Hilja Haahti

Hilja Haahti
Hilja Theodolinda Hahnsson
Hilja Haahti
Henkilötiedot
Syntynyt	11. syyskuuta 1874 Hämeenlinna
Kuollut	6. tammikuuta 1966 (91 vuotta) Helsinki
Ammatti	opettaja, kirjailija, suomentaja
Vanhemmat	Johan Arvid ja Sofia Theodolinda Hahnsson (s. Limón)
Puoliso	professori, säveltäjä Ilmari Henrik Reinhold Krohn
Kirjailija
Äidinkieli	suomi
Tuotannon kieli	suomi
Aikakausi	1895-1964
Tyylilajit	runous, kristillishenkinen kaunokirjallisuus, muistelmat
Aiheet	merimieslähetys, sisälähetys, avioliiton pyhyys ja puolison vaihtamisen pahuus, kristillinen työväenliike, yhteiskunnallisten luokkavastakohtien sovittaminen, ripin merkitys, Israelin asia
Esikoisteos	runokokoelmat Oraita (1895) ja Tuomenterttuja (1899)
Pääteokset	romaanit Kaurialan kartano (1943) ja Sammatin sisarukset (1947)
Palkinnot
Valtion kirjallisuuspalkinto 1926
Muuta tietoa
Syntymäkodin paikalla olleen talon muistolaatan paljastus 1957
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Hilja Haahti (oik. Hilja Theodolinda Krohn, o.s. Haahti, ent. Hahnsson; 11. syyskuuta 1874 Hämeenlinna – 6. tammikuuta 1966 Helsinki) oli suomalainen opettaja, kirjailija ja suomentaja.

Perhetaustat

Hilja Haahden isä oli kielitieteilijä ja suomentaja, Hämeenlinnan ruotsalaisen yläalkeiskoulun suomen kielen opettaja Johan Arvid Hahnsson ja äiti ensimmäinen suomenkielinen naiskirjailija Sofia Theodolinda Hahnsson (s. Limón). Isä Johan kuoli Hiljan ollessa 13-vuotias, jolloin perhe muutti Helsinkiin. Äiti avioitui lehtori, senaattori, valtioneuvos Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen kanssa.

Haahden elämään tuli uusi vaihe 1906, kun hän meni naimisiin patriarkaalisen säveltäjä, kirkkomuusikko ja musiikkitieteilijä Ilmari Henrik Reinhold Krohnin kanssa. Samalla hänestä tuli äidistään orvoksi jääneiden kuuden lapsen äiti. Vanhin lapsista oli yhdeksän vuotta, nuorin vuoden vanha.

Opintie

Hilja Haahti kävi Lucina Hagmanin valmistavan koulun ja sen jälkeen Hämeenlinnan 6-luokkaisen tyttökoulun. Haahti halusi opiskella opettajaksi. Perhe muuttikin isän kuoleman jälkeen Helsinkiin. Haahti pääsi opiskelemaan Suomalaiseen jatko-opistoon. Opettajaksi hän valmistui 1895 ja toimi opettajan virassa muutaman vuoden. Haahden opintojen jatkamiseen avautuivat edellytykset, kun hänen äitinsä oli mennyt uuteen avioliittoon Yrjö-Koskisen kanssa. Ylioppilastutkinnon suoritettuaan 1898 Haahti opiskeli Helsingin yliopistossa. Vuonna 1902 hän valmistui filosofian kandidaatiksi.

Työura

Aluksi Haahti oli opettajan toimessa muutaman vuoden ja yliopistotutkinnon jälkeen hän toimi 1902–1906 saksan kielen opettajana Helsingin suomalaisessa tyttökoulussa. Professori Ilmari Krohnin kanssa avioiduttuaan 1906 Haahti jättäytyi perheenäidiksi, vapaaksi kirjailijaksi ja lehtien toimittajaksi.

Yhteisöllinen toiminta

Opiskeluaikanaan Haahti toimi Kristillisessä Ylioppilasliitossa, NNKY:n eri harrastuspiireissä, Suomen Lähetysseurassa ja Merimieslähetyksessä.

Haahden kotiin kokoontui v. 1902 hänen ystäviään keskustelemaan sortokauden ja kansallisen heräämisen merkeissä. Kesken kaiken Haahti soitti pianollaan kolmisoinnun, kolme säveltä, joihin hän liitti kristillisyyden, taiteen ja suomalaisuuden. Näin sai alkunsa yhdistys Kolmisointu. Sen toimesta syntyi 17 vuotta myöhemmin Kristillinen taideseura^[1] sytyttämään ja tekemään tunnetuksi hyvän taiteen harrastusta. Seura sai monia paikallisosastoja, ja Haahti teki laajoja matkoja näiden järjestämiin juhliin ja neuvonpitoihin. Seuran puheenjohtajana hän toimi 27 vuotta vuoteen 1946 saakka ja toimi sen jälkeen kunniapuheenjohtajana. Innoitus kristillisyyteen, taiteeseen ja suomalaisuuteen sytytti Haahtea jatkuvasti. Haahti kuului ensimmäisiin Suomen kirjailijaliiton jäseniin.^[2]

