Hämeen panssaripataljoona
Hämeen Panssaripataljoona (HämPsP) on Suomen puolustusvoimien Panssariprikaatiin kuuluva joukkoyksikkö, joka perustettiin 1. tammikuuta 2003 yhdistämällä Hämeen Jääkäripataljoona ja Panssarivaunupataljoona (PsvP). Yksikkö on erikoistunut sodanajan panssarijoukkojen kouluttamiseen ja sen kolmessa perusyksikössä koulutetaan joukkoja valtakunnan puolustamisen kannalta keskeisimpiin ja iskukykyisimpiin maavoimien joukkoihin.
Organisaatio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pataljoonaa johtaa pataljoonan komentaja esikunnan avustamana ja siihen kuuluu lisäksi panssarijääkärikomppania (PsJK), panssarivaunukomppania (PsvK) ja panssaripioneerikomppania (PsPionK). Pataljoonan komentajana elokuussa 2011 oli everstiluutnantti Riku Suikkanen. Aikaisemmin komentajana oli mm. everstiluutnantti Jari Tunturi.
Panssarijääkärikomppania kouluttaa jalkaväen taistelijoita panssariaselajille sekä rynnäkköpanssarivaunun miehistöä. Erona tavanomaiseen jääkäriryhmään, psj-ryhmään kuuluu lisäksi rynnäkköpanssarivaunu BMP-1 tai BMP-2 miehistöineen. Komppania vaalii Jääkäripataljoona 27:n, viime sotien aikaisen Jääkäripataljoona 4 (JP 4) sekä Hämeen Jääkäripataljoonan perinteitä. Yksikön koulutuksessa painotetaan hyökkäävyyttä ja nopeaa etenemistä panssareiden tukemana, niin metsäisessä kuin asutuskeskusympäristössä.
.JPG)
Panssarivaunukomppania kouluttaa Suomen ainoana komppaniana miehistöjä Leopard 2 A6 -taistelupanssarivaunuihin ja panssarivaunuasentajia. Vaunumiehistöön koulutetaan vaununjohtajia, vaununajajia, ampujia ja lataajia. Panssarivaunuasentajia koulutetaan tekemään huoltotoimenpiteitä, joita miehistö ei kykene tekemään. Muita koulutettavia ovat mm. radioautomiehistöt ja moottoripyörälähetit. Komppania vaalii vahvasti sodanajan panssarijoukkojen perinteitä, ja niistä muistuttamassa on pataljoonanesikunnan edessä oleva Sturmgeschütz 40 G -rynnäkkötykki, joka tuhosi jatkosodan ratkaisutaisteluissa kesällä 1944 eniten vihollisen vaunuja. Kyseistä "Bubi"-nimistä vaunua johti ylikersantti Börje Brotell.
Panssaripioneerikomppania kouluttaa perusyksikkönä pioneereja panssariaselajille. Koulutus eroaa normaalista pioneerikoulutuksesta hieman. Painopiste on liikkeen edistämisellä eli enimmäkseen miinoitteiden ja esteiden raivaamisella ja muilla hyökkäystä tukevilla tehtävillä. PsPionK kouluttaa pioneereja ja panssaripioneereja, joista jälkimmäiset operoivat MT-LBv -kuljetuspanssarivaunuilla, Leopard 2L -siltapanssarivaunulla sekä Leopard 2A4 MCRS -raivauspanssarivaununulla. Muuhun kalustoon kuuluu RaivausSisu (Raisu) Ra-140 sekä silta-ajoneuvo KrAZ-255B.
Perinteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hämeen Panssaripataljoonan perinteet on määrätty Puolustusvoimain komentajan 16. kesäkuuta 2003 allekirjoittamassa Pääesikunnan henkilöstöosaston asiakirjassa. Siinä todetaan, että Hämeen Panssaripataljoona vaalii jääkäriperinteitä sekä Hämeen Jääkäripataljoonan, Panssarivaunupataljoonan, sotien aikaisen Jääkäripataljoona 4:n sekä suomalaisten panssarijoukkojen perinteitä.
