Isokoskelo
| Isokoskelo | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Sorsalinnut Anseriformes |
| Heimo: | Sorsat Anatidae |
| Suku: | Koskelot Mergus |
| Laji: | merganser |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Mergus merganser |
|
 Isokoskelon levinneisyys. Keltainen alue kesällä, sininen talvella, vihreä ympärivuotisesti. |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Isokoskelo (Mergus merganser) on iso vesilintu, joka muistuttaa ruumiinmuodoltaan vähän silkkiuikkua.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uikkumainen mustavalkea vartalo, pitkähkö kaula ja pitkänomainen pää. Koiraalla tummanvihreä pää, naaraalla punertava hapsottava takatukka. Nuoret koiraat ovat samanvärisiä kuin naaraat. Pituus 70 cm, siipien kärkiväli 95 cm, paino 1–2 kg. Ääni on karheaa korinaa.
Vanhin suomalainen rengastettu isokoskelo on ollut 12 vuotta 6 kuukautta 13 päivää vanha. Euroopan vanhin oli sveitsiläinen 14 vuotta ja 10 kuukautta vanha isokoskelo.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isokoskelon pesimisalueita ovat Eurooppa, Pohjois-Aasia ja Pohjois-Amerikka. Euroopan pesimäkanta on 46 000 – 62 000 paria, joista 2 700 Britanniassa. Venäjällä pesii 10 000 – 20 000 paria. Isokoskelo pesii koko Suomessa ja kannan kooksi on arvioitu noin 25 000 paria. Suomen kanta on taantunut ja vuonna 2010 laji luokiteltiin silmälläpidettäväksi.[3]
Pohjoisimmat pesijät muuttavat vähän etelämmäksi järvien jäätyessä. Suomen koskelot muuttavat tyypillisesti Etelä-Ruotsiin ja Tanskaan, lauhoina talvina ne jäävät Lounais-Suomen saaristoon.
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isokoskelon tyypillistä elinympäristöä ovat järvet, joet ja merenrannat.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pesii puunkolossa, rakennuksen tai kiven alla, katajikossa tai pöntössä. Naaras munii toukokuussa 8–12 kellahtavaa munaa ja hautoo niitä 32–35 vuorokautta. Poikaset kuoriutuvat lähes samanaikaisesti ja seuraavat heti emoaan lähimpään vesistöön, joka saattaa olla jopa kilometrin päässä pesästä. Isokoskelo puolustaa poikuettaan moniin muihin vesilintuihin verrattuna sangen tehokkaasti, ja se kantaa pieniä poikasia selässään, joskus useitakin samaan aikaan.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isokoskelo on kokosukeltaja, joka syö pikkukaloja, simpukoita ja äyriäisiä. Isokoskelot saalistavat ryhmänä siten, että esimerkiksi emo poikasineen ui viuhkamaisena muodostelmana kohti lahden tai poukaman pohjukkaa, ajaen edellään pikkukalaparvea. Lähellä rantaa kalaparvi kerääntyy yhteen, jolloin koskelot hyökkäävät ruokailemaan. Syksyllä ja keväällä voi nähdä aikuisten koskeloiden tekevän samoin, jopa kymmenien lintujen ryhminä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Mergus merganser IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.6.2014. (englanniksi)
- ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 568. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio (viitattu 14.8.2021).
- ↑ Isokoskelo Lintuatlas.fi. Viitattu 3.6.2014.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Isokoskelo Lintukuva-verkkopalvelussa
- LuontoPortti: Isokoskelo (Mergus merganser)
- ITIS: Mergus merganser (englanniksi)