Suomen sanojen alkuperä (teos)
Suomen sanojen alkuperä (SSA) on kolmiosainen suomen kielen etymologinen sanakirja, jonka ovat julkaisseet Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Ensimmäinen osa A–K julkaistiin 1992, toinen osa L–P vuonna 1995 ja viimeinen osa R–Ö vuonna 2000. Teoksen päätoimittajat ovat akateemikko Erkki Itkonen ja professori Ulla-Maija Kulonen.
Suomen sanojen alkuperä koostaa ilmestymisaikaansa mennessä kertyneen tutkimustiedon suomen sanojen alkuperistä. Kirjassa on noin 9 000 sana-artikkelia, mutta käsiteltyjä sanoja on moninkertainen määrä, sillä kukin sana-artikkeli käsittelee myös samasta kannasta muodostettuja johdoksia ja yhdyssanoja. Teos keskittyy selvästi suomeen jo vakiintuneisiin sanoihin, eikä aivan tuoreimpia lainasanoja ei ole mukana. Harvinaisempia murteiden ja vanhan kirjakielen sanoja on myös mukana vain rajoitetusti. SSA pyrkii edeltäjäänsä Suomen kielen etymologiseen sanakirjaan nähden käsittelemään tasasuhtaisemmin eri aakkosvälien sanoja sekä esittämään johdonmukaisemmin ensiesiintymä- ja levikkitiedot. Tärkeänä lisänä ovat aiemmasta teossarjasta puuttuneet viitteet tutkimuskirjallisuuteen.[1][2]
Sana-artikkeleissa esitetään sanan vanhin tunnettu kirjallinen esiintymä suomen kielessä, kirjakielen ja murteiden tärkeimmät variantit ja johdokset sekä tunnetut tai oletetut etymologiset vastineet lähi- ja etäsukukielissä. Lainasanojen tapauksessa esitetään myös lainanantajakieli ja lainan lähtösanan vastineita omassa kieliryhmässään. Ellei sana jää vastineiden listauksen jälkeen tarkemmitta selityksittä ns. omaperäiseksi, saatetaan sitä esittää alkuperältään johdokseksi tai sitten onomatopoeettiseksi tai deskriptiiviseksi eli äänteillä kuvailevaksi (SSA:ta on arvosteltu deskriptiiviselitysten liiallisestakin käytöstä).[3][4] Useampiakin aiemmin esitettyjä eri etymologisia selityksiä voidaan sana-artikkeleissa tuoda esiin ja arvioida niiden uskottavuutta, mutta monesti kaikkein vanhentuneimmat samoin kuin tuoreimmat ehdotukset, joita ei ollut vielä sanakirjan toimittamisaikana ehditty tieteellisissä julkaisuissa kommentoida, tulevat esiin vain artikkeleita seuraavissa, lyhyesti kommentoiduissa kirjallisuusviitteissä.[2][5]
Verkkopalvelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuodesta 2022 lähtien teoksen sisältö on ollut luettavissa myös Suomen etymologinen sanakirja -nimisessä verkkojulkaisussa.[6]
Kirjat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen sanojen alkuperä: Etymologinen sanakirja. 1, A–K. (Päätoimittaja Erkki Itkonen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 556. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 62) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura; Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992 (2. painos 2001). ISBN 951-717-692-9
- Suomen sanojen alkuperä: Etymologinen sanakirja. 2, L–P. (Päätoimittaja Ulla-Maija Kulonen) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura; Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1995 (2. painos 2001). ISBN 951-717-711-9
- Suomen sanojen alkuperä: Etymologinen sanakirja. 3, R–Ö. (Päätoimittaja Ulla-Maija Kulonen) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura; Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2000. ISBN 951-717-712-7
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ ”Alkulause”, Suomen sanojen alkuperä: Etymologinen sanakirja. 1, A–K, s. 8. (Päätoimittaja Erkki Itkonen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 556. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 62) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura; Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992 (2. painos 2001). ISBN 951-717-692-9
- ↑ a b Suomen sanojen alkuperä (sanakirjan esittely) Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 17.2.2023.
- ↑ Nikkilä, Osmo: Suomen sanojen alkuperät päätökseen. Virittäjä, 2002, s. 124–136.
- ↑ Laakso, Johanna: Das letzte Wort ist noch nocht gesprochen. Finnisch-Ugrische Forschungen, 2002, 57. vsk, s. 363–370.
- ↑ ”Ohjeita sanakirjan käyttäjälle”, Suomen sanojen alkuperä: Etymologinen sanakirja. 1, A–K, s. 11–16. (Päätoimittaja Erkki Itkonen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 556. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 62) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura; Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992 (2. painos 2001). ISBN 951-717-692-9 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Suomen kieli | Viittaako siskonmakkara siskoon? Verkkosanakirjasta voi nyt tarkistaa sanojen taustat Helsingin Sanomat. 31.10.2022. Viitattu 18.12.2022.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Teoksen esittely Kotuksen kotisivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)