Hildor Lundvik

Hildor Lundvik

Hildor Lundvik (6. maaliskuuta 1885 Hille – 24. tammikuuta 1951 Tukholma) oli ruotsalainen säveltäjä, kuoronjohtaja, laulupedagogi ja urkuri.

Elämä ja ura

Varhaiset vaiheet

Lundvik syntyi lääninrovasti Johan Vilhelm Lundvikin ja tämän puolison Hilda Nordendahlin poikana. Hän aloitti oikeustieteen opiskelun Uppsalassa, mutta siirtyi Tukholman kuninkaalliseen musiikkikorkeakouluun ja valmistui musiikkipedagogiksi vuonna 1912. Lundvik aloitti työskentelyn lauluopettajana vuoden 1913 aikana. Vuonna 1919 hän valmistui Västeråsissa suorittamistaan urkujensoiton opinnoista. Lundvikin varhaisimmat sävellykset ovat hänen Uppsalassa viettämiltään ajoilta. Vuonna 1909 hän sijoittui kolmanneksi Sällskapet för svenska kvartettsångens befrämjanden järjestämässä kilpailussa sävellyksillään Vägens vindar ja Sorg.

Vuosina 1924–1925 Lundvik työskenteli siirtymäkauden ajan kanttorina Saksalaisessa kirkossa ja vuosina 1926–1927 tilapäisenä kanttorina Kustaa Vaasan kirkossa. Vuodesta 1928 hän toimi vakituisena kanttorina Pyhän Yrjänän seurakunnassa, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 1949. Lundvik seurasi vuonna 1925 Emil Careliusta Stockholms Allmänna Sångförening -mieskuoron johdossa. Hänen seuraajakseen tuli vuonna 1928 Axel Nylander. Vuonna 1930 Lundvikista tuli Bellmanskörenin kuoronjohtaja, jona hän toimi vuoteen 1950 asti. Vuodesta 1932 hän toimi lisäksi mieskuorojen kattojärjestö Stockholms sångarförbundin toisena kuoronjohtajana Bror Arrheniuksen ollessa ensimmäisen kuoronjohtajan asemassa. Vuonna 1935 Lundvikista tuli Stockholms sångarförbundin ensimmäinen kuoronjohtaja. 21. toukokuuta 1934 järjestön 25-vuotisjuhlia vietettiin Skansenilla Lundvikin kantaatin Sången kantaesityksen merkeissä. Kantaatti osoittautui menestysteokseksi. Vuonna 1939 järjestö osallistui Eriksdalshallen-urheilutilan käyttöönvihkiäisiin; tässä yhteydessä Lundvik sai kultaisen ja timanttisen palvelusmitalin.

Vuonna 1940 Lundvikille myönnettiin Litteris et Artibus. Vuonna 1941 hän jätti tehtävänsä Stockholms sångarförbundin ensimmäisenä kuoronjohtajana. Hän kuoli tammikuussa 1951. Hänelle omistettu muistokivi paljastettiin Saltsjöbadenissa 14. kesäkuuta 1953.

Tuotanto

Lundvik tunnetaan parhaiten kuoroteoksistaan, joista useimmin esitettyjä ovat olleet Som ett blommande mandelträd, Det första vårregnet ja Verlaine-stämning. Kuoroteostensa ohella Lundvik sävelsi soololauluja, pienimuotoisia orkesteriteoksia ja muuta instrumentaalimusiikkia.

Lundvikin varhaisiin lauluihin kuuluvat muiden muassa Lotusblomman (1915, sanat: Sigurd Agrell) ja En skymningens visa (1920, sanat: Bengt E. Nyström). Myöhempään tuotantoon kuuluu lukuisia hengellisiä lauluja, jotka olivat aiempia lauluja yksinkertaisempia sekä piano- että lauluosuuksiltaan. Näihin lauluihin kuuluvat Ida Granqvistin sanoihin sävelletyt ja vuonna 1939 julkaistut Än en dag, Helgsmålsringning ja På rosor gå vi fram.

Wilhelm Peterson-Berger kirjoitti marraskuussa 1921 Lundvikin pianokappaleiden vihosta arvion, jossa totesi osioiden olevan melodisesti selviä ja muistuttavan Emil Sjögrenin tyyliä. Lundvikin musiikkia on kuvattu myös romanttiseksi ja impressionistiseksi.

Yksityiselämä

Lundvik oli naimisissa Johanna Magdalena Näsmanin kanssa.