HMS Bulwark (R08)
| HMS Bulwark | |
|---|---|
_at_Singapore_1958.jpeg) HMS Bulwark vuonna 1958 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Harland and Wolff, Belfast |
| Kölinlasku | 10. toukokuuta 1945 |
| Laskettu vesille | 22. kesäkuuta 1948 |
| Palveluskäyttöön | 4. marraskuuta 1954 |
| Poistui palveluskäytöstä | huhtikuussa 1981 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 26 200 t (kuormattu) |
| Pituus | 224,87 m |
| Leveys | 37 m |
| Syväys | 8,5 m |
| Nopeus | 28 solmua |
| Miehistöä | 850 (+lentolaivue 200 + 800 merijalkaväkeä) |
| Aseistus | |
| Aseistus | 16 × Westland Wessex -helikopteria |
HMS Bulwark (viirinumero R08) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Centaur-luokan lentotukialus.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Centaur-luokka (lentotukialus)
Alus tilattiin vuoden 1943 laivasto-ohjelmassa Belfastista Harland and Wolffilta, missä köli laskettiin 10. toukokuuta 1945. Aluksen valmistuksessa käytettiin sähköhitsausta ja saumat tarkastettiin röntgenmittalaitteella. Toisen maailmansodan päätyttyä aluksen valmistukseen liittynyt kiire päättyi. Alus laskettiin vesille 22. kesäkuuta 1948 kumminaan Granvillen kreivitär, Pohjois-Irlannin kuvernöörin puoliso Lady Rose Constance Bowes-Lyon. Korean sodan alettua 1950 aluksen valmistusta kiihdytettiin jälleen. Alus otettiin palvelukseen 4. marraskuuta 1954 ensimmäisenä päällikkönään J. M. Villers, jonka tehtävänä oli valmistella alus koeajoihin ja miehistön koulutukseen.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1954–1956
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäiseen operaatioonsa alus osallistui 1956 operaatio Musketeerissä Suezin kriisissä, jolloin aluksen lentokoneet tekivät noin 600 taistelulentoa. Alus poistettiin palveluksesta 18. joulukuuta 1956.[2]
1957–1958
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Villiers luovutti 15. tammikuuta 1957 aluksen päällikkyyden P. D. Gickille. Alus palautettiin palvelukseen 20. maaliskuuta Portsmouthin telakalla. Alus oli koeajoissa, kunnes vastaanotti lentolaivueet 25. kesäkuuta. Aluksella saapuivat 891 laivueen De Havilland Sea Venomit ja 820 laivueen Fairey Gannetit ja 849 laivueen D lentueen Skyraiderit.[3]
Alus avusti 1958 Persianlahdella toisiinsa törmänneitä tankkereita ja hinasi niistä SS Melikan Muskatiin. Se poistettiin palveluksesta 1958 Portsmouthissa ja siirrettiin telakalle muutettavaksi kommandotukilaivaksi.[3]
Aluksen lentolaivueina olivat:
- 801 ja 898 laivueiden 16 Sea Hawk FGA6 -hävittäjäpommittajaa
- 891-laivueen 8 Sea Venom FAW21 -jokasäänhävittäjää
- 820-laivueen 6 Gannet AS4 -sukellusveneidentorjuntakonetta
- 849-laivueen D-lentueen 4 Skyraider AEW1 -tutkakonetta
- 845-laivueen 5 Whirlwind HAS7 -sukellusveneidentorjuntahelikopteria
- alukselle kiinteästi sijoitettu Dragonfly HR5 -pelastushelikopteri
1960–1961
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus palautettiin palvelukseen 19. tammikuuta 1960 päällikkönään R. D. Franks. Aluksen toiminta-alueeksi oli määrätty Lähi-itä, jonne lähdettäessä alukselle oli sijoitettuna merijalkaväen 42. kommandoyksikkö ja sitä tukevan 848 laivueen Whirlwind-helikopterit. Merijalkaväki siirrettiin 29. kesäkuuta 1961 alukselta maihin Kuwaitissa Irakin uhan takia.[4]
1961–1962
