Harakka (saari)
Harakka (ruots. Stora Räntan) on saari Helsingin Kaivopuiston edustalla.[1] Saari on noin 500 metriä pitkä, kahdeksan hehtaarin kokoinen ja sadan metrin päässä Kaivopuiston rannasta. Saaren välittömässä läheisyydessä ovat Uunisaaret ja Särkkä. Harakkaan pääsee yhteysveneellä Merisatamasta Kaivopuiston rannasta[1].
Saaren nimenä on ollut asiakirjoissa ja kartoissa Räntan eli Stora Räntan (1736), yhteisnimenä viereisten saarien kanssa Små Räntor (1750), Haraka eller Båkhollmen (1775; saaressa oli kummeli eli pieni majakka 1700-luvun puolivälissä), Räntan (1808), Stora Räntan (1837) ja Harakka (1842), minkä jälkeen ovat vakiintuneet nykyiset nimet. Harakka mainitaan eräässä meriselityksessä myös tästä saaresta 3–4 kilometriä etelään sijaitsevan pienen luodon nimenä. Harakka-nimen aiheena lienee ollut se, että jokin paikka saarella on muistuttanut harakkaa.[2]
Harakka on entinen Puolustusvoimien saari, joka avattiin yleisölle vuonna 1989.[3] Puolustusvoimilla oli ollut saarella kemian koelaboratorio Oiva Kallion suunnittelemassa, vuonna 1928 valmistuneessa rakennuksessa. Lisäksi saarella on venäläisten vuonna 1908 rakentama kasarmi, joka nykyisin toimii Helsingin kaupungin luontokeskuksena, sekä muita 1800-luvulla rakennettuja puurakennuksia. Harakan saarella toimii lisäksi taiteilijoiden Harakka-yhdistys. Saarella on Alien-elokuvan hirviön suunnitelleen sveitsiläisen taiteilijan H.R. Gigerin veistos Sabotage.
Luonto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saarelle järjestetään opastettuja retkiä, sillä rantaniittyjen, kallioketojen ja pienten soiden muodostamat biotoopit toimivat monipuolisena elinympäristönä linnuille ja mahdollistavat monipuolisen kasviston. Linnut ovat myös melko pelottomia, joten niitä pääsee tarkkailemaan ja valokuvaamaan läheltä.[1]
Linnuista Harakan tyyppilajeina voidaan pitää lokkeja, joita esiintyy saarella viittä lajia: harmaa-, kala-, meri-, nauru- ja selkälokki. Saarella pesii haahka ja valkoposkihanhi, mutta saarella saattaa nähdä myös iso- ja tukkakoskelon, meriharakan, rantasipin, tukkasotkan, lapin- ja kalatiiran. Pikkulinnuista mainittakoon kivitasku, pajulintu ja västäräkki.[1]
Harakka on myös hyvä muutonseurantapaikka toukokuiseen arktikaan, jolloin parhaimpina päivinä saarelta on nähty kymmeniätuhansia sepel- ja valkoposkihanhia sekä useita satoja muuttavia kuikkia.[1]
Kuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Harakan luontotalo
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Laaksonen, Juha & Lumiaro, Riku: ”Luku 1. Uusimaa: Harakka”, Suomen 100: Lintukohteet, s. 10. Karttakeskus Oy, 2011. ISBN 978-951-593-438-3
- ↑ Olavi Terho ym. (toim.): Helsingin kadunnimet, s. 230. Helsingin kaupungin julkaisuja 24, 1970, Helsinki.
- ↑ Harva tajuaa, että Helsingissä kuka tahansa pääsee kesällä 26 saareen – katso kartalta kaikki saaret, reitit ja palvelut Yle. 2.7.2023. Viitattu 3.7.2023.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]