HMAS Waterhen
| HMAS Waterhen | |
|---|---|
.jpg) HMAS Waterhen |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Palmers Shipbuilding and Iron Company, Jarrow |
| Kölinlasku | 3. heinäkuuta 1917 |
| Laskettu vesille | 23. maaliskuuta 1918 |
| Palveluskäyttöön | 11. marraskuuta 1933 |
| Poistui palveluskäytöstä | upotettu 30. kesäkuuta 1941 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 1 100 t |
| Pituus | 91 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 8,15 m |
| Syväys | 3,4 m |
| Koneteho | 27 000 hv |
| Nopeus | 34 solmua |
| Miehistöä | 110 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 × QF 4″/L45 (102 mm) Mk V -tykkiä yksiputkisina P Mk I -asennuksina 2 × QF 2 naulan Mk II -ilmatorjuntatykkiä 1 × QF 3″ 20 cwt -ilmatorjuntatykki 6 × 21″ (533 mm) torpedoputkea |
HMAS Waterhen (viirinumero D22) oli Australian kuninkaallisen laivaston W-luokan hävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: V- ja W-luokka
Alus tilattiin Britannian kuninkaalliselle laivastolle Palmers Shipbuilding and Iron Companyltä Jarrowista, missä köli laskettiin 3. heinäkuuta 1917. Alus laskettiin vesille 23. maaliskuuta 1918 ja valmistui 17. heinäkuuta.[1]
Palvelus Britannian kuninkaallisessa laivastossa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ennen siirtoaan Australialle vuonna 1933 alus palveli Atlantin ja Välimeren laivastoissa.[1]
Australian hankinta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Australian hallitus päätti korvata laivastollaan olevat viisi S-luokan hävittäjää (HMAS Stalwart, HMAS Success, HMAS Swordsman, HMAS Tasmania ja HMAS Tattoo) ja laivueenjohtaja HMAS Anzacin lainaamalla Britanniasta uudempia aluksia. Amiraliteetti päätti luovuttaa V-luokan alukset HMS Vampiren ja HMS Vendettan sekä W-luokan alukset HMS Voyagerin ja Waterhenin. Lisäksi luovutettiin laivueenjohtajaksi Scott-luokan laivueenjohtaja HMS Stuart.[2]
Luovutettavat alukset poistettiin kuninkaallisen laivaston palveluksesta 11. lokakuuta 1933 Portsmouthissa. Australian laivasto otti ne palvelukseen vielä samana päivänä.[2]
Palvelus Australian laivastossa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Waterhen lähti 17. lokakuuta osaston mukana Chathamista Australiaan. Osasto läpäisi Suezin kanavan saapuen Singaporeen 28. marraskuuta, Darwiniin 7. joulukuuta ja lopulta Sydneyyn 21. joulukuuta. Alus palveli Australian asemalla, kunnes se poistettiin palveluksesta 9. lokakuuta 1934 ja sijoitettiin reserviin.[2]
Palvelukseen alus palasi 14. huhtikuuta 1936 Australian asemalle. Se vieraili huhtikuussa 1937 Uudessa-Seelannissa. Sydneyssä 1. kesäkuuta 1938 alus poistettiin palveluksesta ja palautettiin reserviin, missä se oli lukuun ottamatta lyhyttä valmiusjaksoa 29. syyskuuta – 10. marraskuuta 1938 Münchenin kriisin aikana. Alus palasi palvelukseen toisen maailmansodan alkaessa 1. syyskuuta 1939.[2]
Sodan alus aloitti sukellusveneentorjuntapartioissa Australian rannikolla vuorotellen Stuartin ja Vendettan kanssa. Alus lähti 14. lokakuuta samojen alusten kanssa Singaporeen Darwinin ja Lombokinsalmen kautta. Ennen perille pääsyä alusten lopulliseksi päämääräksi määrättiin Välimeri. Osasto kohtasi 29. lokakuuta Singaporessa Fremantlesta saapuneet Vampiren ja Voyagerin. Osasto jatkoi matkaansa 13. marraskuuta, ja Waterhen saapui Maltalle 14. joulukuuta. Osastosta muodostettiin 2. tammikuuta 1940 Välimeren laivaston 19. hävittäjäviirikkö.[2]
Ennen Italian liittymistä 10. kesäkuuta sotaan, Välimerellä oli suhteellisen rauhallista, ja alukset osallistuivat partiointiin ja saattuepalvelukseen sekä järjestettyihin laivastoharjoituksiin. Viiriköstä ja 20. hävittäviiriköstä (HMS Dainty, HMS Decoy, HMS Defender ja HMS Diamond) muodostettiin 27. toukokuuta Välimeren laivaston 10. hävittäjälaivue, jonka komentajaksi määrättiin komentaja Waller.[2]
