Helsingin majakka
| Sijainti | |
|---|---|
| Vesistö |
| Korkeus |
27,5 m |
|---|---|
| Värit |
| Valmistunut |
|---|
| Valon korkeus |
25 m |
|---|---|
| Valonkanto |
22 km |
| Valon ominaisuudet |
LFl W 12s |
| Tutka |
T |
| ARLHS | |
|---|---|
| Admiralty |
C5184 |
| List of Lights | |
| MarineTraffic | |
| NGA |
116-14516 |
| Koordinaatit |
|---|
| Helsingin kasuuni | |
|---|---|
  Helsingin kasuuni |
|
|
Koordinaatit: |
Helsingin majakka eli Helsingin kasuuni on Suomenlahdella sijaitseva pohjamajakka, jonka rakentaminen aloitettiin toukokuussa 1958 ja saman vuoden elokuussa se upotettiin sijoituspaikalleen 13 metrin syvyyteen. Tornin vedenpäällisten osien valamista kuitenkin jatkettiin vielä seuraavana kesänä, ja virallisesti majakka otettiin käyttöön syyskuussa 1959. Majakka toimii kauko-ohjauksella Harmajalta käsin.
Rakenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Majakka tunnetaan yleisesti nimellä Helsingin kasuuni. Sana kasuuni tulee ranskan sanasta caisson, joka tarkoittaa kirstua tai koteloa. Tällä viitataan majakan rakenteeseen. Majakan valamalla toteutettu vedenalainen osa, joka toimii sen perustana, muistuttaa ylösalaisin käännettyä suppiloa. Tämä kasuuniosa on 15 metriä korkea. Pohjan halkaisija on 19 metriä ja yläosan 6 metriä. Valutyöt alkoivat toukokuussa 1958 Suomenlinnan allastelakalla. Hinaaja Turso kuljetti valmiin kasuuniosan paikoilleen saman vuoden elokuussa. Kasuunin paikalla oli 13 metriä vettä, joten kaksi metriä kasuuniosan kaulaa jäi pinnan yläpuolelle talven ajaksi, päällään tilapäinen loisto. Muutama laiva ehti törmätä kasuuniosan huippuun syksyn aikana. Jälkimmäinen alus saatiin kiinni, sillä sekin vaurioitui, ja varustamo joutui maksamaan korvauksia. Keväällä majakan rakentamista päästiin kuitenkin jatkamaan kasuunin päälle tulevan tornin liukuvalutöillä. Syyskuun alussa vuonna 1959 torniosa valmistui. Sen korkeus merenpinnasta on 25 metriä.[1]
Majakan rakennusmateriaali on teräsbetoni. Tornin alaosaa verhoaa teräsvaippa. Majakkatornissa on kahdeksan kerrosta. Ylimpänä olivat radiomajakan antenni sekä valo. Tästä alaspäin olevissa kerroksissa sijaitsivat valon ohjaus, radio- ja kauko-ohjaus, majoitustilat yhdessä kerroksessa, sähkötaulu, konehuone kahdessa kerroksessa ja näiden välissä tikkaat. Teräsvaipan kohdalla sijaitsevat konehuoneen alempi kerros ja pumput. Pumppuhuoneen alla on syvälle kasuuniosaan ulottuva polttoainesäiliö, josta riitti dieselöljyä vuodeksi.[1]
Laitteisto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alun perin majakkaa operoitiin Harmajan luotsiasemalta käsin kauko-ohjauksella. Majakan valokeilalla oli 60 000 kandelan valovoima, jonka lähteenä oli linssitön 1 500 watin sähkölamppu. Varalla oli kaasuvalo. Sähkövalo näkyi 19 meripeninkulman päähän. Radiomajakalla oli kantamaa 60 meripeninkulmaa ja tutkamajakalla 15 meripeninkulmaa. Tornin huippu sai vuonna 1984 ylleen vielä helikopteritason.[1]
Nykyisin majakassa on käytössä enää aurinkoenergialla toimivat valo- ja tutkamajakka. Valon kantomatka on 12 meripeninkulmaa.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Laurell, Seppo: Suomen majakat = Finska fyrar = Finnish lighthouses, s. 264–265. (Helsinki) 3.p. painos. Helsinki: Nemo : Merenkulkulaitos, 2001. ISBN 952-5180-21-2
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Helsingin majakka Wikimedia Commonsissa
| Majakat |
|
|---|---|
| Suomen majakat, joista 1940 ja 1944 tuli Venäjän majakkoja | |
| Suomen entiset majakat |