Gustaf Rudolf Idman
Gustaf Rudolf Idman (26. syyskuuta 1857 Messukylä – 26. toukokuuta 1927 Helsinki)[1] oli suomalainen lääkintöneuvos, valtiopäivämies ja useiden lääkärijärjestöjen vaikuttaja.
Idman kuului Idmanin sukuun.[2] Hänen vanhempansa olivat Hatanpään kartanon omistanut senaatin kamarikirjuri Karl Gustaf Idman (1817–1880) ja Beata Sofia Gustava Mellin. Hän pääsi ylioppilaaksi 1876 Hämeenlinnan alkeisopistosta, opiskeli Helsingin yliopistossa ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1879, filosofian maisteriksi 1882, lääketieteen kandidaatiksi 1881 ja lääketieteen lisensiaatiksi 1884. Idman oli Tampereen kaupunginlääkärinä 1887–1907 ja samanaikaisesti Nokia Oy:n, Tampellan ja Finlaysonin tehtaanlääkärinä Tampereella. Hän toimi sen jälkeen Lääkintöhallituksen lääkintöneuvoksena 1907–1915. Idman oli vuonna 1881 yksi Duodecim-seuran 12 perustajajäsenestä.[1][3] Hän toimi 1900-luvun alussa sekä suomenkielisen Duodecimin että ruotsinkielisen Finska Läkaresällskapetin puheenjohtajana, ja oli vuonna 1910 Suomen Lääkäriliiton perustavan kokouksen puheenjohtaja.[2][3] Samoin hän johti Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen perustavaa kokousta vuonna 1907.[3]
Idman oli porvarissäädyssä Tampereen edustaja valtiopäivillä 1894, 1897, 1899, 1900, 1904–1905 ja 1905–1906, toimien säädyn varapuhemiehenä 1904–1905.[1][3] Hän edusti Suomalaista puoluetta, vaikka olikin lähtöisin ruotsinkielisestä perheestä. Vuonna 1900 hänet valittiin porvarissäätyyn Suomalaisen puolueen, Ruotsalaisen puolueen ja Työväenpuolueen yhteisenä ehdokkaana.[4] Hän oli myös Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja myöhemmin Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen. Idman oli myös muun muassa Pohjoismaiden Yhdyspankin hallintoneuvoston jäsen, Tampereen Suomalaisen Klubin ensimmäinen puheenjohtaja ja Suomalais-Ugrilaisen Seuran perustajajäsen.[2][3] Hänen aloitteestaan Lääkintöhallituksen sisäisessä kirjanpidossa siirryttiin vuonna 1912 suomen kielen käyttöön.[3]
Idman oli naimisissa vuodesta 1885 Olga Elisabet Gustafssonin kanssa. Heidän lapsiaan olivat lähettiläs, ministeri K. G. Idman, huone- ja maustekasveista kirjoittanut tietokirjailija Anna-Maria Idman-Tigerstedt ja filosofian tohtori, pääkonsuli, suomentaja ja kirjallisuuden tutkija Niilo Idman.[1][3] Pankinjohtaja Nils Idman oli Gustaf Rudolf Idmanin veli. Isänsä kuoltua vuonna 1880 Idman omisti Hatanpään kartanon yhdessä sisarustensa kanssa, ja tuona aikana rakennettiin sen nykyinen päärakennus. Hänen nuorempi veljensä Fredrik Idman lunasti kartanon kokonaan itselleen vuonna 1903.[2]
Idmanin mittava kasvikokoelma lahjoitettiin vuonna 1978 Tampereen luonnontieteelliselle museolle.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d IDMAN Gustaf Rudolf. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.
- ↑ a b c d e Miia Ijäs & Maija Ojala. Tuntematon tukija opiskelijan takana – Lääkintöneuvos G. R. Idmanin ja ministeri K. G. Idmanin säätiön historia, s. 19, 21–28 (Arkistoitu – Internet Archive) Idmanin säätiö, Tampere 2015.
- ↑ a b c d e f g Ignatius, Jaakko: Duodecim-seura 125 vuotta. Jäsen nro 12: Gustaf Rudolf Idman.
- ↑ Sigurd Nordenstreng: Porvarissäädyn historia Suomen valtiopäivillä 1809–1906: Osa V, s. 139–141. Helsinki: Otava, 1921.
| ||||||||||
