HMS Warwick (D25)
| HMS Warwick | |
|---|---|
 HMS Warwick |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Hawthorn Leslie and Company, Hebburn |
| Kölinlasku | 10. maaliskuuta 1917 |
| Laskettu vesille | 28. joulukuuta 1917 |
| Palveluskäyttöön | 18. maaliskuuta 1918 |
| Poistui palveluskäytöstä | upotettu 20. helmikuuta 1944 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 100 t (standardi) 1 490 t (max) |
| Pituus | 95,1 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 9,0 m |
| Syväys | 3,2 m |
| Koneteho | 27 000 hv |
| Nopeus | 34 solmua |
| Miehistöä | 134 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 x QF 4"/L45 (102 mm) Mk V -tykkiä yksiputkisina P Mk I -asennuksina 1 x 3" 20 cwt Mk I -ilmatorjuntatykki 6 x 21" (533 mm) torpedoputkea |
HMS Warwick (viirinumero D25 ja toukokuusta 1940 alkaen I25) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Amiraliteetin W-luokan hävittäjä ensimmäisen maailmansodan lopulla ja toisessa maailmansodassa.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: V- ja W-luokka
Alus tilattiin 9. joulukuuta 1916 vuosien 1916-1917 laivasto-ohjelman 10. tilauksessa Hawthorn Leslie and Companyltä Hebburnistä, missä köli laskettiin 10. maaliskuuta 1917. Alus laskettiin vesille 28. joulukuuta ja valmistui 16. maaliskuuta 1918.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Palvelukseen otettaessa alus liitettiin Suureen laivastoon ja huhtikuussa se osallistui Zeebruggeen ja Ostendiin tehtyihin iskuihin. Alus oli 12. marraskuuta vastaanottamassa antautuvaa Saksan keisarikunnan laivastoa, minkä jälkeen se siirrettiin Välimeren laivaston 1. hävittäjälaivueeseen.[1]
Alus siirrettiin reserviin 1930-luvun alussa, missä se oli elokuuhun 1939. Se osallistui reserviläisillä miehitettynä kuningas Yrjö VI:n reservilaivaston katselmukseen Weymouthin lahdella. Toisen maailmansodan alkaessa alus oli Plymouthissa saattueiden paikallissuojana.[1]
Warwick suojasi 10. tammikuuta 1940 HMS Enchantressin ja HMS Wandererin kanssa Gibraltarille matkannutta saattuetta OG14F, mistä alus erkani vielä samana päivänä Wandererin kanssa liittyäkseen Liverpooliin matkanneeseen saattueeseen HG14F. Alus liittyi seuraavana päivänä HMS Aberdeenin, HMS Bidefordin ja HMS Leithin suojaamaan saattueeseen HG14F, josta se erkani 15. tammikuuta saattueen saavuttua määränpäähänsä palaten Plymouthiin.[1]
Alus siirtyi helmikuussa aluejohdon mukana Plymouthista Liverpooliin, missä se sijoitettiin marraskuussa 7. saattajaryhmään. Alus määrättiin joulukuussa suojaamaan saattuetta OB58. Alus osui miinaan 20. joulukuuta Liverpoolin edustalla, jolloin se vaurioitui pahoin. HMS Wild Swan hinasi aluksen Liverpooliin korjattavaksi. Warwick palasi maaliskuussa 1941 telakalta aloittaen koeajot, joiden päätyttyä se palasi Atlantin saattueiden suojaksi.[1]
Toukokuussa 1942 alus siirrettiin Yhdysvaltain laivaston alaisuuteen, minkä vuoksi se matkasi Karibianmerelle. Alus liittyi kesäkuussa Karibialle sijoitettuihin saattajiin, joita olivat korvetit HMS Columbine, HMS Buttercup, HMCS Snowberry sekä Yhdysvaltain laivaston aluksia. Alus siirrettiin Yhdysvaltain laivaston Task Force 90:een etsimään Länsi-Intian saaristossa havaittuja sukellusveneitä. Joulukuussa alus määrättiin muutettavaksi pitkän matkan saattajaksi, minkä vuoksi se aloitti kotimatkansa.[1]
Tammikuussa 1943 alus siirrettiin Dundeessa muutostöitä varten telakalle. Alus aloitti toukokuussa koeajot, joiden päätyttyä se oli koulutettavana. Alus palasi kesäkuussa Atlantin saattueiden suojaksi Britteinsaarilta Gibraltarille, kunnes se sai heinäkuussa määräyksen osallistua Biskajanlahden sukellusveneidentorjuntaan. Elokuussa alus oli operaatio Musketryssä etsimässä Biskajanlahdelta sukellusveneitä.[1]
Syyskuussa alus määrättiin tukemaan operaatio Alacrityyn valmistelemaan lentotukikohtia Azoreille. Se suojasi lokakuussa saattueen Azoreille HMS Havelockin, HMS Vanocin ja korvettien Buttercupin, HMS Lavenderin, HMS Godetian sekä sluuppi HMS Lowestoftin kanssa. Operaatiosta vapauduttuaan alus suojasi marraskuusta alkaen lounaisen reitin saattueita.[1]
Warwickin osui 20. tammikuuta 1944 Trevose Headin edustalla Saksan laivaston sukellusveneen U-413 laukaisema akustinen torpedo T5-FAT. Alus upposi nopeasti ja ainoastaan 93 miehistönjäsentä pelastui tuhosta.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
- Cocker, Maurice: Destroyers of the Royal Navy, 1893-1981. Englanti: Ian Allan, 1982. ISBN 0-7110-1075-7 (englanniksi)
- Fairweather, Cliff: Hard Lying - The Story of the "V&W" Class Destroyers and the Men Who Sailed in Them. Chelmsford, UK: Avalon Associates, 2005. ISBN 0-9529440-4-9 (englanniksi)
- Preston, Anthony: V and W class Destroyers 1917-1945. Lontoo, Englanti: MacDonald & Co (Publishers) Ltd, 1971. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Amiraliteetti: HMS Voyager - HMS Wakeful - HMS Walker - HMS Walpole - HMS Walrus - HMS Warwick - HMS Watchman - HMS Waterhen - HMS Wessex - HMS Westcott - HMS Westminster - HMS Whirlwind - HMS Whitley - HMS Winchelsea - HMS Winchester - HMS Windsor - HMS Wolfhound - HMS Wrestler - HMS Wryneck - HMS Wayfarer - HMS Woodpecker |
| Thornycroft: HMS Wolsey - HMS Woolston |
| Edeltäjä: V-luokka – Seuraaja: S-luokka |