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus palautettiin palvelukseen 7. lokakuuta 1961 Singaporessa päällikkönään J. S. Dalglish.[5]
Alus palasi 20. marraskuuta 1962 Adeniin, jossa HMS Albion vapautti aluksen tehtävästään. Viidessä päivässä aluksen varastot ja 40 Commando siirrettiin alukselta Albionille, minkä jälkeen lähdettiin kotimatkalle. Välimeren läpäistyään ja vierailtuaan Gibraltarilla alus saapui 17. joulukuuta Devonportiin, missä se siirrettiin telakalle.[5]
1963–1965
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Syyskuussa 1963 nimitettiin P. J. Morgan aluksen päälliköksi, mutta alus otettiin palvelukseen vasta 3. joulukuuta. Helmikuun 1964 viimeisellä viikolla alukselle saapuivat 706 Wessex-lentueen henkilöstö, 43 Commando ja patteri 29 Commandorykmentistä. Ennen lähtöä Devonportista 7. maaliskuuta aluksella vieraili ensimmäinen merilordi jaarli Jellicoe.[6]
Aluksen miehistö harjoitteli Pohjois-Afrikan rannikolla Sandfly II -harjoituksessa, mistä se jatkoi Suezin kanavalle. Alus saapui 23. maaliskuuta Adeniin, missä se vapautti HMS Albionin kotimatkalle. Alus jatkoi Adenista Singaporeen, jonne se saapui 2. huhtikuuta.[6]
Sarawakin kapinalliset pakottivat alusten helikopterien sijoittamisen maihin tukemaan alueella toimivia 2. ja 3. divisioonan joukkoja. Taistelutoiminnan lisäksi vuoristossa ja viidakossa lentäminen aiheutti onnettomuuksia, joissa menetettiin viisi helikopteria. Lentomiehistöistä sai surmansa kolme lentäjää, kaksi miehistöjen jäsentä, minkä lisäksi surmansa sai 11 sotilasta.[6]
Syyskuussa Indonesian joukot tekivät maahanlaskun Labiksen alueelle, jolloin alukselta lähetettiin helikoptereita tukemaan maajoukkojen taistelua. Alus saapui 14. marraskuuta Hong Kongiin, missä upseeri ja kahdeksan merimiestä päätyivät veneellä suunnistusvirheen vuoksi Kiinaan. He olivat vankeina kolme vuorokautta ennen palauttamista.[6]
Käväistyään Tawaulla alus palasi noutamaan 845 laivueen miehet ja kaluston Borneolta, minkä jälkeen palattiin joulunviettoon Hong Kongiin. Morgan luovutti aluksen päällikkyyden D. B. Law’lle. Alus lähti 5. tammikuuta 1965 Hong Kongista Sibuun, mistä se teki nelipäiväisen vierailun Manilaan ja myöhemmin Singaporeen, missä alus viipyi helmikuun.[6]
Alus siirrettiin 5. huhtikuuta Singaporessa telakalle, missä se oli seitsemän viikkoa. Koska alus oli kuusi viikkoa kuivatelakalla siirrettiin miehistö maihin. Kesäkuussa pidetyn Windy Weather -harjoituksen jälkeen alus nouti 845 laivueen Borneolta. Samalla Albion vapautti aluksen kotimatkalle.[6]
Alus vieraili Australiassa Perthissä ja Melbournessa, minkä jälkeen aloitettiin kotimatka. Se vieraili Adenissa, mutta Välimerellä ei pysähdytty. Alus saapui 3. syyskuuta 1965 Plymouthiin, mistä se siirrettiin Devonportin telakalle.[6]
1966–1967
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus palautettiin palvelukseen 22. huhtikuuta 1966 ja lähti kahdeksan päivää myöhemmin koejoihin ja miehistön koulutukseen ennen siirtymistään Kauko-itään.[7]
Elokuun 1967 lopulla alus siirrettiin Singaporessa kuivatelakalle, mistä se lähti koeajoihin 28. syyskuuta. Alus läpäisi Intian valtameren matkalla Adeniin. Aluksen kuudes palvelusrupeama päättyi 23. lokakuuta Singaporessa.[7]
1967–1969