Henkinen ja hengellinen perintö

Haahden vanhemmat korostivat suomen kielen asemaa sekä kansallisuusaatetta. 1800-luvun lopun Suomessa naiskirjailijoita ei arvostettu. Silti Haahden perheessä kirjoittaminen ja kirjallisuus kuuluivat arkeen. Koti arvosti naisten tasa-arvoa, taidetta ja uskonnollista vakaumusta. Hämeenlinnan suomalaisen tyttökoulun johtaja Anna Lilius oli kokenut herätyksen vapaakirkollisten piirissä ja Haahti sai uskonnolliset vaikutteensa Liliukselta. Liikkeen henkilökohtaista uskonratkaisua korostava sanoma sekä sen ajatus sukupuolten tasa-arvoisuudesta vaikuttivat Haahden elämään ja tuotantoon.

Haahden runoilua löytyy myös virsikirjasta. Hänen suomentamiaan tai uudistamiaan ovat virret 30 Maa on niin kaunis, 320 Sinua, Jumalaa, 342 Niin ihanaa on ylistää, 508 Valkeus kirkas päällä synkän maan sekä 594 Käy aavaa merta purtemme. Tunnetuimpia virsiä on Haahden runoilema 548 Tule kanssani Herra Jeesus.

Tuotannosta

Haahti kirjoitti pienestä pitäen satuja, kertomuksia ja runoja. Hän toimitti myös omia lastenlehtiä ja avusti sellaisia lehtiä kuin Tilhi, Sirkka ja Lasten Kuvalehti. Kirjoittaminen oli Haahden rakkain työ. Opiskeluaikana ilmestyi hänen esikoisrunokokoelmansa Oraita vuonna 1895. Haahti oli varsin tuottelias kirjailija: koko hänen tuotantonsa käsittää yhteensä 55 teosta, etupäässä runokokoelmia, romaaneja ja muistelmia. Laajan tuotantonsa vuoksi hän oli usean vuosikymmenen ajan 1900-luvun alkupuolella varsin luettu kirjailija. Mainittavimmat romaanit ovat vuonna 1947 ilmestynyt Sammatin sisarukset, joka kertoo Elias Lönnrotin tyttäristä sekä kaksiosainen Kaurialan kartano: Kaunis Kauriala ilmestyi 1940 ja Kaurialan nuori emäntä 1941. Menestynein oli romaanisarja Kaurialan kartanon väestä; kokonaispainos on yltänyt yli 50 000:een.

Haahden kristillishenkiseen tuotantoon kuului runokokoelmia, muun muassa Ikiaartehet, Muistoköynnös, Tuhotulva ja Valittuja runoja, sekä uskonnollishenkisiä kertomuksia, muun muassa Helvi, Israelin tyttäret, Seija tyttösen tarina ja Todistaja, lastenkirjoja sekä matkakuvauksen Pyhiltä poluilta. Laajan tuotantonsa ansiosta Haahti saikin aikoinaan nimityksiä: Suomen kotien kirjailija, Kirjailijoiden kuningatar ja Painosten herratar. Hänen teoksiaan myytiin puolisen miljoonaa kappaletta hänen 70-vuotisen kirjailijauransa aikana. Hän on toiminut myös toimittajana ja kääntäjänä. Haahden omia teoksia on niin ikään käännetty eri kielille, mm. ruotsiksi, saksaksi ja tanskaksi.

Kussakin romaanissaan hänellä oli arvokas korostus: Kesätoverit mm. tähdensi merimieslähetystä, Kotkat ja Tulenliekit sisälähetystä, Valkeneva tie, Kun valkenee, Sotkuinen solmu ja Mahdottomuus mahdolliseksi avioliiton pyhyyttä ja puolison vaihtamisen pahuutta, Ahertajat kristillistä työväenliikettä, Todistaja yhteiskunnallisten luokkavastakohtien sovittamista ja Kadotettu kirje ripin merkitystä.

Pitkästä ja tuotteliaasta urastaan huolimatta Haahti on jäänyt miltei unohduksiin. Hänen teoksiaan on pidetty pelkästään keveänä jatkona hänen äitinsä, ensimmäisen suomenkielisen naiskirjailijan Theodolinda Hahnssonin, tuotannolle.

Haahti on haudattu Hietaniemen hautausmaalle.

Palkinnot ja tunnustukset

Hilja Haahti sai Valtion kirjallisuuspalkinnon 1926.

Haahden syntymäkodin paikalla (Kasarmikatu 1) olleen talon muistolaatta paljastettiin 1957. Iäkäs kirjailija oli itsekin paikalla puolisoineen.

