Luettelo perinteisistä suomalaisista vesiliikennesanoista

Tämä on toistaiseksi epätäydellinen luettelo perinteisistä vesillä liikkumiseen liittyvistä sanoista suomen kielessä. Tavallinen rahvas tunsi näitä sanoja ennen 1800- ja 1900-lukujen taitteen suurta kulttuurillista murrosvaihetta, perinteisen kansankulttuurin hajoamista. Osa näistä sanoista on jäänyt käytöstä, osa on käytössä edelleen, ja osan merkitys on muuttunut.

Veneisiin, laivoihin ja merenkulkuun liittyvästä suomen kielen sanastosta iso osa on nuorta lainaa indoeurooppalaiselta taholta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että keksinnöt olisi otettu käyttöön vasta silloin, kun niitä tarkoittavat sanat lainattiin. Usein lainasanat kertovat jostakin uudistuksesta aiempaan teknologiaan, esimerkiksi airo lienee vain uudentyyppinen mela, jonka käyttötarkoitus oli kuitenkin jotakuinkin sama kuin melallakin. Sana mela on kuitenkin jäänyt lähinnä vain aluksen kulkua ohjaavan perämelan nimitykseksi. Ikivanhat lainat tai omaperäiset sanat ovat monissa tapauksissa korvautuneet uudemmilla lainasanoilla.

Veneiden ja laivojen nimityksiä

Nämä ovat nimityksiä erilaisille veneille ja laivoille

• Alus on nykyisin yleisnimitys erilaisille kulkuneuvoille, perinteisesti se on tarkoittanut laivaa tai venettä. Alus on johdos sanasta ala. Esimerkki kansanrunoudesta:

  Siitä Matti Pentin poika, viisas Kuopion isäntä

  jo itse pakohon pääsi, rienti luoksi laivosensa,

  astuvi aluksehensa...

  (SKVR:I2, 1056)

• Haaksi on vanha omaperäinen nimitys veneelle tai laivalle. Sanalle on esitetty vastineeksi 'astiaa' tai 'ruukkua' merkitseviä mordvalaiskielten sanoja, joista ilmenisi sanan alkuperäisin merkitys. Suomessa sanaa käytetään nykyisessä yleiskielessä melkein vain sanassa haaksirikko, joka sananmukaisesti tarkoittaa haahden rikkoutumista. Esiintyy kalevalaisessa runoudessa, esimerkiksi:

  haaksi paistoi haljakalle, punaiselle pursipuoli (Kalevala, 18. runo)

• Kuutto eli kuutti tarkoitti yleensä yksinkertaista talonpoikaista venettä, mutta ei ollut minkään tietyn venetyypin nimitys
• Hylkivene, hylkeenpyyntivene
• Jaala, kaksi- tai kolmimastoinen kahvelipurjeilla varustettu alus, jossa ei ole toppipurjeita.
• Saima on lähinnä Laatokalla käytetty historiallinen purjealusten tyyppi. Tämä omaperäinen nimitys on lainautunut myös venäjän kieleen.
• Uisko oli soudettava purjevene tai purjeellinen soutuvene, mahdollisesti alun perin niin sanottu pitkävene. Uiskoksi kutsuttuja aluksia käytettiin vielä keskiajalla. Kansanrunoudessa sana mainitaan harvoin, ja silloinkin se tarkoittaa käärmettä. Tosin laivan nimenäkin on voinut olla käärmettä tarkoittava sana.^selvennä
• Ruuhi on puun rungosta koverrettu vene, vanhimpia venetyyppejä. Germaaninen lainasana.
  • Haapio on haapainen ruuhi.
  • Honkio on mäntyinen ruuhi, sanasta honka.
• Laiva on vanha lainasana germaanisista kielistä. Samaa kantaa, mutta paljon uudempi laina on sana lotja. Vanhastaan tarkoittaa venettä, jossa on pohjan päällä toinen taso eli kansi.
• Vene on nykykielessä hyvin pieni alus, jossa on voinut olla purjekin. Nykyisin purjevene on purjeellisen veneen nimitys, soutuvene taas soudettavan. Sana vene on omaperäinen.
• Pursi on uudehko, ei kuitenkaan moderni lainasana, joka merkitsee pienehköä purjelaivaa tai purjevenettä.