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus palautettiin palvelukseen Singaporessa, mistä se siirtyi Adeniin suojaamaan Albionin kanssa joukkojen vetäytymista alueelta. Alus palasi Singaporeen mukanaan 45 Commando, joka lentokuljetettiin takaisin Britteinsaarille valmistautumaan toimintaan Pohjois-Euroopassa.[8]
Maaliskuussa 1968 alus lähti Singaporesta kotimatkalle. Matkalla se vieraili 6. huhtikuuta Etelä-Afrikassa Durbanissa, mistä matka jatkui 9. huhtikuuta. Alus saapui 25. huhtikuuta Portsmouthiin, missä miehistö sai rantalomaa. Kontra-amiraaliksi ylennetty Power luovutti 1. toukokuuta aluksen päällikkyyden J. A. Templeton-Cotillille ja aluksen tehtäväksi määrättiin yhteistyö Natolaivastojen kanssa.[8]
Polar Express -harjoitus alkoi 3. kesäkuuta Pohjois-Norjan rannikolla, mihin alus osallistui mukanaan 45 Commando. Harjoituksesta palatessaan alus vieraili Rotterdamissa ennen paluuta Portsmouthiin elokuussa. Aluksen miehistö siirrettiin HMS Centaurille, joka toimi majoitusaluksena, kun alus siirrettiin Portsmouthissa telakalle seitsemäksi kuukaudeksi huoltoon.[8]
Maaliskuussa 1969 aluksen miehistö palasi alukselle. Alus lähti 17. huhtikuuta 1969 neljäksi kuukaudeksi Välimerelle. Vierailtuaan Gibraltarilla alus jatkoi matkaansa Kyprokselle, jonne se saapui 26. huhtikuuta. Kyproksella aluksella olleet 845 laivue ja 41 Commando siirrettiin maihin ja alus palasi Maltalle huoltoon.[8]
Egeanmerelle alus osallistui Olympic Express -harjoitukseen. Kesäkuun puolivälissä alus lähti länteen ja viipyi kaksi viikkoa huollettavana Toulonissa. Aluksen miehistö vieraili myös Venetsiassa ja Villefranchessa, mistä aloitettiin kotimatka. Alus vieraili Gibraltarilla ja saapui 15. elokuuta Portsmouthiin.
Kesälomien ja Portsmouthin laivastopäivän jälkeen alus palasi Välimerelle. Lokakuussa aluksen miehistö teki nelipäiväisen vierailun Genovassa, mistä alus palasi Britanniaan palveluksesta poistettavaksi.[8]
1969–1972
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus palautettiin palvelukseen 10. marraskuuta 1969 Devonportissa päällikkönään B. H. Notley. Marras- ja joulukuun alus oli miehistön koulutuksessa ja erilaisissa koeajoissa, kunnes se palasi jouluvapaaksi Devonportiin. Alus lähti 27. tammikuuta 1970 Portsmouthista Hyväntoivonniemen reittiä Singaporeen.[9]
Alus käväisi Singaporessa telakalle, minkä jälkeen se jatkoi matkaansa Hong Kongiin. Alus vieraili 23.-28. huhtikuuta Kobessa Japaniissa, missä miehistöllä oli mahdollisuus vierailla maailmannäyttelyssä Osakassa. Japanista alus palasi huoltojaksolle Hong Kongiin.[9]
Alus osallistui sotaharjoituksiin alueella ennen kuin lähti kotimatkalle. Alus vieraili Jakartassa, mistä se jatkoi Australiaan. Alus oli 14.-20. heinäkuuta Fremantlessa, mistä se jatkoi Durbanin, jonne se saapui 31. heinäkuuta, ja Gibraltarin kautta Plymouthiin. Alus saapui 20. elokuuta Plymouthiin, missä se siirrettiin Devonportin telakalle. Alus vapautui 9. maaliskuuta 1971 telakalta koeajoihin, mistä se palasi telakalle 25. maaliskuuta. Alus lähti 16. huhtikuuta koeajoihin ja miehistön koulutukseen.[9]
