HMS Vanquisher

HMS Vanquisher
Aluksen vaiheet
Rakentaja	John Brown and Company, Clydebank
Kölinlasku	27. syyskuuta 1916
Laskettu vesille	18. elokuuta 1917
Palveluskäyttöön	2. lokakuuta 1917
Loppuvaihe	myyty romutettavaksi 4. maaliskuuta 1947
Tekniset tiedot
Uppouma	1 100 t (standardi) 1 490 t (max)
Pituus	95,1 m (kokonaispituus)
Leveys	9,0 m
Syväys	3,2 m
Koneteho	27 000 hv
Nopeus	34 solmua
Miehistöä	134
Aseistus
Aseistus	4 x QF 4"/L45 (102 mm) Mk V -tykkiä yksiputkisina P Mk I -asennuksina 1 x 3" 20 cwt Mk I -ilmatorjuntatykki 4 x 21" (533 mm) torpedoputkea
Infobox OK

HMS Vanquisher (viirinumero D54) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Amiraliteetin V-luokan hävittäjä ensimmäisen maailmansodan lopulla ja toisessa maailmansodassa.

Valmistus

Pääartikkeli: V- ja W-luokka

Alus tilattiin kesäkuussa 1916 vuosien 1916–1917 laivasto-ohjelman 9. tilauksessa John Brown and Companyltä Clydebankistä, missä köli laskettiin 27. syyskuuta 1916. Alus laskettiin vesille 18. elokuuta 1917 ja otettiin palvelukseen 2. lokakuuta.

Palvelus

Vuonna 1921 alus oli Atlantin laivaston 2. hävittäjälaivueen 4. hävittäjäviirikössä. Alus osallistui loppu kesästä laivueen mukana ja 2. risteilijälaivueen kanssa kontra-amiraalin johtamaan Itämeren purjehdukseen. Osastoon kuuluivat risteilijät HMS Curacoa (lippulaiva), HMS Caledon, HMS Castor ja HMS Cordelia sekä Vanquisherin lisäksi hävittäjät HMS Vectis, HMS Winchelsea, HMS Viscount, HMS Viceroy, HMS Venetia, HMS Violent ja HMS Wolfhound. Alus lähti 31. elokuuta viirikkönsä mukana Plymouthista. Ne kohtasivat 1. syyskuuta risteilijät ja 3. hävittäjäviirikön alukset Dealin edustalla, josta osasto purjehti 2. syyskuuta Brunsbutteliin.

Alus siirrettiin 1920-luvun puolivälissä Välimeren laivastoon. Se liitettiin 1938 Portlandiin sijoitettuun 1. sukellusveneidentorjuntalaivueeseen.

Toinen maailmansota

Vanquisher muodosti 1939 yhdessä HMS Mackayn, HMS Versatilen, HMS Walkerin, HMS Warwickin, HMS Whirlwindin ja Winchelsean kanssa läntisen reitin alaisuuteen perustetun 11. hävittäjälaivueen.

Lokakuusta 1939 alkaen alus oli Devonportin telakalla, mistä se palasi palvelukseen alkuvuodesta 1940. Alus siirrettiin toukokuussa Doverin alaisuuteen avustamaan liittoutuneiden evakuoinnissa Ranskan ja Belgian rannikolta. Alus evakuoi 28. toukokuuta joukkoja Dunkerquesta. Seuraavana päivänä alus kuljetti 241 miestä ja 30. toukokuuta tekemillään kahdella matkalla vielä 1 214 miestä. Alus palasi 1. kesäkuuta rannikolle kuljettaen kahdella matkalla 808 miestä. 3. kesäkuuta alus kuljetti ensin 37 miestä ja päivän toisella matkallaan 414 miestä.

Alus suojasi 12. kesäkuuta Ranskan laivaston taistelulaiva Jean Bartin Casablancaan, mistä se palasi 19. kesäkuuta evakuoimaan joukkoja Biskajanlahden satamista. Alus kävi St. Nazairessa ja La Pallicessa ennen paluutaan Plymouthiin 22. kesäkuuta, minkä jälkeen se palasi saattuetehtäviin.

Syyskuussa alus siirrettiin Liverpooliin 8. saattajaryhmään suojaamaan Atlantin saattueita. Alus suojasi saattuetta OB216. Vuoden 1941 alun alus oli ryhmänsä mukana saattuetehtävissä, kunnes se määrättiin Freetowniin paikallissaattajaksi. Alus liittyi 13. kesäkuuta saattueeseen WS9A HMS Veloxin ja HMS Wild Swanin kanssa. Hävittäjät erkanivat 18. kesäkuuta saattueesta saavuttaessa Freetowniin.

Alus suojasi 20. kesäkuuta saattuetta WS9A HMS Boreasin, Veloxin ja Wild Swanin kanssa paikallissuojauksena alkumatkan Hyväntoivonniemelle. Paikallissuojaus erkani 22. kesäkuuta saattueesta palaten Freetowniin, jonne saavuttuaan liittyivät 16. heinäkuuta saattueeseen WS9B. Suojue erkani 18 heinäkuuta saattueesta, jolloin ne lähtivät Freetowniin.

