Húrinin lasten tarina
| Húrinin lasten tarina | |
|---|---|
| The Children of Húrin | |
 |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | J. R. R. Tolkien (toim. Christopher Tolkien) |
| Kuvittaja | Alan Lee |
| Kieli | englanti |
| Genre | fantasia |
| Kustantaja | HarperCollins |
| Julkaistu | 2007 |
| Ulkoasu | sidottu |
| Sivumäärä | 320 |
| ISBN | 0618894640 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Kersti Juva, runot Alice Martin ja Panu Pekkanen |
| Kustantaja | WSOY |
| Julkaistu | 2007 |
| Ulkoasu | sidottu |
| Sivumäärä | 317 |
| ISBN | 978-951-0-32907-8 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Húrinin lasten tarina (The Children of Húrin) on Christopher Tolkienin kokoama kirja, joka pohjautuu hänen isänsä J. R. R. Tolkienin vuonna 1918 aloittamaan tarinaan. Kokonaisuus jäi keskeneräiseksi J. R. R. Tolkienin kuoltua vuonna 1973. Kirja julkaistiin englanniksi maailmanlaajuisesti huhtikuussa 2007, ja Kersti Juvan suomennos ilmestyi toukokuussa 2007.[1] Kirjan on kuvittanut tunnettu Tolkien-taiteilija Alan Lee.
Teoksen alkuaste oli kertova runo, jonka Christopher Tolkien julkaisi The History of Middle-earth -sarjan kolmannessa osassa The Lays of Beleriand. Suorasanainen versio kertomuksesta ilmestyi teoksessa Keskeneräisten tarujen kirja nimellä "Narn i Hîn Húrin eli Húrinin lasten tarina".
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tolkien kirjoitti vuosien aikana tarinasta useita muunnelmia. Christopher Tolkienin mukaan hänen isänsä haluna oli kertoa kolme Silmarillionin yksittäisistä päätarinoista täydemmässä muodossa kuin mitä itse teokseen olisi sopinut. Jos J. R. R. Tolkien olisi kirjoittanut jonkin näistä tarinoista loppuun, hän olisi halunnut julkaista sen erillisenä teoksena, vaikka ne ovatkin osa laajempaa historiaa. Tämän vuoksi Christopher Tolkien julkaisi Húrinin lasten tarinan itsenäisenä teoksena.[2]
Kirjan suomalaispainoksen takakannessa sanotaan, että ”vääjäämättä traagiseen päätökseen etenevällä tarinalla on vahvoja yhtymäkohtia Kalevalan taruun Kullervosta”. Jussi Ahlroth kirjoitti 25. toukokuuta 2007 Helsingin Sanomissa kirjasta seuraavaa: ”Luodessaan synkintä sankariaan Tolkien kurotti yli anglosaksisten ja skandinaavisten perinteiden, Inkerinmaalle asti. Túrin Húrinin pojan kertomus perustuu suomalaiseen tarustoon, Kalevalassa olevaan Kullervo Kalervonpojan tarinaan.”[3]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Túrin on vasta nuori lapsi, kun hänen isänsä Húrin, Dor-lóminin valtias, lähtee sotaan mustaa ruhtinasta Morgothia vastaan. Ihmisten ja haltioiden sotajoukot häviävät taistelun, joka saa nimen Nirnaeth arnoediad, Lukemattomien kyynelten taistelu. Húrin jää vangiksi, ja Morgoth yrittää saada hänet kertomaan Gondolinin kätketyn kaupungin sijainnin. Kun Húrin ei suostu paljastamaan kaupungin sijaintia, Morgoth kiroaa hänen koko perheensä.
Hävityn sodan jälkeen Túrinin äiti Morwen lähettää poikansa turvaan Doriathin haltiavaltakuntaan. Siellä hän kasvaa mieleltään ja voimiltaan mahtavaksi, mutta joutuu väärinkäsityksen vuoksi lähtemään maanpakoon. Túrin liittyy erämaassa elävien lainsuojattomien joukkoon ja alkaa käydä sissisotaa Morgothia vastaan. Túrinin Doriathin-aikainen paras ystävä Beleg tulee apuun. He ovat liitossa Mîm-vähäkääpiön kanssa, mutta tämä pettää heidät, jolloin Túrin vangitaan ja vain Beleg pääsee pakoon. Hän vapauttaa Túrinin, mutta pimeässä Túrin erehtyy luulemaan Belegiä Morgothin palvelijaksi ja surmaa tämän. Túrin ottaa Belegin miekan puhdistaakseen ystävänsä veren siitä tappamalla vihollisia. Hän vaeltaa seuraavaksi Nargothrondin kuningaskuntaan.
Nargothrondissa Túrin pääsi kuninkaan suosioon ja alkaa hyökkäillä avoimesti Morgothia vastaan. Morgoth kuitenkin tuhoaa lopulta kokonaan Nargothrondin Tumhaladin taistelussa lohikäärme Glaurungin johdolla. Kun Túrinin sisar Niënor saapuu paikalle, Glaurung noituu hänet. Niënor menettää muistinsa ja pakenee Brethilin metsään, jonne myös Túrin on paennut Nargothrondin tuhoutuessa. Túrin löytää Niënorin ja he rakastuvat tietämättä sukulaisuudestaan, sillä Niënor syntyi Dor-lóminissa vasta Túrinin lähdettyä jo Doriathiin.
Pian Glaurung päättää hankkiutua eroon Túrinista ja lähtee Brethiliin. Túrin on lohikäärmettä vastassa ja tappaa sen. Lohikäärmeen kuollessa Niënor saa muistinsa takaisin ja ymmärtää sisaruutensa Túrinin kanssa. Hän tekee itsemurhan hyppäämällä Teiglinjokeen. Túrin tokenee kamppailusta ja saa kuulla Niënorin oikeasta syntyperästä, jolloin hän tajuaa tehneensä elämässään pelkkää pahaa, vaikkakin tahtomattaan, ymmärtää Morgothin kirouksen olevan voittamaton ja heittäytyy Belegin miekkaan. Húrin pääsee vapaaksi ja saapuu paikalle Morwenin kanssa. Morwen kuolee lastensa haudalle ja Húrin hukuttautuu Läntiseen mereen.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Päivi Koivisto-Alanko: Viimeinen Keski-Maahan sijoittuva Tolkien-kirja ilmestynyt suomeksi 25.5.2007. WSOY.fi. Arkistoitu 25.10.2007. Viitattu 17.10.2009.
- ↑ Flood, Alison: Christopher Tolkien answers questions about Sigurd and Gudrún The Guardian. 5.5.2009. Viitattu 16.1.2011. (englanniksi)
- ↑ Alhroth, Jussi: Nyt Kullervo hukkuu miekkaan Keski-Maassa 25.5.2007. Helsingin Sanomat. Viitattu 24.4.2015.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- tolkiengateway.net, lisätietoa (englanniksi)
- tolkiengateway.net, arvosteluita kirjasta (englanniksi)
- Adam Roberts: The Children of Húrin (Arkistoitu – Internet Archive). Strange Horizons 16.7.2007. (englanniksi)
- Juri Nummelin: Esiaikainen tragedia puree. Turun sanomat 25.6.2007.
- Markku Soikkeli: Koko perheen synkkä pakanasankari. Satakunnan kansa 2007.