Panu Pekkanen

Panu Pekkanen (28. kesäkuuta 1932 Kotka – 16. heinäkuuta 1986) oli suomalainen suomentaja. Hänen suomennostyönsä vaihtelevat aikuisten romaaneista runoihin ja lastenkirjoihin. Kenties parhaiten hänet tunnetaan useiden J. R. R. Tolkienin teosten runojen suomentajana.

Pekkanen syntyi Kotkassa, mutta perhe muutti ilmeisesti jo hänen lapsuudessaan Helsinkiin, missä hän kävi koulunsa. Hänen vanhempansa olivat luennoitsija August Pekkanen ja Sylvi Kaplas. Pekkanen valmistui 1958 Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi, ja vuodesta 1961 lähtien hän toimi WSOY:llä kielentarkastajana. Hän oli naimisissa Pirkko Laitisen kanssa vuosina 1957–1973. Pekkanen kuoli 54 vuoden ikäisenä vuonna 1986. Hänen 1950-luvun lopulla alkanut uransa suomentajana ehti kestää hiukan yli neljännesvuosisadan. Myös Pekkasen nuorempi sisar Hilkka Pekkanen toimii suomentajana.

Pekkasen loppuelämän kestänyt työ J. R. R. Tolkienin teosten parissa sai alkunsa 1970-luvulla, kun hän liittyi Kersti Juvan ja Eila Pennasen avuksi kääntämään Tarun sormusten herrasta (1973–1975) runoja. Sen jälkeen hän suomensi runot ja säkeet myös Silmarillionista (1979), Hobitista (1985) ja Keskeneräisten tarujen kirjasta (1986). Lisäksi hän käänsi kokonaisuudessaan Tolkienin lyhyistä satukirjoista Maamiehen ja lohikäärmeen (1978), Sepän ja Satumaan (1983) sekä Herra Blissin (1983). Juvan kanssa suomennosyhteistyö jatkui myös Richard Adamsin Ruohometsän kansassa (1975) ja useissa A. A. Milnen Nalle Puh -tarinoissa, joihin Pekkanen käänsi säemuotoiset osuudet.

Pekkasen kokonaan omia suomennoksia ovat muun muassa George Orwellin Eläinten vallankumous (1969), Wil Huygenin ja Rien Poortvlietin Suuri tonttukirja (1978) sekä Tove Janssonin Outo vieras Muumitalossa (1980). Pekkanen suomensi 1970-luvulla myös Charles M. Schulzin Tenavat-sarjakuvaa.

Lähteet

• Hirvonen, Maija et al.: Suomen kirjailijat 1945–1980. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1985. ISBN 951-717-348-2