Italian liittyminen sotaan ja Ranskan antautuminen 22. kesäkuuta muuttivat Välimeren tilanteen. Aiemman lähes täysin liittoutuneiden tai puolueettomien maiden hallitsema rannikko muuttui vihamieliseksi lukuun ottamatta itäosien Egyptiä, Palestiinaa ja Kyprosta, keskelle jäävää Maltaa ja länsiosan Gibraltaria. Waterhen suojasi 17. elokuuta 1940 yhdessä hävittäjien kanssa HMS Warspiteä, HMS Malayaa ja HMS Ramilliesia sekä risteilijä HMS Kentiä, jotka tulittivat Italian joukkojen keskityksiä Libyassa. Viikkoa myöhemmin 24. elokuuta alus suojasi tykkivene HMS Ladybirdiä, joka tulitti Bardiaa.[2]
Italian hyökätessä Kreikkaan 28. lokakuuta Waterhen suojasi Alexandriasta Kreetalle Sudanlahdelle lähtenyttä saattuetta. Alus lähti 2. marraskuuta paluumatkalle Vampiren kanssa suojaten verkonlaskija HMS Protectoria, joukkojenkuljetusaluksia HMS Chaklaa ja HMS Fionaa sekä tankkeria. Marraskuussa alus suojasi useita Maltalle ja Maltalta matkanneita saattueita.[2]
Joulukuussa 1940 alus osallistui rannikkolaivueen mukana maajoukkojen tukemiseen muun muassa tulittamalla maakohteita sekä estämällä Italian joukkojen merisiirrot. Alus upotti 24. joulukuuta Italian laivaston tukilaiva Tireremo Diritton, jolta se vangitsi neljä upseeria ja 24 miehitönjäsentä sekä yhden mustapaitaupseerin ja yhden koiran. Alus jouduttiin siirtämään kolaroituaan sukellusveneentorjuntatroolari HMS Bandoleron kanssa 30. joulukuuta telakalle Tewfikissä.[2]
Palvelukseen palattuaan alus siirtyi 5. maaliskuuta 1941 Egeanmerelle, mistä alus palasi huhtikuun alussa. Se kuljetti täydennyksiä piiritettyyn Tobrukiin ja ampui tykistöllään piirittäjien asemia. Alus joutui 14. huhtikuuta Tobrukin satamassa ilmahyökkäykseen kärsimättä vaurioita. Alus pelasti ilmahyökkäyksessä vaurioituneelta sairaalalaiva Vitalta potilaita ja henkilöstöä kuljettaen heidät seuraavana aamuna Aleksandriaan.[2]
Waterhen, Stuart ja Voyager suojasivat 19. huhtikuuta kommandojoukkoja kujettanutta HMS Glengyleä Bardiaan. Alus suojasi Kreikkaan ja Kreetalle matkanneita saattueita. Kreikan sotatoimien päättyessä tappioon alus osallistui Kreetan evakuointiin huhtikuussa 1941. Se otti 26. huhtikuuta Megarasta kannelleen 70 miestä kuljettaen heidät Sudanlahdelle. Seuraavan kuukauden alus evakuoi joukkoja Kreikasta ja Kreetalta.[2]
Aleksandriasta Tobrukiin alus lähti 28. kesäkuuta HMS Defenderin kanssa. Alus vaurioitui 29. kesäkuuta 1941 pahoin Sollumin edustalla 12 Saksan ja seitsemän Italian ilmavoimien syöksypommittajan hyökkäyksessä. Alus sai lähelle osuneista pommeista pahan vuodon sekä menetti liikuntakykynsä. Aluksen miehistö sekä kannella olleet maavoimien sotilaat siirtyivät Defenderille, joka otti seuraavana päivänä vaurioituneen aluksen hinaukseen. Waterhen todettiin mahdottomaksi pelastaa, jolloin siirtomiehistö palasi Defenderille. Waterhen kaatui ja upposi 30. kesäkuuta ollen ensimmäinen toisen maailmansodan taistelutoimissa uponnut Australian laivaston alus.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – An International Encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Amiraliteetti: HMS Voyager - HMS Wakeful - HMS Walker - HMS Walpole - HMS Walrus - HMS Warwick - HMS Watchman - HMS Waterhen - HMS Wessex - HMS Westcott - HMS Westminster - HMS Whirlwind - HMS Whitley - HMS Winchelsea - HMS Winchester - HMS Windsor - HMS Wolfhound - HMS Wrestler - HMS Wryneck - HMS Wayfarer - HMS Woodpecker |
| Thornycroft: HMS Wolsey - HMS Woolston |
| Edeltäjä: V-luokka – Seuraaja: S-luokka |