Pataljoonan perinnepäivä on 14. heinäkuuta, Panssarivaunupataljoonan perinnepäivä. Perinnemarssi on Parolan marssi ja perinnelippu Hämeen Jääkäripataljoonan lippu. Perinneristina on Hämeen Jääkäripataljoonan ja Panssarivaunupataljoonan perinneristit.
Hämeen Jääkäripataljoonan muistolaatta sijaitsee Linnankasarmilla.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty kokonaan uudelleen kirjoitettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Tiivistettävä ja käytettävä tehokkaammin jo toisiin artikkeleihin sisällytettyjä tietoja |
Hämeen Panssaripataljoonan "kantaisä" jääkärijoukkojen suunnasta on XII Jääkäripataljoona, joka perustettiin Jyväskylässä maaliskuun ensimmäisinä päivinä 1918. Pataljoona osallistui maaliskuun ja huhtikuun taitteessa Tampereen valtaukseen 2. Jääkärirykmentin osana. XII Jääkäripataljoona hyökkäsi ns. verisenä kiirastorstaina rykmentin osana Kalevankankaalla hautausmaan suunnassa. Tampereen valtauksen jälkeen XII Jääkäripataljoona siirrettiin Karjalan rintamalle osallistuen Kivennavan, Raivolan ja Inon valtauksiin.
Sodan päättymisen jälkeen pataljoona suoritti rajan vartiointitehtäviä Kannaksella pääosin Terijoella. Sotaväen uudelleen järjestelyissä kesäkuussa 1918 tapahtui muutoksia nimissä. Rykmentistä tuli Jääkärirykmentti N:o 2 sekä XII Jääkäripataljoonasta sen III pataljoona. Elokuussa rykmentin nimi muuttui Porin Jalkaväkirykmentti N:o 2:ksi. Samalla rykmentti siirtyi pois Kannakselta Riihimäelle ja Hämeenlinnaan. 15.3.1919 rykmentin nimi muuttui Savon Jääkärirykmentiksi. Syksyllä rykmentti muutti varuskuntapaikkaa siirtyen Kouvolaan ja Korialle. III pataljoona majoittui Kouvolaan. Kesäkuussa 1921 rykmentti siirtyi Viipuriin, jossa III pataljoona majoittui Keskuskasarmeihin. Täältä III pataljoona siirtyi syksyllä 1922 kotipaikakseen muodostuvaan Sakkolan Kiviniemeen. Vuonna 1927 tapahtui pataljoonan kannalta huomattavia muutoksia. Savon Jääkärirykmentistä muodostettiin Savon Prikaati. Sen pataljoonat alkoivat kehittyä itsenäisiksi joukko-osastoiksi. Syyskuussa 1930 pataljoonan nimi vaihtui ja sen uudeksi nimeksi tuli Vuoksen Jääkäripataljoona. Vuoden 1933 lopussa alistus Savon Prikaatiin purettiin ja vuoden 1934 alussa pataljoonasta tuli joukko-osasto, joka oli suoraan divisioonan komentajan johdossa. 16.5.1936 pataljoona sai nimekseen Jääkäripataljoona 4 (JP 4), jonka nimisenä se taisteli menestyksellisesti koko sotavaiheen läpi.
