Hopeapermanganaatti
| Hopeapermanganaatti | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | AgMnO4 |
| Moolimassa | 226,81 |
| Ulkomuoto | Violetti kiteinen aine[1] |
| Sulamispiste | 110 °C (hajoaa)[2] |
| Tiheys | 4,27 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen |
5,5 g/l (0 °C)[1] 9,2 g/l (20 °C)[2] |
Hopeapermanganaatti (AgMnO4) on hopea- ja permanganaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää antiseptisena aineena ja kaasunaamareissa.
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa hopeapermanganaatti on tummanviolettia kiteistä ainetta. Yhdisteen alkeiskoppi on monokliininen. Aine liukenee kohtalaisesti veteen ja liukoisuus lämpimään veteen on suurempi kuin kylmään. Kuumennettaessa se hajoaa ennen sulamistaan ja hajoaminen voi olla räjähdysmäinen. Hopeapermanganaatti reagoi myös etanolin kanssa. Muiden permanganaattien tavoin se on hyvin vahva hapetin.[1][2][3][4]
Valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hopeapermanganaattia valmistetaan hopeanitraatti- ja kaliumpermanganaattiliuosten välisellä reaktiolla. Liuoksessa hopeapermanganaatti on vähiten liukoinen komponentti ja voidaan erottaa kiteyttämällä. Toinen tapa on karbonaatin tai -oksidin reaktio permangaanihapon kanssa.[3][4]
- AgNO3 + KMnO4 → AgMnO4 + KNO3
- AgO + HMnO4 → AgMnO4 + H2O
- Ag2CO3 + 2 HMnO4 → 2 AgMnO4 + CO2 + H2O
Hopeapermanganaattia käytetään kaasunaamareissa[1][3][4], joissa sen tehtävä on hapettaa huonosti absorboituva hiilimonoksidi paremmin absorboituvaksi hiilidioksidiksi[5]. Yhdistettä voidaan käyttää myös hapettimena ja lääketieteessä antiseptisenä aineena.[1][3][4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 474. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
- ↑ a b c Kenneth Pisarczyk: Manganese Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2005. Viitattu 21.5.2016
- ↑ a b c d Samuel F. Etris & C. Robert Cappel: Silver Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003. Viitattu 21.5.2016
- ↑ a b c d Andreas Brumby, Peter Braumann, Klaus Zimmermann, Francis Van Den Broeck, Thierry Vandevelde, Dan Goia, Hermann Renner, Günther Schlamp, Wolfgang Weise, Peter Tews, Klaus Dermann, Alfons Knödler, Karl-Heinz Schröder, Bernd Kempf, Hans Martin Lüschow, Cartrin Peter & Rainer Schiele: Silver, Silver Compounds, and Silver Alloys, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2008. Viitattu 21.5.2016
- ↑ Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 785. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 21.5.2016). (englanniksi)