Hiirijärvi (kuivatettu järvi)
| Hiirijärvi | |
|---|---|
| Valtiot |
 Suomi |
| Paikkakunta | Harjavalta |
| Koordinaatit | |
| Mittaustietoja | |
 Hiirijärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Hiirijärvi on kuivatettu järvi Harjavallassa Satakunnassa, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistön Kokemäenjoen alueen Tattaranjoen valuma-alueeseen. Järvi sijaitsi Hiirijärven kylän ("Hiirijärviby") lounaispuolella maaston painaumassa, jossa virtaa nykyään Hiirijärvenoja.[1][2][3]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järven nimi on vaihdellut aikojen saatossa. Tästä on esimerkki Olof Mörtin piirtämässä kartassa vuodelta 1688, jossa sen nimeksi on merkitty "Wähäjärfwi" eli Vähäjärvi. Tämän parina on idempänä sijainnut "Isojerfwi" eli Isojärvi, jota kutsuttiin myöhemmin Harolanjärveksi [3]. Hiirijärven nimi on kuitenkin jo vanha.[4][5]
Kokemäen Harjavallan ja Köyliön asukkaiden välinen riitä 1420-luvulla koski Hiirijärven aluetta ja sen ruohoniittyjä. Harjavaltalaiset halusivat ne itsellensä, mutta ne kuuluivat Köyliöläisille. Asia käsiteltiin käräjillä, josta on olemassa tuomio vuodelta 1429. Tällöin Hiirjärveä ei mainita lainkaan, mutta jo 1458 sen nimi mainitaan toisessa kiistassa annetussa tuomiossa. Silloin harjavaltalaiset käräjöivät samoista niityistä Turun piispan kanssa, joka väitti ostaneensa järven niityt Köyliön Polsun kylältä. Nimi oli kirjoitettu tuomioon "Hyrijarffue". Hiirijärven voidaan ajatella saaneensa viljelevää asutusta rannoilleen tuon tapahtuman jälkeen.[5]
Järvi on voinut saada nimensä Keski-Eurooppaa kiertäneen legendan mukaan. Legendan juoni olisi kopioitu Piispa Henrikin murhaajan Lallin tarinoihin siinä muodossa, että asuessaan 1100-luvulla metsässä paossa virkavaltaa olisivat hiiret ajaneet hänet puuhun, joka kaatuessaan järveen olisi aiheuttanut hänen lopunsa. Näin järvelle annettiin nimeksi Hiirijärvi.[6] Muistona tästä perinteestä lähellä kylää ja järveä on muinaismuistona rauhoitettu Lallin itkukivi, jonka luona Lallin kerrotaan katuneen tekoaan.
Maantieto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Olof Mörtin kartassa ei ole merkitty ojia ja siinä mittakaava oli sen ajan pituusyksiköissä. Myöhemmässä Kalmbergin kartastossa järven mitat on suuren mittakaavan vuoksi arvioitavissa vain likimääräisesti. Järvi on kuitenkin ollut pitkä ja kapea ja sen pituussuunta on ollut likimain luode-kaakko-suuntainen. Järven pituus oli Mörtin kartassa noin 700 kyynärää (kartassa "al" eli aln) ja leveys yli 100 kyynärää. Metreiksi muutettuina järven pituus oli noin 400−450 metriä ja leveys noin 60−80 metriä.[1][4]
Järven laskuoja sijaitsi vuoden 1855 kartassa sen luoteispäässä, mistä sen oja laski Hiirijärven kylän niittyjen läpi Nakkilaan nykyiseen Tattaranjokeen. Hiirijärveen oli myös tulo-oja Harolanjärvestä.[1][2]
Kuivattaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hiirijärvenojaa perattiin vuonna 1935. Järvi kuivattiin kuitenkin vasta 1950-luvulla viljelysmaaksi. Kuivatusta varten kaivettiin ojia, jotka johdettiin Hiirijärvenojaa myöten Nakkilan Tattaranjokeen.[3][7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Salminen, Tapio: Joki ja sen väki – Kokemäen ja Harjavallan historia jääkaudesta 1860-luvulle. Jyväskylä: Kokemäen ja Harjavallan kaupungit ja seurakunnat, 2007. ISBN 978-952-99941-0-6
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Kalmbergin kartasto: R III : List 10, suoraan: ruskealle kartalle, 1855–56
- ↑ a b Kalmbergin kartasto: Koottu kartasto, suoraan: vihreälle kartalle (fc20050700.jpg), 1855–56
- ↑ a b c Hiirijärvi, Harjavalta (Kansalaisen karttapaikka) Helsinki: Maanmittaushallitus. Viitattu 16.12.2014.[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Mört, Olof: Pitäjänkartta: Hiirijärvi, Harjavalta, Turun ja Porin lääni (KA a1b: 34), 1688
- ↑ a b Salminen, Tapio: Joki ja sen väki, 2007, s. 308−311
- ↑ Joutsi, Jukka: Köyliö[vanhentunut linkki]
- ↑ Maataloushallitus: Arkistoyksikkö 2031: Saama- ja Hiirijärvenojien perkaus 1935[vanhentunut linkki]