Alus lähti 13. toukokuuta 1971 Spitheadistä saattajanaan HMS Andromeda Itämerelle vieraillakseen Tukholmassa. Neljä vuorokautta myöhemmin Ruotsin ilmavoimien Boeing Vertol 107 toi alukselle amiraali Sir William O’Brienin esikuntineen. Alus liputettiin 19. toukokuuta kruununprinssi Kaarle Kustaan tarkastaessa aluksen Tukholman satamassa. Vietettyään neljä päivää Tukholmassa alukset matkasivat yöllä Helsinkiin, jossa ne kiinnittyivät Katajanokan laituriin. Alusten päälliköt ja amiraali O'Brien tekivät useita virallisia vierailuja kuten kirjoittivat nimensä presidentin linnan vieraskirjaan ja laskivat seppeleet tuntemattoman sotilaan sekä marsalkka Mannerheimin haudoille. Helsingistä alus palasi Plymouthiin.[10]
Lokakuussa 1971 alus osallistui Välimerellä pidettyyn Naton Deep Furrow 71 -sotaharjoitukseen. Maltalla ja Gibraltarilla pysähdyttyään alus saapui 8. joulukuuta Devonportiin. Viikkoa myöhemmin aluksen päälliköksi tuli L. R. Bell Davies. Aluksen kattilahuone B:ssä oli syttynyt tulipalo Välimerellä Triesten edustalla, joten se piti siirtää telakalle korjauksia varten.[9]
Alus lähti 13. tammikuuta 1972 Plymouthista Välimerelle. Se oli Maltalla helmikuun loppuun ollen esikuntalaivana operaatio Exitissä, jossa Britannian merivoimat vetäytyi Maltalta. Operaatiosta vapauduttuaan alus kuljetti 41 Commandon ja 848 laivueen Atlantin yli ja osallistui Yhdysvaltain laivaston Rum Punch -harjoitukseen, jonka päätyttyä alus palasi Maltalle. 41 Commando siirtyi maihin Maltalla, minkä jälkeen alus lähti Britteinsaarille. Alus saapui 17. kesäkuuta Plymouthin kautta Portsmouthiin, missä se siirrettiin telakalle.[9]
Alus liittyi 17. heinäkuuta Devonportissa West Hoe -harjoitukseen koottuun laivastoon. Syyskuussa alukselle nousi 42 Commando, minkä jälkeen se lähti Välimerelle ja harjoituksiin Kyprokselle. Harjoituksen päätyttyä alus lähti Touloniin HMS Fearlessin ja HMS Intrepidin kanssa. Joulukuun puolivälissä alus lähti Devonportiin.[9]
1972–1974
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Marraskuusta 1972 maaliskuuhun 1974 alus teki kolme partiomatkaa Välimerelle ja kaksi Karibialle. Aluksen konehuoneessa syttyi 7. maaliskuuta 1974 tulipalo. Seuraavana päivänä alus saapui Devonportiin, missä aloitettiin vahinkojen korjaus.[11]
1974–1976
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus palautettiin 18. kesäkuuta 1974 palvelukseen päällikkönään J. R. C. Johnston. Se vapautui telakalta 7. helmikuuta 1975 ja lähti 10. maaliskuuta Välimerelle.[12]
Puolustusmenojen karsimiseksi Amiraliteetti teki päätöksen aluksen poistamisesta maaliskuussa 1976, mutta viikkoa myöhemmin ilmoitettiin aluksen pitämisestä viisi vuotta reservissä. Matkalla Portsmouthiin alus vieraili Gibraltarilla ja Plymouthissa. Portsmouthissa alus poistettiin palveluksesta ja siirrettiin reserviin.[12]
1976–1978
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toukokuussa 1976 alus sijoitettiin valmiusreserviin. Alukselle oli sijoitettuna noin 200 upseeria ja merimiestä, joista pääosa oli teknistä henkilöstöä. Aluksen päällikkönä oli A. S. Carpenter.[13]
Alus siirrettiin 20. maaliskuuta 1978 Portsmouthissa telakalle, missä se palautettiin palveluskuntoon.[13]
1979–1981
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus palautettiin palvelukseen 23. helmikuuta 1979 sukellusveneidentorjuntaan suunniteltuna lentotukialuksena päällikkönään G. M. K. Brewer. Neljä päivää myöhemmin alus lähti koeajoihin ja miehistön koulutukseen. Laivastopäivän esittelyjen jälkeen alus vieraili Hampurissa ja saavutti 31. toukokuuta operatiivisen valmiuden.[14]