Tuotanto

Oraita. Runokokoelma. Edlund, 1895 Tuomenterttuja. Runokokoelma. Otava, 1899 Helvi. Kertomus nuorisolle, 1-2, 1900 Kaksi kotimaata. Laulelmia. Otava, 1903 Israelin tyttäret. Romaani. Otava, 1903 Kesätoverit, Romaani. Otava, 1905 Kotkat. Romaani. Otava 1907 Meidän lasten kuvakirja. WSOY, 1908 Vanhaa ja uutta. Runokokoelma. Otava, 1908 Valkeneva tie. Romaani. Otava, 1910 Aamusäteitä. Lastenkirja WSOY, 1912 Tauno ja Tellervo. (Kuvittanut Venny Soldan-Brofeldt). Lastenkirja. Otava, 1912 Hehkuvan kevään maa. Romaani. Otava, 1913 Ikiaartehet sekä muita sävelrunoelmia. Otava, 1913 Kun valkenee. Romaani. Otava, 1914 Juhlamuisto. Runokokoelma. Otava, 1916 Tuhotulva. Kolminäytöksinen sävelrunoelma Otava, 1916 Valittuja runoja. Otava, 1916 Ahertajat. Romaani. Otava, 1918 Kolme karhua. (kuvittanut Rudolf Koivu). Lastenkirja. Otava, 1918 Kootut kertomukset 1-5. Otava, 1918-1922 Todistaja. Romaani. Otava, 1921 Muistoköynnös. Runoja. Otava, 1922 Pyhillä poluilla. Matkakertomus. Otava, 1923 Seija tyttösen tarina. Romaani. Otava, 1924 Luvattu maa 1, Galuth. Romaani. Otava, 1925 Luvattu maa 2, Erez-Israel. Romaani. Otava, 1925 Lastensaarnoja. Kirjoittanut Hilja Haahti, Erkki Kaila, A.V. Kuusisto, B.H. Päivänsalo, Martti Ruuth, Paavo Virkkunen ja muita. Otava, 1926 Seimeltä ristin luo. Otava, 1926

Anna Liliuksen muisto. Hämeenlinnan suomalaisen tyttökoulun 50-vuotisjuhlan johdosta. Otava, 1928 Sotkuinen solmu. Romaani. Otava, 1930 Kotini puhuu. Otava, 1932 Kadotettu kirje. Romaani. Otava, 1933 Tähti johtaa. Runoja. Otava, 1934 Oma Mirri. Lastenkirja. Otava, 1935 Mahdottomuus mahdolliseksi, "Sotkuisen solmun" henkilöitten vaiheita. Romaani. Otava, 1936 Sukupolvet vaihtuvat. Romaani. Otava, 1938 Kaunis Kauriala. Romaani. Otava, 1940 Kaurialan nuori emäntä. Romaani. Otava, 1941 Kaurialan kartano. Romaani. Yhdistetty lyhentämätön p. teoksista Kaunis Kauriala ja Kaurialan nuori emäntä. Otava, 1943 Maksoi mitä maksoi. Romaani. Otava, 1944 Kymmenen neitsyttä. Itämainen kuvitelma. Matt. 25:1-13. (kuvittanut Alf Danning, säveltänyt Ilmari Krohn). Otava, 1945 Kesämailla. Runot Hilja Haahti. (Kuvat Rudolf Koivu ja Martti Santala). Otava, 1947 Sammatin sisarukset. Romaani. Otava, 1947 Jos me tunnustamme... Romaani. Otava, 1948 Päiväkirjan lehtiä 1. Kolme julistajaa. Otava, 1950 Päiväkirjan lehtiä 2. Runosatoa vuosilta 1934-51. Otava, 1951 Kun sinä olit pieni. Sommittelu ja runot Hilja Haahti. (kuvittanut Martta Wendelin). Otava, 1953 Tulen liekit. Romaani. Otava, 1953 Lukupiiri kokoontuu. Kertomuksia. Otava, 1954 Kaukaisten aikojen takaa. Sukuni, lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni muistoja. Otava, 1956 Nuoruuteni vuodet. Otava, 1958 Valitut runot. Otava, 1963 Ikiaartehet. Idän tietäjät. Kymmenen neitsyttä. Näyteltäviä runoja; osittain myös lausuntaa ja sopivaa musiikkia säestyksenä. Otava, 1964 Kunnia Herran. Runoja. SLEY-kirjat, 1974

Lähteet

• Irja Aro-Heinilä, Naisen kuva, roolit ja rooli-ihanteet Hilja Haahden tuotannossa. Väitöskirja, Helsingin yliopisto 2005

Aiheesta muualla

• Huhtala, Liisi: Haahti, Hilja (1874–1966). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
• Hilja Haahti Elias-kirjailijat
• Hilja Haahti Ylen Elävässä arkistossa
• Hämeenlinnan kaupunki: Hilja Haahden muistolaatta (Arkistoitu – Internet Archive)
• Hilja Haahti, Kirjasampo.fi
• Hilja Haahti 50-vuotias, Suomen Kuvalehti, 13.09.1924, nro 37, s. 7, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Lisää luettavaa aiheesta Hilja Haahti on Wikiaineistossa Luettelo Hilja Haahden lehtiartikkeleista