Heikki Arvonen
| Heikki Arvonen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. tammikuuta 1870 Pori |
| Kuollut | 30. lokakuuta 1942 (72 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | toimittaja, levyseppä |
| Puoliso | Amanda Salminen (1897–1912), Elsa Pylvänäinen |
| Lapset | Aarne Arvonen |
Henrik Ferdinand ”Heikki” Arvonen (synt. Hilpert,[1] 6. tammikuuta 1870 Pori – 30. lokakuuta 1942 Helsinki[2]) oli suomalainen ammattiyhdistysmies ja toimittaja. Hän oli yksi nykyisen Metallityöväen Liiton ensimmäisen edeltäjän Suomen rauta- ja metallityöntekijäin liiton perustajista.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Porissa syntyneen Arvosen isä oli saksalainen merimies Heinrich August Hilpert ja äiti Maria Josefina Arvelin.[1] Kansakoulun käytyään Arvonen muutti Helsinkiin, jossa hän opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa ja työskenteli myöhemmin metallimiehenä.[3] Arvonen oli vuonna 1888 perustetun Helsingin konetehtaalaisten ammattiosaston (nyk. Helsingin Metallityöväen ammattiosasto) jäsen. Kesäkuussa 1899 hän toimi Helsingin Työväenyhdistyksen tiloissa järjestetyn Suomen rauta- ja metallityöntekijäin liiton perustavan kokouksen sihteerinä.[4] Arvonen työskenteli myös liiton julkaiseman Ilmarinen-jäsenlehden ensimmäisenä päätoimittajana.lähde? Joulukuussa 1899 Arvonen osallistui Helsingissä pidettyyn ammattikongressiin, jossa hänet valittiin perustetun keskusammattijärjestön puheenjohtajaksi.[5]
Vuosina 1903–1905 Arvosella oli Helsingissä peltisepänliike yhdessä Alexander Erikssonin kanssa.[6] Tämän jälkeen hän ehti vaikuttamaan vielä Turussa, ennen siirtymistään Hämeenlinnassa ilmestyneen Hämeen Voiman toimittajaksi keväällä 1906.[7] Vuosina 1907–1908 hän oli myös lehden päätoimittaja. Tämän jälkeen Arvonen työskenteli Kuopiossa ilmestyneen Savon Työmiehen päätoimittajana 1908–1909 ja Lappeenrannassa ilmestyneen Kansan Äänen päätoimittajana 1909–1911.[8] Arvonen kirjoitti myös Työmies-lehteen.[3] Päätoimittajakausillaan Arvonen sai useita tuomioita kunnianloukkauksista. Vuonna 1911 hän suoritti Lappeenrannan pormestarista esittämänsä väitteen johdosta saadun tuomion Viipurin lääninvankilassa[9] ja vuotta aikaisemmin Arvonen sai tuomion painoylihallituksen kunnianloukkauksesta.[10] Arvonen oli myös aktiivisesti mukana sosialidemokraattisen puolueen toiminnassa.
Palattuaan Helsinkiin vuonna 1912, Arvonen asettui Huopalahteen, jonne hän perusti peltisepänliikkeen. Hän oli myös paikallisen työväenyhdistyksen jäsen. Vuoden 1918 sisällissodan aikana Arvonen ei kuulunut punakaartiin, mutta toimi asuinpaikkakunnallaan Huopalahdessa punaisten siviilihallinnon tehtävissä. Hänet valittiin helmikuussa elintarvikelautakunnan puheenjohtajaksi ja hieman myöhemmin vielä sekä vallankumousoikeuden yleiseksi syyttäjäksi, jota tehtävää Arvonen ei kuitenkaan olisi halunnut ottaa vastaan. Lisäksi hän oli mukana Huopalahden kunnallislautakunnassa.[3] Arvosen veli Ivar Hilpert sen sijaan kuului suojeluskuntaan.[8] Helsingin valtauksen jälkeen Arvonen vangittiin huhtikuun lopulla. Hän oli aluksi Sörnäisten vankilassa, josta Arvonen siirrettiin kesäkuun alussa Isosaaren vankileirille.[3]
Arvonen kuoli 72-vuotiaana Helsingissä lokakuussa 1942.[2]
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heikki Arvosen ensimmäinen puoliso Amanda ”Mandi” Salminen (s. 1872)[11] kuoli synnytykseen vuonna 1912, minkä jälkeen Arvonen avioitui Elsa Pylvänäisen kanssa. Arvosen vanhin poika oli 111-vuotiaana tammikuussa 2009 kuollut Aarne Arvonen.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Historiakirjat: Pori - Björneborg: Kastetut (1666-1905) Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 28.3.2017.
- ↑ a b Kuolinilmoitus : Henrik Ferdinand Arvonen. Helsingin Sanomat, 4.11.1942, s. 2. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 4.3.2018.
- ↑ a b c d Valtiorikosylioikeus: Arvonen, Henrik Ferdinand - Valtiorikosylioikeuden akti (18565) 1918-1918 12.11.1919. Suomen Kansallisarkisto. Viitattu 28.3.2017.
- ↑ Jääskeläinen, Jarmo: Metallityöläisten Liiton perustaminen. Helsingin metalli, 2008, nro 2. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.3.2017.
- ↑ Eräs Suomen ammatillisen liikkeen 25-vuotinen merkkitapaus. Työväenjärjestöjen Tiedonantaja, 8.1.1925, nro 5 A, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 1.2.2023.
- ↑ Ilmoituksia. Työmies, 29.5.1903, nro 121, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 28.3.2017.
- ↑ Åbo stad och län. Tidningarna. Åbo Underrättelser, 26.4.1906, nro 111, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 28.3.2017.
- ↑ a b c Salomaa, Markku: ”Aarne Arvonen - viimeinen punakaartilainen”, Sotahistoriallinen aikakauskirja 29, s. 213, 215–216, 220. Helsinki: Suomen Sotahistoriallinen Seura, 2010. ISSN 0357-816X Teoksen verkkoversio.
- ↑ Heikki Arwonen lukemaan tiilenpäitä. Työ, 1.2.1911, nro 25, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 28.3.2017.
- ↑ Muualta Suomesta. Painoylihallituksen kunnianloukkauksesta. Vapaus, 12.5.1910, nro 52, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 28.3.2017.
- ↑ Kuolleita. Työmies, 27.2.1912, nro 48, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 28.3.2017.