Hämeenlinna–Anianpelto-rata

Vuonna 1859 valmistuneen suunnitelman mukainen Hämeenlinna–Anianpelto-rata olisi alkanut vuonna 1862 rakennetun Hämeenlinnan vanhan rautatieaseman edestä.

Hämeenlinna–Anianpelto-rata oli toteuttamatta jäänyt ratasuunnitelma vuodelta 1859, jonka tarkoituksena oli jatkaa rakenteilla oleva Helsinki–Hämeenlinna-rata Päijänteen etelärannalla sijainneeseen Anianpeltoon ja samalla parantaa Keski-Suomen liikennemahdollisuuksia etelään päin. Toteutuessaan se olisi ollut Suomen valtion järjestyksessä toinen rakennettu ratahanke.

Samassa yhteydessä suunniteltiin vielä pidemmälle itään jatkuvaa Anianpelto–Lappeenranta-rataa, joka sekin kariutui Valtiopäivien suosiessa Riihimäki–Lahti-ratalinjausta. Päätöksestä huolimatta rata Riihimäen ja Lahden välille jäi sekin aluksi varojen puutteessa toteuttamatta, mutta rakennettiin myöhemmin Riihimäki–Pietari-ratana poistaen viimeisenkin mahdollisuuden Anianpellon kautta kulkeviin ratalinjauksiin.

Edellytykset

1700-luvun alussa Ruotsi oli kärsinyt suuria aluemenetyksiä suuressa Pohjan sodassa ja Suomea kohtasi venäläinen ylivallan aika niin sanottu iso viha. Pinta-alaltaan kutistuneessa Ruotsissa perustettiin tutkijakuntia parantamaan Suomen elinkeinoelämää, sekä erityisesti liikenneyhteyksiä. Jälkimmäinen tarkoitti käytännössä vesiteiden kunnostusta, sekä kanavien rakentamista rahtiliikenteelle sopivaksi. Päijänteen yhdistämistä Suomenlahteen tutkittiin useaan otteeseen, mutta vuonna 1743 päättyneen hattujen sodan seurauksena Kymijoesta tuli uusi rajajoki, joka vain pahensi muun muassa Itä-Suomen liikenneyhteyksiä rannikoille päin.

Keski- ja Itä-Suomen liikenneolojen parannusta osattiin aluksi suunnitella vain maa- ja vesiteitse, mutta 1800-luvun puoleenväliin tultaessa oli yhä selvempää, että myös rautatie voisi toimia kannattavana kulkuvaihtoehtona sekä henkilö-, että tavaraliikenteessä. Päijänteen vesireitin liittämistä Etelä-Suomeen pohdittiin jo Suomen valtion ensimmäisen rautatien, Helsinki–Hämeenlinna-radan suunnittelu vaiheessa 1850-luvulla. Kaksi mielekkäintä ratalinjaus vaihtoehtoa olivat Hämeenlinnasta Anianpeltoon ja Riihimäeltä Lahteen suunnatut radat. Kolmantena vaihtoehtona olisi ollut Hollolassa sijainnut Vesijärven Lahdenpohja. Lahden ja Vesijärven vaihtoehdot edellyttivät kumpikin kanavan rakentamista Päijänteen ja Vesijärven välille.

Anianpellon kaupunkisuunnitelmat

Kauppalan tai kaupungin perustamista sisämaassa Päijänteen eteläpäässä sijaitsevaan Anianpeltoon oli ehdotettu ensimmäisen kerran jo vuonna 1739. Nykyisen Asikkalan paikalle suunnitellun Anianpellon kaupungin paikkaa oli käynyt katsomassa aikanaan myös itse Kuningas Kustaa III vuonna 17.–18. kesäkuuta 1775, jolloin valmistui myös Anianpellon kaupungin asemakaava. Myös vuonna 1856 oli annettu määräys asemakaavan laatimisesta, joka valmistuikin vielä samana vuonna. Anianpellosta oli määrä tulla keskeinen kaupunki sisäisessä Suomessa, jonne myöhemmin suunniteltu rautatie oli tarkoitettu vahvistamaan kaupungin asemaa sen kautta kulkevassa läpikulkuliikenteessä.

