä.
Toimintaperiaatteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Useimmat tarkkuuskiväärit ovat joko pulttilukkoisia tai itselataavia, kaasumännällä toimivia. Kiväärimallin valinta useimmiten vaihtelee käyttötarkoituksen mukaan. Molemmissa toimintaperiaatteissa on sekä etuja että haittoja – ja viime kädessä käytetty ampumatarvikekin vaikuttaa ratkaisevasti esimerkiksi ampumaetäisyyteen ja -tarkkuuteen.
Pulttilukkoisen tarkkuuskiväärin yleisimmät edut:
- Huokeammat valmistus- ja ylläpitokustannukset kuin kaasumäntämalleissa
- Tarkkuus ja luotettavuus: vähän liikkuvia osia
- Käsikäyttöinen hylsyn poisto: hylsyt voidaan kerätä talteen tai poistaa silloin kun halutaan, esimerkiksi huomaamattoman toiminnan takaamiseksi
- Lippaattoman aseen käyttöergonomia on hyvä, aseen tukeminen helppoa, eikä asetta tarvitse siirtää liiemmälti pois tähtäyslinjalta lataamisen aikana
- Massat pienemmät käytettyjen osien vähyyden ansiosta
Itselataavan tarkkuuskiväärin edut:
- Monikäyttöisyys sekä tarkkuuskiväärinä että avoimella taistelukentällä
- Tulinopeudesta ja lipaskapasiteetista on apua, jos on tarve toimia väliaikaisesti tulitukitehtävässä
- Ensimmäisen ja toisen korjaavan laukauksen välinen aika on lyhyt, kun ei tarvitse tehdä erillistä latausliikettä
- Yhteensopivien (vara)osien hyvä saatavuus, kun joukko-osastolla tai ryhmällä on käytössä vastaavia rynnäkkö- tai itselataavia kivääreitä
Patruunat ja kaliiperit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tarkkuuskiväärien ampumatarvikkeena käytetyt patruunat vaihtelevat pääasiassa käyttötarkoituksen, aseen kaliiperin, ja valmistusmaan mukaan. Useimmiten tarkkuuskiväärien patruunat ovat erikoisvalmisteisia, nimenomaan pitkille ampumaetäisyyksille tarkoitettuja. Sekä hylsyjen että luotien rakenteiden tulee olla mahdollisimman hyvälaatuisia, sillä ampumaetäisyyden kasvaessa hajonta kasvaa ja läpäisyteho pienenee. Tärkeimmät ampumatarvikkeiden valintakriteerit ovat:
- Kantama
- Ballistiset ominaisuudet: lentorata, lähtönopeus, tarkkuus ja läpäisyteho
- Käyttötarkoitus: henkilö- vai materiaalimaalit
- Käyttötarkoitus: sotilas- vai viranomaiskäyttö
- Kustannukset
Sotilaskäytössä ampumatarvikkeihin liittyvä logistiikka määrää ensisijaisesti patruunoiden tyypin. On tavallista, että tarkka-ampujille taisteluvälinehuollon toimittamat patruunat ovat samoja kuin armeijan muiden yksiköiden yleisesti käyttämät kaliiperit. Sotilaskäytössä ampumatarvikkeet ovat myös jatkuvasti käytännön testauksessa ja ampuma-aseasiantuntijoiden jatkuvan analysoinnin kohteena. Siten viranomaiskäyttöön patruunat valitaan usein sotilaskäyttöön liittyvien kokemusten perusteella.
Pehmeät henkilömaalit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ennen 7,62 × 51 mm NATO -patruunan kehittämistä 1950-luvulla normaalit sotilaskäytössä olleet kaliiperit olivat .30-06 Springfield (Yhdysvallat), .303 British (Yhdistynyt kuningaskunta) ja 7,92 × 57 mm (Saksa). Näistä kaliipereista .30-06 Springfield oli pitkäikäisin ja vielä 1970-luvulla Vietnamin sodassa Yhdysvaltain merijalkaväen palveluskäytössä, vaikka 7,62 × 51 mm NATO oli tarkka-ampujien jo yleisesti käyttämä kaliiperi.
Nykyään länsimaissa ja erityisesti Nato-maissa 7,62 × 51 mm NATO on sekä viranomais- että sotilaskäytössä yleisin henkilömaaleja vastaan käytetty tarkka-ammuntakaliiperi.
Trendi on vastaavanlainen muuallakin maailmassa: esimerkiksi Venäjällä on käytössä toinen 7,62 mm kaliiperi, 7,62 × 54 mm R, joka vastaa teholtaan 7,62 × 51 mm NATOa. Patruunatyyppi on yli satavuotias – se kehitettiin jo vuonna 1891 ja sitä käyttivät venäläisistä tarkkuuskivääreistä Mosin-Nagant 1960-luvulle saakka sekä Dragunov vielä nykyäänkin.
Koska viranomaiskäytössä patruunoiden valintaa eivät rajoita logistiset ongelmat, muutama siviilikäyttöön valmistettu ampumatarvike on saavuttanut suosiota 1990-luvulla ominaisuuksiensa ansiosta. Erityisesti .300 Winchester Magnum (viereisessä kuvassa toinen vas.) ja .338 Lapua tarjoavat käyttäjälleen paremmat ballistiset ominaisuudet ja pidemmät ampumaetäisyydet kuin 7,62 × 51 mm NATO. Vaikka kumpikin mainituista kaliipereista häviävät tehossa isoille 12,7 mm patruunoille, sekä .300 Winchesterin että .338 Lapuan teho–paino-suhde on tehnyt niistä viranomais- ja siviilikäytössä suositumpia kuin 7,62 × 51 mm NATO.
Materiaalimaalit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joissakin tarkka-ammuntatehtävissä on tarkoitus vahingoittaa tai tuhota kaukaa vihollisen materiaalia, kuten ajoneuvoja, rakennuksia, rakenteita tai jopa ohjuksia tai pommeja. Tällöin käytössä on useimmiten jokin 12,7 mm kaliiperin ampumatarvikkeista, kuten .50 BMG, Raufoss Mk211, 12,7 × 107 mm tai jopa 14,5 × 114 mm sekä 20 mm. Sotilaskäytössä näiden ampumatarvikkeiden ulkoiset mitat ja paino ovat niin suuria, että ne on käytännöllisempää jakaa yhdessä liikkuvalle tarkka-ampujataistelijaparille.
Tarkkuuskivääreitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Knuuttila, Jukka & Halonen, Kyösti: Kohtalokas napakymppi : tarkka-ampujien toimintamenetelmät ja uusinta aseistusta. Suomen sotilas, 1996, 78. vsk, nro 7, s. liite 9-3. (suomeksi)
- Salo, Pauli: Tarkka-ampuja 1. (7. painos) Salo, Pauli, 2007. ISBN 9789529221295
- Salo, Pauli: Tarkka-ampuja 2. (5. painos) Salo, Pauli, 2007. ISBN 9789529141463
- Spicer, Mark: Sniper : the techniques and equipment of the deadly marksman. London: Lewis International, 2001. ISBN 1-84065-229-2 (englanniksi)
