Lähdeviittaus

Tiedonlähteet

• Primäärilähde
• Sekundäärilähde
• Tertiäärilähde
• Lähdeviittaus
• Lähdekritiikki

Lähdeviittaus ja siihen liittyvä lähdeluettelo määrittelevät tieteellisessä tai sellaiseen rinnastettavassa tekstissä käytetyn lähdemateriaalin. Lähteiden nimeäminen tapahtuu listaamalla ne lähdeluettelossa, joskus myös tekstin alaviitteissä. Lähteiden käyttö ja merkitseminen liittyvät sekä tieteellisen tutkimuksen jäljitettävyyden että toistettavuuden vaatimuksiin ja tieteen edistyvyyteen. Muussakin tekstissä voi olla tarpeen ilmoittaa kirjoittajan käyttämät lähteet, jotta lukija voi halutessaan etsiä häntä kiinnostavan aineiston käsiinsä. Lähteestä onkin kerrottava niin tarkat tiedot, että lukija pystyy löytämään sen saamiensa tietojen perusteella.

Tarkoitus

Käytetyt lähteet ilmoitetaan tekstissä lähdeviitteinä (tekstiviitteinä). Esimerkiksi tutkimuskirjallisuudessa lähdeviite on tekstissä oleva lyhyt viittaus lähdeluettelossa mainittuun täydellisempään viitteeseen. Lähdeviittausten tarkoituksena on ilmoittaa lukijalle kenen tekstiin tai ajatuksiin viitataan. Viittaukset on merkittävä sekä referoidun että sanasanaisen (ns. suoran) lainauksen yhteyteen. Tekstissä pitää käydä ilmi, mikä osa on tekijän omaa ja mikä toiselta lainattua, olipa tämä lainaus sitten suora sitaatti, tiivistävää referointia (katso referaatti) tai toisen tekstin omin sanoin sanomista (parafraasi). Ne tekstin osat, joihin ei ole merkitty viittausta mielletään kirjoittajan omiksi päätelmiksi.

Periaatteet

Lähteiden merkintätavat ovat sopimuksenvaraisia ja niitä on käytössä varsin monia. Yleisiä tapoja lähdeviitteiden merkitsemiseen ovat nimi-vuosijärjestelmä (Harvard-järjestelmä) ja numerojärjestelmä (Vancouver-järjestelmä). Nimi-vuosijärjestelmässä viitteessä käytetään tekijän sukunimeä ja julkaisuvuotta sekä mahdollisesti sivunumeroa, esimerkiksi (Einstein 1912, 25–26). Numerojärjestelmässä viittaukset merkitään numeroilla, esimerkiksi [25].

Lähdeviittaus tekstissä voidaan ilmoittaa myös numeroin yläindeksissä. Viitenumero sijoitetaan tekstissä siihen kohtaan, johon lähteestä hankittu tieto päättyy, yleensä virkkeen tai kappaleen loppuun. Viitenumero voidaan sijoittaa myös virkkeen sisään, jolloin se viittaa edelliseen sanaan tai lauseen lopussa edeltäneeseen lauseeseen. Lähdeviitteen sisältö sijoitetaan kunkin sivun loppuun numerojärjestyksessä alaviitteeksi. Tämän viittausjärjestelmän etuna on varsinaisen tekstin luettavuus, mutta tarvittaessa viittaukset lukija voi saada helposti selville alaviitteistä.

Merkitys

Kaikessa tieteellisessä tekstissä on erittäin tärkeää, että lähteet, joita tekstiä kirjoitettaessa on käytetty, mainitaan asianmukaisesti. Lähteiden käytön pääasiallisen merkityksen eli käsiteltyyn asiaan liittyvien tai sen perustana olevien tekstien löytämisen ohella lähdeviittauksilla on huomattava tekijänoikeudellinen merkitys. Moraaliset ja usein taloudellisetkin tekijänoikeudet jäävät automaattisesti tekstin tuottajalle. Viittaamatta jättäminen voi siksi pahimmillaan johtaa plagiointisyytöksiin eli toisen oikeuksien loukkaamiseen.

Lähteet

• Hirsjärvi, Sirkka & Remes, Pirkko & Sajavaara, Paula: Tutki ja kirjoita. (15. uudistettu painos) Helsinki: Tammi, 2009. ISBN 978-951-31-4836-2
• Tirronen, Kerttu & Rautanen, Teemu & Ukskoski, Leena: Tutkijan julkaisuopas. Espoo: Valtion teknillinen tutkimuskeskus, tietopalvelu, 1998. ISBN 951-38-4611-3

Aiheesta muualla

• Lähdeviitteet. Kotimaisten kielten keskus.
• Vesa Linja-aho: Lähdeviitteet ja pisteen paikka — ajatuksia viittauskäytänteiden kirjosta. Signum, 2021, 54. vsk, nro 3, s. 33–36. doi:10.25033/sig.112164. Suomen tieteellinen kirjastoseura.