Rautatiesuunnitelman synty

Ajatuksen rautatien rakentamiseen Hämeenlinnasta nimenomaan Anianpeltoon esitti Suomen sen aikainen Kenraalikuvernööri Friedrich Wilhelm Rembert von Berg. Hän oli erittäin kiinnostunut Päijänteestä, jonne hän oli ollut hankkimassa sota- ja siviilikäyttöön kaavailtua höyrylaivaa, sekä Päijänteen eteläpäässä sijaitsevasta Anianpellosta, jonne oli hänen vaikutuksestaan rakennettu mm. kestikievari, sekä laivalaituri. Uuden asemakaavan valmistuttua Berg vieraili itse paikan päällä syyskuussa 1857, jolloin syntyi myös ajatus juuri rakennustyöt aloittaneen Helsinki-Hämeenlinna-radan jatkamisesta Päijänteen etelärannalla sijaitsevaan Anianpeltoon. Ratasuunnittelu käynnistyi seuraavana keväänä ja valmistui vuotta myöhemmin vuonna 1859.

Ratalinjaus

Hämeenlinna–Anianpelto-ratasuunnitelma valmistui keväällä 1859. Suunnitelman mukainen ratalinjaus alkoi Hämeenlinnasta ja päättyi Päijänteen rannalle suunnitellun Anianpellon kaupungin laidalle. Anianpellolla ratalinjaus kulki likimain nykyisten Jyväskyläntien ja Anianpellontien kohdalla, ylitti Vääksynjoen ja jatkui kaupungin laitaa myöten pistoraiteena Päijänteen rantaan nykyisen Männiköntien paikkeille.

Suunnitelman kariutuminen

Hämeenlinna–Anianpelto-radan yhteydessä alettiin suunnitella myös itään päin jatkuvaa Anianpelto–Lappeenranta-rataa. Hämeenlinna–Anianpelto-ratalinjan vaikea maasto ja Lahden kautta kulkevan radan korkeammat kustannuslaskelmat eteenpäin Viipuriin, sekä Pietariin johtivat kuitenkin samalla hetkellä suunnitelmissa olleen Riihimäki–Lahti-radan, sekä siihen liittyvän Vääksyn kanavahankkeen suosimiseen. Myös paremmat jatkoyhteydet Lahdesta Pietariin suosivat Riihimäki–Lahti-radan linjausta, joka johti Anianpellon kautta kulkevien ratasuunnitelmien hylkäämistä.

Kolmen suunnitteluvuoden päätteeksi kariutui Hämeenlinna–Anianpelto-radan lisäksi Anianpellon kaupunkisuunnitelmat, sekä sieltä Lappeenrantaan jatkuva ratasuunnitelma, joka oli sillä hetkellä vielä kesken.

Uusi tuleminen

Hämeenlinnan, Lahden ja Kouvolan kaupungit, kaksi maakuntaliittoa ja Nopeat itäradat-neuvottelukunta ovat olleet mukana suunnittelemassa uusia ratayhteyksiä. Asiasta julkaistiin esiselvitys Turengissa helmikuun alussa vuonna 2010.

Tämän selvityksen mukaan pitäisi rakentaa uusi ratayhteys Hämeenlinnan ja Lahden välille, kuten jo aikoinaan suunniteltiin ratayhteyksiä samojen seutujen välille. Esitykseen on suhtauduttu hivenen huvittuneesti, mutta sitä on myös puolustettu, koska yhteys helpottaisi tavaraliikennettä itään.

Lähteet

• Rautateistä käyty aina kovaa vääntöä, Etelä-Suomen Sanomat, 27. elokuuta 2006
• Lahden historiaa^{[vanhentunut linkki]}
• Asikkalan kolme kaupunkia (Arkistoitu – Internet Archive) – Lauri Muranen, 2006
• Vesijärvi II -projekti 2002–2006 – Lahden seudun ympäristöpalvelut