Hubert Girault

Wikipediasta
1 muutos tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 20. joulukuuta 2023.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua.
Tarkennus: iso osa lähteistä vieraalla kielellä ja kiinalaiset paikannimet englanniksi
Hubert Girault
Muotokuva
Muotokuva
Henkilötiedot
Syntynyt13. helmikuuta 1957
Saint-Maur-des Fossés, Ranska
Kansalaisuus Ranska
Koulutus ja ura
Tutkinnot Southamptonin yliopisto
Instituutti École polytechnique fédérale de Lausanne
Oppilaat Prof. Liang Qiao (Fudan-yliopisto),[1] Prof. Bin Su (Zhejiangin yliopisto),[2] Prof. David Fermin (Bristolin yliopisto) [3]
Tutkimusalue sähkökemia, fysikaalinen kemia, analyyttinen kemia
Tunnetut työt sähkökemia
Palkinnot Faraday Medal of the Royal Society of Chemistry (2006)
Fellow of the International Society of Electrochemistry (2007)
Fellow of the Royal Society of Chemistry (2009)
Reilley Award of the Society for Electroanalytical Chemistry (2015)
Aiheesta muualla
[lepa.epfl.ch Kotisivu]

Hubert Girault (s. 13. helmikuuta 1957 Saint-Maur-des-Fossés, Ranska) on sveitsiläinen kemisti ja professori Lausannen teknillisessä korkeakoulussa (École polytechnique fédérale de Lausanne). Hän johtaa Laboratoire d’Electrochimie Physique et Analytique -laboratoriota, ja hänen tutkimusaiheisiinsa kuuluvat pehmeiden rajapintojen sähkökemia, Lab-on-a-chip-tekniikat, bio-analyyttinen kemia ja massaspektrometria, keinotekoinen fotosynteesi, CO2:n pelkistys, ja virtausakut.

Professori Girault on julkaissut yli 500 tieteellistä artikkelia, joihin on viitattu yli 15 000 kertaa. Hänen h-indeksinsä on 63. Lisäksi hän on julkaissut oppikirjan nimeltä “Electrochimie: Physique et Analytique”, joka on käännetty englanniksi nimellä “Analytical and Physical Electrochemistry”. Professori Girault on listattu keksijäksi yli 17 patentissa (mukaan lukien sähköstaattinen suihkuionisaatiotekniikka). EPFL:n professuurinsa lisäksi hänellä on dosentuuri Fudan-yliopistossa Kiinassa (Engineering Research Center of Innovative Scientific Instruments, Ministry of Education of China, Fudan-yliopistossa, Shanghai, Kiina). Hän on toiminut vierailevana professorina ENS Cachan:ssa (Pariisi, Ranska), Fudan-yliopistossa (Kiina), Kyoto University (Japani), Peking University (Kiina), and Xiamen University (Kiina).

Akateeminen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hubert Girault suoritti Engineering diploma-opinnot kemian tekniikassa Grenoblen Teknillisessä Instituutissa (eng-Grenoble Institute of Technology) vuonna 1979. Hän väitteli tohtoriksi kolmen vuoden kuluttua, vuonna 1982, Southamptonin yliopistosta, Englannista. Väitöskirjan otsikko oli “Interfacial studies using drop image-processing techniques”,[4] Vuosina 1982–1985 hän toimi postdoc tutkijana Southamptonin yliopistossa, jonka jälkeen hänet nimitettiin fysikaalisen kemian lehtoriksi (eng - Lecturer in physical chemistry) Edinburghin yliopistoon. Vuonna 1992 hänet nimitettiin fysikaalisen kemian professoriksi École Polytechnique Fédérale de Lausanneen (EPFL), ja tässä tehtävässä hän toimii edelleen. Hän on Laboratoire d’Electrochimie Physique et Analytiquen johtaja ja perustaja.[5] Hän on toiminut kahdesti kemian laitoksen johtajana (eng- Institute of Chemical and Engineering Science (ISIC)) vuosina 1995–1997 ja 2004–2008. Hän on myös toiminut kahdesti kemianopetuskomission johdossa (eng-Head of the Chemistry Teaching Commission) vuosina 1997–1999 ja 2001–2004. Tämä komissio vastaa kemian ja kemian tekniikan opetuksesta EPFL:ssä.