Alus lähti 19. syyskuuta partiomatkalle Välimerelle, mistä se palasi 22. marraskuuta Portsmouthiin. Alus lähti Pohjois-Amerikkaan 4. tammikuuta 1980. Mayportin laivastotukikohdassa Brewer luovutti aluksen päällikkyyden P. J. Symonsille. Aluksella syttyi 15. maaliskuuta Philadelphiassa kattilahuoneessa tulipalo, joka tuhosi yhden kattiloista.[14]
Alus lähti kotimatkalle käyttäen kolmea toimivaa kattilaa, mutta Atlantilla piti yksi kattila sammuttaa höyryvuodon vuoksi. Alus oli tuuliajolla noin 29 merimailia ennen kuin korjaukset valmistuivat. Alus saapui 2. huhtikuuta Portsmouthiin, missä miehistölle annettiin vapaata pääsiäisen viettoa varten.[14]
Kolme viikkoa myöhemmin alus lähti Arbroathiin, missä 45 Commando nousi alukselle. Alus osallistui Pohjanmerellä sukellusveneidentorjuntaharjoitukseen ennen lähtöä Välimerelle, missä se vieraili Toulonissa ja osallistui harjoituksiin. Alus oli Gibraltarilla telakalla kolme viikkoa. Portsmouthiin palattuaan alus siirrettiin telakalle, mistä se vapautui elokuun puolivälissä.[14]
Telakalta vapauduttuaan alus osallistui harjoituksiin Pohjanmerellä ja Norjan rannikolla, mistä vapauduttuaan alus vieraili Hampurissa 27. syyskuuta – 3. lokakuuta. Sotaharjoitusten välillä alus vieraili 17.–20. lokakuuta Brestissä. Läntisen reitin alueella pidetyn harjoituksen ja Gibraltarilla vierailun jälkeen alus palasi Portsmouthiin.[14]
Aluksella syttyi 9. marraskuuta tulipalo hangaarin etuosassa ja messikansilla. Siivotessaan tulipalon jälkiä miehistö sai tiedon aluksen myymisestä maaliskuussa 1981. Samalla peruutettiin suunniteltu Yhdysvaltain vierailu. Alus kävi Lissanonissa ja Gibraltarilla. Alus palasi 27. maaliskuuta 1981 Portsmouthiin, missä alus poistettiin palveluksesta. Se sijoitettiin poistolistalle huhtikuussa. Alus hinattiin Cairnryaniin, missä romuttaminen saatiin päätökseen huhtikuussa 1984.[14]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present – an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9 (englanniksi)
- Polmar, Norman: Aircraft Carriers – A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 2, 1946-2006. Dulles, Virginia: Potomac Books Inc, 2008. ISBN 978-1-57488-665-8 (englanniksi)
- Burns, Ken & Critchley, Mike: HMS Bulwark 1948-1984. Liskeard, Cornwall: Maritime Books, 1986. ISBN 0-907771-28-9 (englanniksi)
- Lynch, John: Belfast Built Ships. Stroud, Englanti: The History Press, 2012. ISBN 978-0-7524-6539-5 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Burns & Critchley 1986 s. 4–5
- ↑ Burns & Critchley 1986 s. 6–23
- ↑ a b Burns & Critchley 1986 s. 24–29
- ↑ Burns & Critchley 1986 s. 31–
- ↑ a b Burns & Critchley 1986 s. 42–46
- ↑ a b c d e f g Burns & Critchley 1986 s. 47–52
- ↑ a b Burns & Critchley 1986 s. 53–58
- ↑ a b c d e Burns & Critchley 1986 s. 59–63
- ↑ a b c d e f Burns & Critchley 1986 s. 64–80
- ↑ Burns & Critchley 1986 s. 66–67
- ↑ Burns & Critchley 1986 s. 81–88
- ↑ a b Burns & Critchley 1986 s. 89–99
- ↑ a b Burns & Critchley 1986 s. 100
- ↑ a b c d e f Burns & Critchley 1986 s. 101–117
| HMS Centaur - HMS Albion - HMS Bulwark - INS Viraat (ent. HMS Hermes, ent. HMS Elephant) - HMS Monmouth - HMS Polyphemus - HMS Arrogant - HMS Hermes |
| Edeltäjä: Malta-luokka – Seuraaja: CVA-01-luokka |