Alus suojasi elokuusta lokakuuhun Freetownissa saattueita, kunnes se siirrettiin 10. saattajaryhmään. Alus määrättiin palaamaan Britteinsaarille, missä se suojasi luoteisella alueella saattueita. Alus liittyi 13. marraskuuta Clydessä HMS Badsworthin kanssa saattueeseen WS12Z. Suojue erkani 16. marraskuuta saattueesta, minkä jälkeen ne palasivat Clydeen. Alus liittyi 13. joulukuuta Freetowniin matkanneeseen saattueeseen WS14, mistä se erkani seuraavana päivänä palaten Clydeen.

Alus liittyi 12. tammikuuta 1942 Clydessä saattueeseen WS15, mistä se erkani 17. tammikuuta palaten Clydeen. Se siirrettiin helmikuussa 1. miinalaivueeseen. Alus suojasi 18. helmikuuta laivueen aluksia laskettaessa miinoja pohjoiseen sulkuun operaatiossa SN84. Maaliskuussa alus palasi saattuetehtäviin, kunnes se määrättiin elokuussa muutettavaksi pitkänmatkan saattajaksi. Syyskuussa alus siirrettiin muutostöihin Portsmouthin telakalle.

Huhtikuussa 1943 aluksen miehistö aloitti koeajot ja valmistautumisen uusiin tehtäviin. Toukokuussa koulutuksen päätyttyä ja palautettiin läntisenreitin alueelle saattuepalvelukseen suojaamaan Atlantin saattueita.

Alus suojasi kesäkuusta 1943 alkaen suojaamassa Atlantin saattueita. Se suojasi lokakuussa 6. ja 7. saattajaryhmän alusten kanssa saattuetta ON206. Saattue joutui 15. lokakuuta sukellusvenehyökkäykseen, jolloin se osallistui seuraavana päivänä sukellusvene U-844:n karkoittamiseen saattueen reitiltä. Helmikuussa 1944 alus suojasi ryhmän mukana saattuetta ONS29. Alus määrättiin toukokuussa saattajaryhmä 106:een, jonka mukana se oli kesäkuussa Milforf Havenissa.

Alus liittyi 4. kesäkuuta 1944 Irlannin merellä ryhmän mukana saattueeseen EBM3, joka koostui 11 tyhjästä rahtilaivasta. Saattueen alukset kuormattiin 6. kesäkuuta etelärannikon satamissa. Seuraavana päivänä saattue lähti sillanpäähän. Saattue saapui 8. kesäkuuta läntiselle maihinnousualueelle purkua varten. Alus suojasi 10. kesäkuuta täydennyssaattueita Falmouthista.

Vapauduttuaan operaatiosta alus palasi 6. saattajaryhmään saattuetehtäviin, missä se oli sodan loppuun. Alus suojasi huhtikuussa 1945 saattuetta ONA265, jolloin se upotti 10. huhtikuuta St. Nazairen länsipuolella HMS Tintagel Castlen kanssa sukellusvene U-878:n.

Touko-kesäkuussa 1945 alus poistettiin palveluksesta Euroopan sotatoimien päätyttyä ja siirrettiin reserviin. Alus sijoitettiin 1947 poistolistalle ja myytiin 4. toukokuuta 1947 BISCo:lle romutettavaksi. Alus hinattiin lokakuussa 1948 romutettavaksi Metal Industriesille Fifen Charlestoniin.

Lähteet

• Colledge, J. J. & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present, s. 427. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1 (englanniksi)
• Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
• Cocker, Maurice: Destroyers of the Royal Navy, 1893-1981. Englanti: Ian Allan, 1982. ISBN 0-7110-1075-7 (englanniksi)
• Fairweather, Cliff: Hard Lying - The Story of the "V&W" Class Destroyers and the Men Who Sailed in Them. Chelmsford, UK: Avalon Associates, 2005. ISBN 0-9529440-4-9 (englanniksi)
• Preston, Anthony: V and W class Destroyers 1917-1945. Lontoo, Englanti: MacDonald & Co (Publishers) Ltd, 1971. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Itämeren purjehdus 1921(englanniksi)

V-luokan hävittäjät (1917)

Amiraliteetti: HMS Vancouver - HMS Vanessa - HMS Vanity - HMS Vanoc - HMS Vanquisher - HMS Vectis - HMS Vega - HMS Vehement - HMS Velox - HMS Vendetta - HMS Venetia - HMS Venturous - HMS Verdun - HMS Versatile - HMS Verulam - HMS Vesper - HMS Vidette - HMS Vimiera - HMS Violent - HMS Vittoria - HMS Vivacious - HMS Vivien - HMS Vortigern

Thornycroft: HMS Viceroy - HMS Viscount

Edeltäjä: Scott-luokka – Seuraaja: W-luokan hävittäjät