Hans-Jürgen Stumpff

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hans-Jürgen Stumpff
Kenraalieversti Stumpff (oik.) ja kenraali Hj. Siilasvuo Pohjois-Suomessa jatkosodan aikana.
Kenraalieversti Stumpff (oik.) ja kenraali Hj. Siilasvuo Pohjois-Suomessa jatkosodan aikana.
Henkilötiedot
Syntynyt15. kesäkuuta 1889
Saksan keisarikunta Kolberg, Saksa
Kuollut9. maaliskuuta 1968 (78 vuotta)
Saksa Frankfurt am Main, Saksa
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)  Saksan keisarikunta
Saksa Weimarin tasavalta
Saksa Natsi-Saksa
Palvelusvuodet 1914–1944
Komentajuudet Luftwaffen esikuntapäällikkö
Taistelut ja sodat
Sotilasarvo Kenraalieversti (Generaloberst)
Kunniamerkit Rautaristi 1914, 1.lk ja 2.lk
Rautaristin ritariristi 1939

Hans-Jürgen Stumpff (15. kesäkuuta 1889 Kolberg, Saksa9. maaliskuuta 1968 Frankfurt am Main, Saksa) oli saksalainen Luftwaffen kenraali toisen maailmansodan aikaan.[1] Stumpff toimi Luftwaffen esikuntapäällikkönä ennen sotaa ja uudelleen sodan päättymisen jälkeen kahden viikon ajan, kunnes natsi-Saksan aikainen Luftwaffe lakkautettiin.

Stumpff liittyi 2. syyskuuta 1907 kadetiksi preussilaiseen 12. krenatöörirykmenttiin. 19. marraskuuta 1908 hänet ylennettiin luutnantiksi. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän palveli yleisesikunnassa ja sodan loppuun mennessä hän oli ylennyt jo kapteeniksi. Weimarin tasavallan ajan hän toimi yleisesikuntaupseerina ja myöhemmin osastojohtajana valtakunnanpuolustusministeriössä.

1. syyskuuta 1933 hänet valittiin aliluutnantiksi juuri perustettuun Luftwaffeen, jossa hänestä myöhemmin tuli henkilöstöpäällikkö. Aikavälillä 1. heinäkuuta 1937 – 31. tammikuuta 1939 hän toimi Luftwaffen yleisesikuntapäällikkönä.[1] Hänet ylennettiin kenraaliksi (General der Flieger) hänen ansioistaan Luftwaffen perustamisen ja rakentamisen johdosta.

Toisen maailmansodan aikana hänet ylennettiin kesäkuussa 1940 kenraalieverstiksi ja syyskuussa 1941 hänelle myönnettiin rautaristin ritariristi. Keväällä 1940 Stumpff komensi muutaman kuukauden ajan 1. ilma-armeijaa, jonka jälkeen hänet siirrettiin 10. toukokuuta 1940 alkaen myös Suomessa toimineen 5. ilma-armeijan komentajaksi. Stumpffin johtamana ilma-armeija osallistui muun muassa taisteluun Britanniasta, hyökäten Norjaan tukeutuen Pohjois-Englantiin ja Skotlantiin. 6. tammikuuta 1944 Stumpff siirrettiin Saksaan, valtakunnanpuolustuksen ylipäälliköksi, johtamaan torjuntatoimia Saksan keskiosaan suuntautuneita liittoutuneiden pommituksia vastaan. 9. helmikuuta 1944 alkaen aina sodan loppuun asti hän toimi Luftwaffen esikuntapäällikkönä sekä samalla Luftwaffen ylipäällikön sijaisena.[1]

9. toukokuuta 1945 Stumpff kuului ilmavoimien edustajana ryhmään, joka allekirjoitti Saksan ehdoitta antautumisen Berliinissä. 1947 hänet vapautettiin brittiläisestä sotavankilasta.

  • Valtonen, Hannu: Luftwaffen pohjoinen sivusta. Tikkakoski: Keski-Suomen ilmailumuseo, 1997. ISBN 951-95688-5-9
  1. a b c Valtonen 1997 s. 406

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]