Alusten osia ja varusteita

Omaperäiset sanat

Nämä ovat suomessa ja sukulaiskielissä omaperäisiä sanoja:

• Emä on alkuperäinen nimitys kölille. Se juontuu sanasta emo. Köli on lainasana. Emä on edelleen käytössä emäpuun nimityksessä.
• Mela on alkuperäinen nimitys airolle.
• Soudin. Airoja ja meloja on toisinaan nimitetty myös soutimiksi.
• Kokka eli kokko on vanha keulaosan nimitys, merkitsee myös muita teräviä kärkiä.
• Nenä-sanalla voidaan tarkoittaa yleensäkin esineen päätä. Nenäksi kutsutaan myös veneen keulan kärjessä olevaa veneen keskilaudan päätä tai siihen liittyvää keulakoristetta. Monissa kansanlauluissa venettä verrataan lintuihin ja laivan kaarevaa nenää joutsenen kaulaan. Esimerkiksi:

Nuoret souti, airot notku, airon pyyryt pyinä vinku,

hangat hanhina haserti, nenä joiku joutšenina,

teljot tetrinä kukerti, perä korsku koarnehena.

(SKVR:I4, 2150)

• Pohja tarkoittaa (muun muassa) aluksen pohjaa.
• Kansi-sanaa käytetään (usein myös) aluksiin liittyen, alkuperäinen merkitys saattaa olla astian kansi.
• Lauta on viimeistään rautakaudelta lähtien ollut Suomessa merkittävin veneiden ja laivojen rakennusaine aina metallirakenteisten alusten aikaan asti. Maaseudulla talot on vanhastaan tehty hirsistä, joten omaperäinen lauta-sana on alun perin liittynyt lähinnä vesiliikenteeseen. Tosin kattopaanua on voitu sanoa laudaksikin.
• Kaari-nimitystä käytetään puisten alusten rungon poikkisuuntaan kulkevista u-muotoisista tukirakenteista joissa laivan tai veneen pitkittäiset runkolaudat ovat kiinni.
• Hanka tarkoittaa (muun muassa) aluksen laitaa. Laita on germaaninen lainasana. Laitaa on kutsuttu myös lainasanalla parras.
• Hankain on airojen kiinnityskohta veneen laidassa. Tulee sanasta hanka.
• Tuhto on mahdollisesti omaperäinen sana, joka tarkoittaa soutajan penkkiä tai soutajan jalan tukipuuta. Penkki on vierasperäinen sana, ja tulee luultavasti muutaman mutkan kautta varhaisen italialaisen rahanvaihtajan pöydän nimityksestä.
• Puu (myös purjepuu, vaatepuu, varpapuu) on vanha maston nimitys. Masto on germaaninen lainasana. Puu esiintyy maston merkityksessä vielä tallennetussa kansanperinteessä. Esimerkiksi:

Onko tässä puussa puuta, Jumalalle purjepuuta,

Jeesukselle venehen puuta?

(SKVR:I4, 813)

• Hanko on myös vanha maston nimitys. Esimerkiksi:

Ikutiira, Niiranpoika oli purjepuun nenässä,

rautahankin hartijoilla; katzo tyynet, katzo tuulet...

