Tämä on lupaava artikkeli.

Hirsjärvi (järvi Somerolla)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hirsjärvi
Hirsjärveä Ihamäen kylässä Somerolla.
Hirsjärveä Ihamäen kylässä Somerolla.
Valtiot Suomi
Paikkakunta Somero
Koordinaatit 60°36′00″N, 23°36′30″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Laskujoki Paimionjoki
Järvinumero 27.041.1.001View and modify data on Wikidata
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 81,2 m [1]
Rantaviiva 22,2 km [2]
Pinta-ala 2,522 km² [2]
Tilavuus 0,014 km³ [2]
Keskisyvyys 5,75 m [2]
Suurin syvyys 30,43 m [2]
Valuma-alue 227,29 km² [2]
Kartta
Hirsjärvi
Hirsjärveä Hirsjärven kylässä.

Hirsjärvi on Paimionjoen vesistöön kuuluva järvi Somerolla.

Vesistösuhteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hirsjärvi on osa pitkistä ja kapeista järvistä muodostuvaa Paimionjoen yläjuoksun järviketjua, joka seuraa Someron alueella 16 kilometrin matkalla kartalla viivasuorana näkyvää kallioperän murrosta. Ennen Somerniemen kuntaliitosta 1977 Hirsjärvi oli Someron suurin järvi. Paimionjoen vesistöalueen ja nykyisen Someron järvistä se on toiseksi suurin.[3]

Hirsjärven pinta-ala on 236 hehtaaria ja suurin syvyys 30 metriä. Korkeus merenpinnasta on koko järviketjulla 81,2 metriä. Hirsjärveen laskevat idästä Paimionjoen vesistön lähdejärvi, nykyisen Someron ja Paimionjoen vesistön suurin järvi Painio ja pohjoisesta Pajulanjoki eli Virkaanjoki.[4][2][1] Näiden kanssa Hirsjärven koko valuma-alue on hieman alle 228 km².[5] Lännessä Hirsjärvi laskee Someronjoeksi nimitettyä Paimionjoen jokiosuutta pitkin Someron Kirkkojärveen.[1]

Hirsjärven valuma-alueella on laajoja enimmäkseen savipohjaisia peltoaukeita etenkin järven pohjoisrannalla, Pajulanjoen varsilla ja myös Painion ja siihen laskevien Hossinojan ja Mättäänojan valuma-alueilla.[5][1] Tämän takia järven vesi on ruskeaa, savisameaa ja runsasravinteista. Järven itäpäässä ja etelärannalla on myös harjualueita osana Paimionjoen yläjuoksun murroslaaksoa seuraavaa harjujaksoa, ja järven suuri vesitilavuus on estänyt hapen määrän laskua alle kalojen toimeentulorajan järvessä huolimatta ravinnekuormituksesta. Järven kaloissa on kuitenkin esiintynyt bakteeritauteja kuten läikkätautia merkkinä liiallisen ravinnepitoisuuden aiheuttamasta stressistä[6][7] Käyttökelpoisuusluokaltaan Hirsjärvi on ollut välttävä.[8]

Kalalajeista järvessä, kuten muissakin Paimionjoen yläjuoksun järviketjun järvissä, on esiintynyt runsaasti tai ainakin kohtalaisesti ahventa, haukea, kiiskeä, kuoretta, lahnaa, madetta, pasuria, salakkaa ja särkeä. Hyvin runsaita ovat olleet lahna, pasuri ja särki, mikä on tyypillistä rehevissä vesissä. Harvinaisempia ovat ruutana, sorva, sulkava, turpa, kivennuoliainen ja kivisimppu. Arvokkain kala on kuha, jota on tullut Painiojärven istutuksista.[9] Täplärapuja esiintyy harvakseltaan.[8]

Kulttuuriympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hirsjärven rannoilla sijaitsevat Someron Hirsjärven, Kivisojan ja Ihamäen kylät sekä Hirsjärven, Seeterin ja Vanhalan kartanot Hirsjärven kylässä ja Hovilan kartano Ihamäen kylässä. Länsipäässä järven rantaan ulottuvat myös Someron Harjun ja Lammin ja itäpäässä Somerniemen Palikaisten kylien alueet.[10][11] Kartanoista aikoinaan Munck-suvulle kuuluneen Hirsjärven kartanon hyvin säilynyt miljöö on historiallisesti ja maisemallisesti erittäin merkittävä, Hirsjärven Seeteri ja Vanhala maisemallisesti ja historiallisesti merkittäviä ja Ihamäen Hovila maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävä. Kaksi ensinmainittua on merkitty myös seutukaavaan suojelukohteiksi, ja suojelukohteita ovat myös Seeterin syytinkiasumukseksi 1800 luvulla erotettu maisemallisesti ja rakennushistoriallisesti merkittävä Viikin huvila ja Palikaisten kartanosta erotettu Österkullan huvila järven itäpäässä. Talonpoikaistaloista järven ympärillä maisemallisesti ja paikallishistoriallisesti merkittäviä ovat Ihamäen vanhassa kyläkeskuksessa sijaitsevat Lampo ja Nikula.[12]

Alueen nähtävyyksistä järven rantaan sijoittuu Palikaisten Österkullassa sijaitseva Jääkärilehto[13] ja järven etelärannalla luonnonkauniilla paikalla sijaitsee Hovimäen leirintäalue[14].

  • Koli, Lauri: Someron vedet. Somero: Amanita, 1993. ISBN 951-95973-4-4
  • Lehtonen, Kaarin: Someron ja Somerniemen kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta. Turku: [Turun maakuntamuseo], 1990. ISBN 951-9125-77-9
  1. a b c d Kansalaisen karttapaikka Maanmittauslaitos. Viitattu 27.8.2010.
  2. a b c d e f g OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 27.8.2010.
  3. Koli 1993: 12-15, 28-29.
  4. Koli 1993: 28-29.
  5. a b Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
  6. Koli 1993: 30-31.
  7. Geokartta Geologian tutkimuskeskus. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 5.5.2009.
  8. a b Hirsjärvi Someron kalastusalue. Arkistoitu 2.2.2014. Viitattu 5.5.2009.
  9. Koli 1993: 32.
  10. Lounaispaikan karttapalvelu Lounaispaikka. Arkistoitu 22.5.2009. Viitattu 5.5.2009.
  11. Lehtonen 1990: 177-193, 210-221, 278-285
  12. Lehtonen 1990: 137, 182-183, 190-193, 215-217.
  13. Tuomisto, Antero: Suomalaiset sotamuistomerkit, s. 106. Suomen mies, 1998. ISBN 952-9872-05-4
  14. Hovimäki Camping Hovimäki Camping. Arkistoitu 28.6.2010. Viitattu 28.11.2009.