Kaliumpermanganaatti
| Kaliumpermanganaatti | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | KMnO4 |
| Moolimassa | 158,04 |
| Ulkomuoto | Violetteja kiteitä |
| Sulamispiste | 240 °C |
| Tiheys | 2,7 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | 6,38 g/100 ml |
Kaliumpermanganaatti, KMnO4, on permangaanihapon kaliumsuola.
Kaliumpermanganaattia käytetään hapettimena elektroniikassa piirilevyjen valmistuksessa, metallien pintakäsittelyssä sekä lääke- ja kemianteollisuudessa, hapetus- ja valkaisuaineena, reagenssina analyyttisessä ja synteettisessä orgaanisessa kemiassa, valokuvauskemikaalina, desinfiointiaineena, hajunpoistossa, levänestoaineena vedenkäsittelyssä, värjäysaineiden valmistuksessa, raudan ja mangaanin poistamiseen liuoksista ja parkituksessa.
Kaliumpermanganaatti on terveydelle haitallista. Sen nieleminen aiheuttaa polttavaa tunnetta, vatsakipua, ripulia, pahoinvointia, oksentelua, šokin tai tajuttomuuden. Huumausainelainsäädäntöön kesän 2002 aikana tulleen muutoksen jälkeen kaliumpermanganaatti on siirretty lähtöaineiden luettelosta III luetteloon II. Kaliumpermanganaatin käyttö heroiinin ja kokaiinin valmistuksessa on vaikuttanut rajoitusten tiukentumiseen.
Kaliumpermanganaatti hajoaa lämmitettäessä se 240 °C. Lopputuotteena on happea ja mustaa jauhetta, joka koostuu kaliummanganaatin ja mangaanidioksidin seoksesta.
- 2 KMnO4 → K2MnO4 + MnO2 + O2
Lääketieteellinen käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaliumpermanganaatin vesiliuoksella on antiseptisiä ja fungisidisia ominaisuuksia. Sitä on etenkin aiemmin käytetty ulkoisesti eräiden rakkulaisten ihotautien, vetistävien sieni-infektioiden, alaraajahaavojen ja kynsivallintulehduksen hoitoon [2][3]. Liuoksen tahraavuuden vuoksi käyttö on nykyään vähentynyt.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Potassium Permanganate (Kaliumpermanganaatti) Käyttöturvallisuustiedote. 14.1.2019. Sigma Aldrich/Merck. Viitattu 16.11.2020.
- ↑ Markku Koulu, Eero Mervaala: Farmakologia ja toksikologia, 9. painos, s. 1005. Kuopio: Kustannusaosakeyhtiö Medicina, 2013. ISBN 978-951-97316-5-0
- ↑ Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Ihotautilääkäriyhdistys ry:n asettama työryhmä: Ihoinfektiot, Käypä hoito -suositus. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 25.8.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kaliumpermanganaatin kansainvälinen kemikaalikortti
- OVA-ohje (Arkistoitu – Internet Archive)