(SKVR:I1, 42)

• Varpa-sanaa on käytetty myös mastosta, vrt. sprii- eli varpapurje.
• Perä on monen asian takaosan nimitys, myös veneen.
• Purje-sanalle on kaksi vaihtoehtoista etymologiaa, se on joko omaperäinen tai balttilainen laina. Jos se on omaperäinen, se on sukua sanalle puhuri, joka taas on sukua puhua-verbille.
• Köysi on tärkeä purjealuksissa ja purjeettomissakin esimerkiksi kiinnitysköytenä. Sana tarkoittaa säikeistä punottua nuoraa.
• Solmu on tärkeä köyden käsittelyssä, myös veneen nopeuden yksikkö. Solmuja on käytetty jo kivikaudella ansa- ja verkkopyynnissä, joten sana lienee hyvin vanha.

Vierasperäiset sanat

• Masto
• Vaate on vanha germaanis-peräinen sana joka tarkoitti alun perin ehkä ihmisen vaatetta kuten nykyisinkin. On kuitenkin myös vanha purjeen nimitys. Sen alkuperäisyydestä juuri purjeen nimityksenä ei ole varmuutta, kansanperinteessä se on rinnakkainen nimitys. Esimerkiksi:

Niin on laivoja lahella,

Kuni suuret sorsaparvet.

Niin on puissa purjehia,

Vaattehia varpapuissa,

Kuni kummun kuusiloita,

Tahi mäntyjä mäellä.

(SKVR:I2, 1056)

• Haljakka ("verkakangas") on myös ollut purjeen nimitys. Germaaninen laina.
• Ankkuri on laajalle eurooppalaisiin kieliin levinnyt kreikkalais- tai latinalaisperäinen sana, joka lienee lainattu suomeen germaanisista kielistä, mahdollisesti ruotsista.
• Airo, germaaninen laina
• Laita (veneen laita, parras), germaaninen laina
• Lehmänsilta on korotettu silta torpan ja keulapakan välissä.
• Takila
• Teljo eli penkki tai jalan tukipuu. Mahdollisesti omaperäinen vastine sanalle on tuhto
• Parras (veneen laita), germaaninen tai balttilainen lainasana
• Parraspuu eli soutajan penkki, yhdistys sanoista parras ja puu
• Pyyry on airon kädensijan vanha nimitys. Lainaa ruotsista.
• Pakka, aluksen keulakoroke tai kansi

Vesillä liikkumista tarkoittavia sanoja

• Purjehtia. Sanan omaperäisyys riippuu purje-sanan omaperäisyydestä, ks. tätä.
• Soutaa. Omaperäinen.
• Laskea (vettä, vesiä, merta, jokea ym.) Omaperäinen.
• Karehtia Omaperäinen.
• Kulkea Omaperäinen.
• Sauvoa on toinen nimitys soutamiselle sekä pohjaan koskettavan sauvan avulla liikkumiselle. Tullut omaperäisestä sanasta sauva.
• Meloa Omaperäinen.
• Hakata-sanalla on kuvailtu raivokasta soutua.
• Huovata eli soutaa taaksepäin. Ilmeisesti skandinaavinen laina.
• Ajaa omaperäinen
• Ajelehtia johdos ajaa-verbistä
• Lipua omaperäinen, onomatopoeettinen, vrt. liplattaa
• Luovia

Kalastussanastoa

Omaperäiset sanat

• Otava (verkko)
• Pato
• Verkko
• Nuotta

Vesiliikenteen ympäristöön liittyviä sanoja

Tämä osio on huomattavan keskeneräinen

• Valkama on vanha omaperäinen nimitys satamalle. Satama on luultavasti germaaninen lainasana. Aluksen paikkaa rannassa on kutsuttu myös sijaksi.
• Puhuri eli myötätuuli, purjehdustuuli, purjehdussää. Sana on tullut puhua-verbistä, joka tarkoitti myös puhaltamista. Loitsuissa tuulta käskettiin "puhumaan" purjeisiin.
• Telakka on johdos vierasperäisestä sanasta tela.
• Silta, käytetty laiturin nimityksenä, balttilainen laina
• Laituri, germaanisperäisestä sanasta laita

Lähteet

• SKS:Suomen sanojen alkuperä