Hermogenes Tarsoslainen (reettori)
| Hermogenes Tarsoslainen | |
|---|---|
| Ἑρμογένης ὁ Ταρσεύς | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 100-luku Tarsos |
| Kuollut | 200-luku |
| Ammatti | reettori |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | muinaiskreikka |
| Aikakausi | roomalainen kausi |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Hermogenes Tarsoslainen (m.kreik. Ἑρμογένης ὁ Ταρσεύς, Hermogenēs ho Tarseus, lat. Hermogenes Tarsius; 100/200-luku) oli antiikin kreikkalainen reettori, joka oli kotoisin Tarsoksesta. Hänet tunnettiin lisänimellä Ksyster (Ξυστήρ, Ksystēr).[1]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hermogenes oli Kalippoksen poika ja kotoisin Vähän-Aasian Tarsoksesta. Hän toimi keisari Marcus Aureliuksen aikana eli 161–180. Hermogenes sai lisänimen Ksyster, ”Kaavin” tai ”Kiillotin”,[1][2] joko kiivaan luonteensa vuoksi tai siksi, että korosti kirjallisten teosten tarkkaa viimeistelyä. Antiikin lähteet kuvaavat Hermogeneen erittäin kyvykkäänä, sillä hän saavutti jo viisitoistavuotiaana niin suuren maineen puhujana, että Marcus Aurelius halusi kuulla häntä. Hän saavutti keisarin ihailun ja sai häneltä suuria palkkioita.[1]
Pian tämän jälkeen Hermogenes nimitettiin retoriikan julkiseksi opettajaksi. Hän aloitti teostensa kirjoittamisen seitsemäntoistavuotiaana. Hermogeneen ura ei kestänyt kuitenkaan kauaa, sillä jo 25-vuotiaana hän sairastui johonkin mielisairauteen, joka vei häneltä kyvyt kirjalliselle ja opilliselle uralle. Hän ei koskaan parantunut, vaikka elikin vanhaksi. Näin on sanottu, että hän oli mies nuoruudessaan ja lapsi aikuisena. Kerrotaan, että hänen kuolemansa jälkeen olisi huomattu, että hänen sydämensä oli karvan peitossa.[1][3]
Reettori Hermogenestä ei tule sekoittaa samannimiseen historioitsija Hermogenes Tarsoslaiseen.[4]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hermogeneen säilyneet teokset, joita on viisi, muodostavat kokonaisen retoriikan järjestelmän, ja niitä käytettiin pitkään käsikirjoina retoriikan kouluissa. Monet merkittävät reettorit ja grammaatikot kirjoittivat niihin kommentaareja, joista niistäkin osa on säilynyt. Monet tekivät myös tiivistelmiä hänen teoksistaan koulujen käyttöön.[1]
Teosten perusteella on arveltu, että Hermogenes olisi hyvinkin voinut nousta kreikkalaisista reettoreista kaikkein suurimpien joukkoon, ellei olisi sairastunut. Kirjailijan nuori ikä tulee teoksista ilmi sikäli, etteivät hänen mielipiteensä ole vielä täysin vakiintuneet, ja niistä näkyy myös, ettei kirjoittajalla ole pitkällisen kokemuksen tuomia etuja. Myös Hermogeneen tyyli on vaihtelevaa, vaikkakin aina selkeää ja koreilematonta. Hermogenes osoittaa monin tavoin tutkineensa varhaisempien puhujien teoksia tarkasti, ja hän osoittaa malttia näitä arvioidessaan, ja osaa arvostaa näiden ansioita.[1]
Säilyneet teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hermogeneeltä on säilynyt seuraavat teokset:[1]
