Hans Christoph Ernst von Gagern

Hans Christoph Ernst von Gagern (25. tammikuuta 1766 Kleinniedesheim lähellä Wormsia – 22. lokakuuta 1852 Hornau, Hessen) oli saksalainen paroni ja valtiomies, joka vaikutti varsinkin Napoleonin sotien aikana.

Gagern toimi vuodesta 1786 Nassau-Weilburgin kreivikunnan palveluksessa ja hänestä tuli vuonna 1791 sen lähettiläs Saksan valtiopäivien luona ja myöhemmin Pariisissa. Pariisin-lähettiläänä hän onnistui varmistamaan, että Napoleonin vuonna 1806 perustamassa Reinin liitossa Nassau sai lisäalueita. Gagern oli kuitenkin tunnettu Napoleonin vastustaja ja jätettyään vuonna 1811 Nassaun hän siirtyi Itävallan arkkiherttua Juhanan palvelukseen. Hän oli vuonna 1812 mukana suunnitelmassa yrittää nostattaa ranskalaisvastainen kapina Tirolissa. Seuraavana vuonna Karl vom Stein kutsui Gagernin palvelemaan johtamassaan Napoleonilta takaisin vallattujen Preussin alueiden väliaikaishallinnossa. Vuonna 1814 Gagernin vastuulle annettiin Orania-Nassau-suvun hallitsemien ruhtinaskuntien hallinto. Orania-Nassaun suvun palveluksessa hänellä oli aktiivinen rooli Yhdistyneen Alankomaiden kuningaskunnan perustamisessa ja hän myös edusti kyseistä valtiota Wienin kongressissa vuonna 1815. Kongressissa Gagern epäonnistui pyrkimyksissään sitoa Hollanti tiiviimmin Saksaan ja palauttaa vuonna 1806 lakkautetu Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta.

Vuosina 1816–1818 Gagern oli Saksan liiton liittopäivillä samaisen Orania-Nassaun suvun hallitseman Luxemburgin suurherttuakunnan edustajana. Jäätyään vuonna 1820 eläkkeelle kyseisen hallitsijahuoneen palveluksesta hän toimi Hessenin maapäivien ja vuodesta 1829 Hessenin ylähuoneen jäsenenä sekä kirjoitti viisiosaiset muistelmat.

Hans Christoph Ernst von Gagernin poikia olivat kenraali Friedrich von Gagern sekä poliitikot Heinrich ja Max von Gagern, jotka tulivat kaikki tunnetuiksi varsinkin vallankumousvuoden 1848 aikana.