HMS Wakeful (H88)
| HMS Wakeful | |
|---|---|
.JPG) HMS Wakeful |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | William Beardmore and Company, Dalmuir |
| Kölinlasku | 17. tammikuuta 1917 |
| Laskettu vesille | 6. lokakuuta 1917 |
| Palveluskäyttöön | 16. marraskuuta 1918 |
| Poistui palveluskäytöstä | uponnut 29. toukokuuta 1940 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 100 t (standardi) 1 490 t (max) |
| Pituus | 95,1 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 9,0 m |
| Syväys | 3,2 m |
| Koneteho | 27 000 hv |
| Nopeus | 34 solmua |
| Miehistöä | 134 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 × QF 4"/L45 (102 mm) Mk V -tykkiä yksiputkisina P Mk I -asennuksina 1 × 3" 20 cwt Mk I -ilmatorjuntatykki 6 × 21" (533 mm) torpedoputkea |
HMS Wakeful (viirinumerot H88) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Amiraliteetin W-luokan hävittäjä ensimmäisen maailmansodan lopulla ja toisen maailmansodan alussa.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: V- ja W-luokka
Alus tilattiin 9. joulukuuta 1916 vuosien 1916–1917 laivasto-ohjelman 10. tilauksessa William Beardmore and Companyltä Dalmuirista, missä köli laskettiin 17. tammikuuta 1917. Alus laskettiin vesille 6. lokakuuta ja valmistui 16. marraskuuta 1918.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Palvelukseenotossa alus liitettiin Suureen laivastoon (engl. Grand Fleet) merialueen valvonta ja saattuetehtäviin. Vuonna 1918 alus oli Itämerellä. Se siirrettiin ensimmäisen maailmansodan päätyttyä reserviin, josta se palautettiin 7. huhtikuuta 1920 palvelukseen. Alus palautettiin 13. huhtikuuta 1922 uudelleen palvelukseen proomuna Devoportiin sijoitettuun HMS Defianceen, mistä se siirrettiin 1. joulukuuta 1925 samoihin tehtäviin HMS Impregnableen. Alus siirrettiin 11. marraskuuta 1926 reserviin.[1]
Alus palautettiin 7. lokakuuta 1930 Sheernessissä palvelukseen määrättynä Välimeren laivaston 1. hävittäjälaivueseen, mistä se palautettiin seuraavana vuonna 18. kesäkuuta Chathamissa reserviin. Vuodesta 1931 - 1935 se oli Noren reservissä, mistä se liitettiin Kotilaivaston 20. hävittäjälaivueeseen. Alus palasi reserviin 1936 Chathamissa, kunnes se palasi palvelukseen 1939 reservin katselmoinnin jälkeen.
Syyskuussa 1939 alus sijoitettiin saattueiden suojaksi Plymouthiin 17. hävittäjälaivueeseen. Alus suojasi 5. syyskuuta HMS Vivaciousin, HMS Vanquisherin ja HMS Vanessan kanssa rannikkosaattuetta Clydestä. Se suojasi 15. syyskuuta HMS Wolverinen kanssa saattuetta.[1]
HMS Wakeful vapautti 23. maaliskuuta 1940 yhdessä HMS Whitehallin ja HMS Winchelsean kanssa kaksi Ranskan laivaston hävittäjää saattueen HG23F suojaamisesta. Suojue erkani 26. maaliskuuta saattueesta Liverpoolissa. Alus liittyi 3. huhtikuuta troolareiden HMS Leedsin ja HMS Unitedin sekä hävittäjien HMS Montrosen ja HMS Verdunin kanssa Gibraltarille matkanneen saattueen OG24 suojaksi. Paluumatkalla alukset suojasivat Liverpooliin saattueen HG24, jonka suojaksi liittyivät 4. huhtikuuta myös sluupit HMS Enchantress ja HMS Sandwich. Suojausosasto erkani 7. huhtikuuta saattueesta sen saavuttua Liverpooliin. Wakeful liittyi 10. huhtikuuta HMS Broken ja HMS Verityn kanssa Gibraltarille matkaavan saattueen OG25 suojaksi. Alukset erkanivat saattueesta ja ne palasivat uuteen kotisatamaansa Liverpooliin.[1]
Toukokuussa alus siirrettiin Doveriin, jolloin se samalla määrättiin tukemaan operaatioita Alankomaissa, Belgiassa ja Ranskassa. Alus määrättiin 26. toukokuuta evakuoimaan joukkoja Dunkerquesta (operaatio Dynamo), jolloin se matkasi Ranskan rannikolle yhdessä risteilijä HMS Calcuttan ja hävittäjien HMS Gallantin, HMS Greyhoundin, HMS Graftonin, HMS Impulsiven, HMS Sabren, HMS Vimyn ja Vivaciousin kanssa. Alukselle nousi 27. toukokuuta 631 maavoimien sotilasta.[1]
Paluumatkalla Doveriin Wakeful joutui ilmahyökkäykseen, jolloin se vaurioitui lähelle osuneen pommin sirpaleista. Alus palasi 28. toukokuuta Ranskan rannikolle. Seuraavana päivänä Saksan laivaston E-vene S30:n laukaisema torpedo osui aluksen etummaiseen kattilahuoneeseen katkaisten aluksen. Aluksen etuosa upposi välittömästi. Miinanraivaajat HMS Gossamer ja HMS Lydd, hävittäjä Grafton sekä yhteysalus HMS Comfort pelastivat ainoastaan yhden aluksella olleista 640 maavoimien sotilaasta sekä 25 miehistönjäsentä.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
- Cocker, Maurice: Destroyers of the Royal Navy, 1893-1981. Englanti: Ian Allan, 1982. ISBN 0-7110-1075-7 (englanniksi)
- Fairweather, Cliff: Hard Lying - The Story of the "V&W" Class Destroyers and the Men Who Sailed in Them. Chelmsford, UK: Avalon Associates, 2005. ISBN 0-9529440-4-9 (englanniksi)
- Preston, Anthony: V and W class Destroyers 1917-1945. Lontoo, Englanti: MacDonald & Co (Publishers) Ltd, 1971. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Amiraliteetti: HMS Voyager - HMS Wakeful - HMS Walker - HMS Walpole - HMS Walrus - HMS Warwick - HMS Watchman - HMS Waterhen - HMS Wessex - HMS Westcott - HMS Westminster - HMS Whirlwind - HMS Whitley - HMS Winchelsea - HMS Winchester - HMS Windsor - HMS Wolfhound - HMS Wrestler - HMS Wryneck - HMS Wayfarer - HMS Woodpecker |
| Thornycroft: HMS Wolsey - HMS Woolston |
| Edeltäjä: V-luokka – Seuraaja: S-luokka |