- Oikeudellisista kysymyksistä (Περὶ τῶν στάσεων, Peri tōn staseōn) eli Retoriikan taito oikeudellisista kysymyksistä (Τέχνη ῥητορικὴ περὶ τῶν στάσεων, Tekhnē rhētorikē peri tōn staseōn, lat. Ars rhetorica de statibus) – Teos, jonka Hermogenes kirjoitti 18-vuotiaana, ja joka perustui Hermagoraan periaatteisiin. Muodostaa oppaan oikeuspuhujille, ja käsittelee kysymyksiä, jotka puhujan tulee ottaa huomioon siviilioikeusjuttuja käsitellessään ja oikeusistuimissa puhuessaan. Kukin Hermogeneen esiin nostama seikka havainnoillistetaan attikalaisilta puhujilta otetuilla esimerkeillä. Teoksen lisäksi on säilynyt Syrianoksen, Sosipatroksen ja Marcellinuksen (mahdollisesti sama kuin biografi Marcellinus) siihen kirjoittamat kommentaarit.[1]
- Teoksen editio princeps oli Aldus Manutiuksen teoksessa Rhetores (Venetsia, 1508–1509). Sen muita varhaisia laitoksia ovat Christian Wechelin laitos (Pariisi, 1530 ja 1538, 4to.), J. Caseliuksen laitos (Rostock, 1583, 8vo.), E. Sturmin laitos (Argentoratum = Strasbourg, 1570, mukana latinankielinen käännös ja skoliat), G. Laurentiuksen laitos (Colonia Allobrogum = Cologny, 1614, 8vo.) ja M. Coralesin laitos (Venetsia, 1799, 4to.).[1]
- Argumenttien keksimisestä (Περὶ εὑρέσεως, Peri heureseōs, lat. De inventione) – Käsitti neljä kirjaa. Koostui ohjeista puheen oikeaoppiseksi muodostamiseksi. Käsitteli ensin aloitusta ja sitten puheen kokonaissuunnitelmaa, mukaan lukien aiheen käsittely, argumentointi, mahdollisten syntyvien vastaväitteiden kumoaminen sekä esityksen puhetaidollinen koristelu ja puheen esitystapa. Kukin Hermogeneen esiin nostama seikka havainnoillistetaan attikalaisilta puhujilta otetuilla esimerkeillä, mikä lisää suuresti teoksen selkeyttä ja käyttökelpoisuutta. Teokseen on säilynyt anonyymin kommentaattorin tekemät skoliat.[1]
- Teos on painettu edellämainituissa Alduksen, Wechelin, Sturmin ja Laurentiuksen laitoksissa. Se on julkaistu myös Christian Walzin kokoelmassa Rhetores Graeci (osa III).[1]
- Puheen muodoista (Περὶ ἰδεῶν, Peri ideōn, lat. De formis oratorus) – Käsitti kaksi kirjaa. Käsittelee retorisen puheen tyylin muotoja, joita Hermogenes erotti seitsemän: selkeys (σαφήνεια, safēneia), suuruus (μέγεθος, megethos), kauneus (κάλλος, kallos), nopeus (γοργότης, gorgotēs), eetos (ἦθος, ēthos), totuus (ἀλήθεια, alētheia) ja voima (δεινότης, deinotēs), sekä niiden alamuodot. Hermogenes käsittelee niitä kahdeksasta erilaisesta näkökulmasta, ja osoittaa, kuinka puhuja voi saavuttaa päämääränsä niiden taidokkaalla käytöllä. Myös tässä teoksessa kaikki kohdat havainnoillistetaan esimerkeillä, jotka ovat pääosin peräisin puhujilta. Mukana on myös joitakin varsin nokkelia huomautuksia.[1]
- Teos on painettu Alduksen ja Laurentiuksen laitoksissa sekä erikseen Pariisissa (1531, 4to.) ja E. Sturmin laitoksena (Argentoratum = Strasbourg, 1571, 8vo.). Julkaistu myös Walzin kokoelmassa Rhetores Graeci (osa III), joka sisältää myös Syrianoksen ja Johannes Doksapatreen (myös Johannes Sisilialainen) teokseen kirjoittamat kommentaarit (osissa VI ja VII).[1]