Hän toimi EPFL:n kemian tohtorikoulutusohjelman johtajana (eng-Director of the Doctoral Program in Chemistry) vuosina 1999–2000.[6] Vuosina 2011–2014 hän toimi EPFL:n kandidaatti- ja maisteriopintojen dekaanina (eng-Dean of Bachelor & Master Studies) valvoen laajan opintouudistuksen toteutusta. Uuden opintosuunnitelman mukainen opiskelu alkoi syyskuussa 2013. Uudessa opintosuunnitelmassa ensimmäisen vuoden opinnoista kaksi kolmasosaa oli yhteisiä kaikille tieteellisille ja insinööriopintosuunnille. Lisäksi uusi kandidaatin opintosuunnitelma integroi tiiviimmin yhteen luentokursseja, harjoituksia ja käytännön laboratoriotöitä. Hän osallistui myös maisteri-ohjelmien uudelleenjärjestelyyn ja MOOC-kurssien käyttöön opinnoissa. Dekaanina toimiessaan hän kehitti koulutuksen laadunvarmistusta,[7] erityisesti asettamalla akateemisten asioiden komission auditoimaan vuosittain kaikki EPFL:n maisteriohjelmat. Hän toimii tällä hetkellä eri pääsykoekomissioiden puheenjohtajana sekä kandidaatti- että maisteritasoilla.

Uransa aikana hän on ohjannut yli 60 tohtorintutkintoa (+ 10 työn alla) ja kouluttanut useita postdoc tutkijaa. 25 hänen entistä jatko-opiskelijaa tai postdoc tutkijaa ovat nykyisin professoreita ympäri maailmaa (Kanada, Kiina, Tanska, Ranska, Irlanti, Japani, Korea, Singapore, UK & USA). Koulutus ja opetus on aina ollut yksi merkittävä osa hänen työtään, ja hän on julkaissut luentomateriaaleihinsa perustuvan oppikirja “Electrochimie Physique et Analytique” (nykyisin jo kolmas painos), joka on myös käännetty englanniksi “Analytical and Physical Electrochemistry”.[8]

Prof. Hubert Girault on aina ollut kiinnostunut tieteellisestä julkaisutoiminnasta. Vuosina 1996-2001 hän toimi Journal of Electroanalytical Chemistry:n apulaiseditorina, ja hän on tällä hetkellä Presses Polytechniques et Universitaires Romandes:n varapuheenjohtaja.[9] Hän on toiminut monissa tieteellisten julkaisujen toimitusneuvostoissa, ja hän toimii tällä hetkellä Chemical Science:n (Royal Society of Chemistry) apulaiseditorina.[10] Prof. Hubert Girault oli EUCHEMS:n sähkökemian divisioonan puheenjohtaja (eng- Chairman of the Electrochemistry division) vuosina 2008–2010,[11] ja hän oli International Society of Electrochemistry:n vuosittaisen konferenssin puheenjohtaja Lausannessa v. 2014.[12]

Kaupalliset yritykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prof. Hubert Girault on perustanut kolme yritystä: Dydropp (1982, lopetti 1986), tuotti digitaalisia apuvälineitä pintajännityksen mittaamiseen, Ecosse Sensors (1990, nykyisin osa Inverness Medical Technologies:ia, USA), valmisti laser fotoablaatiolla hiilielektrodeja raskasmetallien määritykseen, ja DiagnoSwiss (1999), nopeiden immuunianalyysisysteemien valmistaja.

Tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prof. Giraultin julkaisuihin on viitattu yli 15,000 kertaa, ja hänen h-indeksinsä on 63 (tai 20,000 ja 75, jos lähteenä käytetään Google Scholaria).[13]



Vuonna 2006 hän vastaanotti Royal Society of Chemistry:n Faraday Mitalin[14] Seuraavana vuonna hänet nimettiin “Fellow of the International Society of Electrochemistry:ksi”.[15] Hänet nimettiin “Fellow of the Royal Society of Chemistry:ksi” vuonna 2009 (Ref). Hän vastaanotti “Visiting Professorship Award of “111 Project”” Kiinan opetuministeriöltä vuosiksi 2008 to 2011. Vuonna 2015, hän vastaanotti American Society of Electroanalytical Chemistry:n Reilley Award:n.[16]

Tutkimusaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pehmeiden rajapintojen sähkökemia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hubert Girault on kiinnostunut molekyylien ja nanopartikkeleiden[17][18] itsestään järjestymisestä neste-neste-rajapinnoilla, ja pehmeiden rajapintojen sähkökemian perustukimuksesta.[19][20]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Liang Liao : Biography homepage.fudan.edu.cn. Arkistoitu 19.2.2017. Viitattu 18.2.2017.
  2. ↑ Bin Su : Biography person.zju.edu.cn. Viitattu 18.2.2017.
  3. ↑ David Fermin : Biography bris.ac.uk. Viitattu 18.2.2017.
  4. ↑ H., Girault, H.: Interfacial studies using drop image processing techniques. Määritä julkaisu!1.1.1982. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. ↑ Laboratory of Physical and Analytical Electrochemistry lepa.epfl.ch. Arkistoitu 27.6.2017. Viitattu 19.2.2017.
  6. ↑ Hubert Girault : Biography and current work people.epfl.ch. Viitattu 18.2.2017.
  7. ↑ Dyson, Paul J.: Editorial. CHIMIA International Journal for Chemistry, 30.9.2011, 65. vsk, nro 9, s. 636–637. Artikkelin verkkoversio.
  8. ↑ Analytical and Physical Electrochemistry crcpress.com. Viitattu 18.2.2017. (englanti)
  9. ↑ La Fondation | PPUR – EPFL Press fondation.ppur.com. Arkistoitu 8.4.2019. Viitattu 19.2.2017. (ranska)
  10. ↑ Chemistry, Royal Society of: The Chemical science editorial board members rsc.org. 23.2.2016. Viitattu 19.2.2017. (englanti)
  11. ↑ https://chimia.ch/index.php?option=com_phocadownload&view=category&download=536:2008-03&id=138:2008-03&lang=en (Arkistoitu – Internet Archive)
  12. ↑ Bourgeois, Thierry Lenzin/Gil: International Society of Electrochemistry, Annual Meeting annual65.ise-online.org. Arkistoitu 8.8.2016. Viitattu 19.2.2017.
  13. ↑ Girault Hubert H. – Google Scholar Citations scholar.google.ch. Arkistoitu 19.2.2017. Viitattu 19.2.2017.
  14. ↑ http://www.rsc.org/Membership/Networking/InterestGroups/Electrochemistry/faradaymedal.asp
  15. ↑ International Society of Electrochemistry ise-online.org. Viitattu 19.2.2017.
  16. ↑ Papageorgiou, Nik: Hubert Girault to receive the Charles N. Reilley Award. Määritä julkaisu!5.5.2014. Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  17. ↑ Smirnov, Evgeny; Scanlon, Micheál D.; Momotenko, Dmitry; Vrubel, Heron; Méndez, Manuel A.; Brevet, Pierre-Francois; Girault, Hubert H.: Gold Metal Liquid-Like Droplets. ACS Nano, 23.9.2014, 8. vsk, nro 9, s. 9471–9481. doi:10.1021/nn503644v ISSN 1936-0851 Artikkelin verkkoversio.
  18. ↑ Smirnov, Evgeny; Peljo, Pekka; Scanlon, Micheál D.; Gumy, Frederic; Girault, Hubert H.: Self-healing gold mirrors and filters at liquid–liquid interfaces. Nanoscale, 31.3.2016, 8. vsk, nro 14, s. 7723–7737. doi:10.1039/c6nr00371k ISSN 2040-3372 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  19. ↑ Scanlon, Micheál D.; Peljo, Pekka; Méndez, Manuel A.; Smirnov, Evgeny; Girault, Hubert H.: Charging and discharging at the nanoscale: Fermi level equilibration of metallic nanoparticles. Chem. Sci., 20.4.2015, 6. vsk, nro 5, s. 2705–2720. doi:10.1039/c5sc00461f ISSN 2041-6539 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  20. ↑ Peljo, Pekka; Smirnov, Evgeny; Girault, Hubert. H.: Heterogeneous versus homogeneous electron transfer reactions at liquid–liquid interfaces: The wrong question? Journal of Electroanalytical Chemistry, 15.10.2016, 779. vsk, s. 187–198. doi:10.1016/j.jelechem.2016.02.023 Artikkelin verkkoversio.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hubert_Girault&oldid=22738999”