Lokakuun 7. päivänä 1939 sodan ajan kokoonpanoon siirtynyt pataljoona poistui Kiviniemen kasarmeilta komentajansa everstiluutnantti M Nurmen (kuoli JR 28:n komentajana 6.2.1940) johdolla Raudun suuntaan varustelutöihin. JP 4 kuului suojajoukkoihin ja Raudun ryhmään. JP 4:n osalta Talvisota alkoi 30.11. klo 7, jolloin tykistötuli alkoi pataljoonan majoitusalueelle. Venäläisten jalkaväki hyökkäysvaunujen tukemina ylitti rajan pataljoonan lohkolla noin klo 9. Viivytystaistelujen jälkeen JP 4 toimi pääosan ajasta reservinä Kannaksella osallistumatta merkittäviin taisteluihin. Talvisodan legendaarisen maineen JP 4 hankki Laatokan Karjalan taisteluissa, jonne pataljoona siirrettiin vuoden 1940 alkaessa. JP 4 tunnettiin Laatokan Karjalan taisteluissa peitenimellä "Hiipijä". JP 4 valtasi venäläisten selustassa olleen erityisen merkittävän Pukitsanmäen ja torjui kaikki venäläisten valtausyritykset tammikuun ajan. Pukitsanmäestä JP 4:n taistelut jatkuivat osallistumisella merkittävällä panoksella Länsi-Lemetin motin valtaukseen, Myllykylän motin valtaukseen, venäläisen hiihtopataljoonan tuhoamiseen Mastokankaalla ja Itä-Lemetin motin valtaukseen sekä osallistumalla Vuortanajärven ja Lavajärven taisteluihin. Hiipijän komentajana pääosan vuoden 1940 taistelujen ajan oli majuri Matti Aarnio, joka sai lempinimen "Motti-Matti".
Talvisodan jälkeen JP 4 oli noin kuukauden Tohmajärvellä, josta se siirtyi Kuopioon. JP 4:n kotivaruskunta oli jäänyt rajan toiselle puolelle. Huhtikuussa perustettiin Jääkäriprikaati, johon kuuluivat JP 2, JP 3 ja JP 4. Marraskuussa JP 4 muutti Helsinkiin Santahaminaan. Pataljoonalle kuului myös varuskunnalliset tehtävät toimiessaan Santahaminassa. 19.12.1940 pataljoonan lippu ja 1.JK kunniakomppaniana olivat saattamassa Helsingin rautatieasemalla eronnutta presidentti Kalliota joka tuupertui kuolleena seurueensa käsivarsille klo 20.47. Tämän tapahtuman jälkeen 1:stä komppaniaa on kutsuttu "Henkikomppaniaksi". 21.12. olivat pataljoonan lippu ja 1.JK kunniakomppaniana Tasavallan Presidentin Risto Rytin astuessa ulos eduskuntatalosta viran vastaanottaneena. 22.12. JP 4 oli kokonaisuudessaan presidentti Kallion siunaustilaisuudessa ja saattamassa hänen ruumistaan rautatieasemalle haudattavaksi Nivalaan.
25.6.1941 katsoi hallitus maan olevan sodassa venäläisten pommitettua Suomen alueita Saksan aloitettua hyökkäyksen Neuvostoliittoa vastaan kolme päivää aikaisemmin. JP 4 siirtyi 28. kesäkuuta aamuyöstä Herttoniemen asemalta Joensuun kautta Tuupovaaraan 1.Jääkäriprikaatin yhteyteen.
Korpiselän läpimurron jälkeen JP 4 hyökkäsi 1.Jääkäriprikaatin kärjessä osallistuen Kokkarin kylän valtaukseen. Vuoden 1941 hyökkäysvaiheen aikana JP 4 osallistui mm. seuraaviin taisteluihin: Kokkari 11.7., Vilokki 13.-14.7., Pitkäranta 16.-17.7., Salmi 18.-21.7., Vitele 23.-24.7, Tuulos 24.-26.7. Tuulosjoelle eteneminen pysäytettiin ja täällä 1.Jääkäriprikaati sai Panssaripataljoonan alistuksekseen. Tuulosjoelta eteenpäin panssariyhtymä on taistellut ja kouluttanut tuloksellisesti panssarien, jalkaväen ja muiden aselajien yhteistoimintaa aina näihin päiviin asti. JP 4 ja Panssaripataljoona ovat Tuulosjoen jälkeen toimineet pitkän taipaleen yhteistoiminnassa, jonka kehityksen tuloksena 1.1.2003 pataljoonat yhdistettiin. JP 4:n taistelut jatkuivat yhdessä panssarimiesten kanssa Tuulosjoen läpimurron jälkeen vuonna 1941 mm. seuraavissa taisteluissa: Iljinskyn sillanpään valtaus 5.9., 2.K osallistui Syvärin aseman valtaukseen, Syvärin voimalaitoksen valtaus 13.-14.9., eteneminen taistellen Petroskoihin 25.-29.9., Karhumäen alueen taistelut 28.11.-6.12.