- Voimallisesti puhumisen menetelmästä (Περὶ μεθόδου δεινότητος, Peri methodū deinotētos, lat. De apto et solerti genere dicendi methodus) – Muodostaa eräänlaisen lisäosan edellä mainittuun teokseen, ja sisältää ehdotuksia siinä esitettyjen sääntöjen oikeaoppisesta käytöstä, sekä muita hyödyllisiä huomautuksia.[1]
- Teos on painettu Alduksen, Wechelin, Laurentiuksen ja Sturmin laitoksissa sekä Walzin kokoelmassa Rhetores Graeci (osa III), joka sisältää myös Gregorios Korinttilaisen teokseen kirjoittaman kommentaarin (osassa VII). Kerrotaan, että teos jäi Hermogeneeltä kesken, ja sen saattoivat loppuun kaksi myöhempää reettoria, Minucianus (vanhempi tai nuorempi) ja Apsines Gadaralainen.[1]
- Retoriset harjoitukset (Προγυμνάσματα, Progymnasmata) – Teos, jonka nimi tarkoittaa puhetaidon opetuksessa käytettyjä valmistelevia käytännöllisiä harjoituksia, jotka perustuvat annettuihin malleihin. Afthonios Antiokialainen teki teoksesta hyvin käytännöllisen tiivistelmän, joka jopa syrjäytti alkuperäisen useimmissa kouluissa suureksi osaksi. Hermogeneen teoksen laaja maine antiikin aikana tulee ilmi kuitenkin muun muassa siitä, että Priscianus teki siitä latinankielisen käännöksen, johon liitti omia lisäyksiään. Sen nimi oli Praeexercitamenta rhetorica ex Hermogene.[1]
- Priscianuksen latinankielinen käännös oli pitkään teoksen ainoa tunnettu versio, kunnes alkuperäinen kreikankielinen teksti löytyi käsikirjoituksesta Torinosta. Sen julkaisivat A. E. L. Heeren teoksessa Bibliothek für alte Literatur und Kunst, osat VIII ja IX (Göttingen, 1791) sekä G. Veesenmeyer (Nürnberg, 1812, 8vo.). Teos on mukana myös muun muassa Walzin kokoelmassa Rhetores Graeci (osa I), joka käyttää myös kuutta muuta käsikirjoitusta Torinon käsikirjoituksen ohella.[1]
Kadonneet teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Osa Hermogeneen teoksista on kadonnut. Niistä tunnetaan nimiltä seuraavat:[1]
- Kommentaari Demostheneehen (Εἰς Δημοσθένην ὑπομνήματα, Eis Dēmosthenēn hypomnēmata),[5] josta Hermogeneen Demostheneen puhetta Leptinestä vastaan käsitellyt teos, jonka hän itse mainitsee, saattoi olla osa.[1][6]
- Kirjoitus johdannosta (Σύγγραμμα περὶ προοιμίου, Syngramma peri prooimiū).[1][7]
- Koile-Syyriasta (Περὶ κοίλης Συρίας, Peri koilēs Syrias) – Kaksi kirjaa käsittänyt teos, jonka mainitsevat Hermogeneen tekemiksi Suda ja Aelia Eudocia. Sitä ei mainita muualla, eikä siitä ole säilynyt mitään muitakaan jälkiä.[1][8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u Smith, William: ”Hermogenes (6)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Liddell, Henry George & Scott, Robert: ξυστήρ, ὁ A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
- ↑ Filostratos: Sofistien elämät (Vitae sophistarum) 2.7; Suda, Hesykhios, s. v. Ἑρμογένης; Aelia Eudocia, s. 165; Skolia Hermogeneen teokseen Oikeudellisista kysymyksistä.
- ↑ Smith, William: ”Hermogenes (8)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Syrianos: Ad Hermogenis Prolegomena ad ideas, s. 195, ed. Spengel.
- ↑ Hermogeneen: Voimallisesti puhumisen menetelmästä 24.
- ↑ Skoliat Hermogeneehen, teoksessa Walz, vol. IV, s. 31; teoksessa Aldum, II, s. 176.
- ↑ Aelia Eudocia, s. 165.