Hilokin piiri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hilokin piiri Taka-Baikalian aluepiirin kartalla.

Hilokin piiri (ven. Хилокский район, Hilokski raion) on kunnallinen itsehallintoalue Taka-Baikalian aluepiirissä Venäjällä. Vuonna 1926 perustetun piirin pinta-ala on 14 832 neliökilometriä. Asukkaita on 32 300 henkeä (vuonna 2009).[1]

Hilokin piiri sijaitsee Taka-Baikalian lounaisosassa. Koillisessa se rajoittuu Tšitan, idässä Uljotyn, etelässä Krasnyi Tšikoin ja lounaassa Petrovsk-Zabaikalskin piireihin sekä pohjoisessa Burjatian tasavaltaan.

Piiriin kuuluu Hilokin kaupunki, Mogzonin kaupunkimainen taajama sekä 10 maalaiskuntaa: Bada, Engorok, Glinka, Haragun, Hilogoson, Hušenga, Linevo Ozero, Ukurik, Zakulta ja Žiphegen. Hallinnollinen keskus on Hilok. Asutuskeskuksia on yhteensä 29.

Asukkaat ovat etupäässä venäläisiä, ukrainalaisia ja burjaatteja. Alentuikan, Engorokin, Glinkan ja Uljastuin kylissä asuu vanhat elintapansa säilyttäneitä vanhauskoisia. Burjaattikyliä ovat Sarantui, Šilja, Terephen, Ukurik, Uletka ja Uljastui.

Piirin kautta kulkee Trans-Siperian rautatie sekä Irkutskin ja Tšitan välinen M55-valtatie. Hilokista on matkaa aluepiirin pääkaupunkiin 264 kilometriä.

Talous perustuu rautatieliikenteeseen ja metsäteollisuuteen. Burtuissa louhitaan ruskohiiltä. Maatalous tuottaa viljaa, perunaa, vihanneksia, maitoa ja lihaa.

Hilokissa toimii kotiseutumuseo. Paikallislehtenä ilmestyy Rabotšaja tribuna. Seudulla on useita arkeologisia muistomerkkejä sekä Haljartan buddhalainen kulttipaikka.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]