Siirryttäessä vuoteen 1942 JP 4 osallistui tammikuun alussa Poventsan puolustustaisteluihin. Huhtikuun puolivälin jälkeen JP 4 siirtyi etelään 3.Ps.K:n kanssa Syvärin itäpuolelle osallistuen Shemenskin-Pertjärven taisteluihin 15.-26.4. Kesällä 1942 perustettiin Panssaridivisioona, johon myös JP 4 kuului osana Jääkäriprikaatia.
Vuonna 1944 Kannaksella JP 4 osallistui kesän torjuntataisteluihin mm. seuraavissa paikoissa: Polviselän taistelu 11.6., Kuuterselän taistelu 14.-15.6., Rokkalanjoen taistelu 18.-19.6, Talin-Ihantalan suurtaistelu 25.-29.6. sekä Vuosalmen taistelut 10.-20.7.
Lapin sotaan JP 4 osallistui Panssaridivisioonan mukana osallistuen mm. seuraaviin taisteluihin: Aittojärven taistelu 30.9., Saukkojärven taistelu 8.-10.10., Sodankylän taistelu 19.-20.10., Vuotson taistelu 23.-26.10. JP 4 eteni Kaamaseen ja saavutti Utsjoella rajan 20.11. JP 4:n sijoituspaikaksi käskettiin Hämeenlinna, jonne pataljoona saapui junalla noin klo 18 tammikuun 14. päivänä vuonna 1945. JP 4:n kotipaikaksi vakiintui Linnan kasarmit.
Vuonna 1957 tapahtui nimimuutoksia, jolloin pataljoona sai nimeksi Hämeen Jääkäripataljoona. Polkupyörät jäivät pois käytöstä sodan ajan pääliikuntavälineenä 1970-luvulla kun vuonna 1971 pataljoonaan perustettiin kuljetuspanssarivaunuosasto. Kalustoksi tuli neuvostoliittolaisvalmisteiset BTR-60 -kuljetuspanssarivaunut. Osasto sijoitettiin Parolannummelle pataljoonan ensimmäisenä osana. 1.12.1974 pataljoonan pääosat siirtyivät Linnan kasarmeilta Parolannummelle. Kranaatinheitinkomppania siirtyi pataljoonan viimeisenä osana Hämeenlinnasta Parolannummelle vuonna 1984. 1.7.1996 pataljoona luovutti 2.Panssarijääkärikomppanian Panssarivaunupataljoonalle ja sai tilalle 2.Panssarivaunukomppanian, jolloin Hämeen Jääkäripataljoona ja Panssarivaunupataljoona olivat joukkoyksiköiden organisaatiolta samankaltaisia. Vuonna 1985 Hämeen Jääkäripataljoona muuttui joukkoyksiköksi ja sen itsenäinen joukko-osastoaika päättyi kestettyään noin 50 vuotta. Vuonna 2003 pataljoona yhdistettiin Panssarivaunupataljoonan kanssa. Hämeen Panssaripataljoonan aika alkoi. [2] Panssarivaunupataljoonan aikaisia komentajia (1993-95) ovat entinen Puolustusvoimain komentaja Ari Puheloinen ja majuri, myöhemmin eversti Eero Eräsaari (1961-1965).