Gösta Idman

Karl Gustaf Johan (Gösta) Idman (5. elokuuta 1865 Messukylä – 20. heinäkuuta 1946) oli suomalainen lääkäri, hammaslääkäri ja hammaslääketieteen tutkija ja opettaja.

Henkilöhistoria

Idmanin vanhemmat olivat filosofian maisteri Karl Gustaf Idman ja vapaaherratar Beata Sophie Gustava Mellin. Lääkintöneuvos, valtiopäivämies Gustaf Rudolf Idman ja pankinjohtaja Nils Idman olivat hänen veljiään. Gösta Idmanin puoliso vuodesta 1892 oli Jenny Amalie Mathilde Favre (k. 1934). Idman tuli ylioppilaaksi Helsingin normaalilyseosta 1883 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1886, lääketieteen kandidaatiksi 1891, lääketieteen lisensiaatiksi 1892 ja hammaslääkäriksi 1911. Lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi hän väitteli 1913.

Idman oli Nokian tehtaan lääkäri 1894–1900 ja 1904–1910, koululääkäri Tampereella 1900–1903, Helsingin yliopiston odontologian laitoksen assistentti 1917–1918, odontologian dosentti 1917–1918, hammaslääkintätaidon opettaja 1918–1919, hammaskirurgian opettaja 1919–1925 ja odontologian laitoksen esimies 1919–1925. Tampereen kaupunginvaltuuston jäsen hän oli 1904–1911 ja Suomen Hammaslääkäriseuran puheenjohtaja 1919 ja kunniajäsen vuodesta 1934.

Julkaisuja

• Bakteriologische Untersuchungen von im Anschluss an Pulpitis purulenta und Gangraena pulpae. Auftretenden periostalen Abszessen, Helsinki: Helsingin yliopisto, 1913 (väitöskirja)
• Hammaslääkäriopetuksen kehitys Suomessa, Helsinki: Duodecim, 1927 (julkaisussa: Juhlanumero julkaistu Duodecim-seuran perustajan ja kunniapuheenjohtajan professori Matti Äyräpään täyttäessä 75 vuotta 11.4.1927, toim. Gustaf Rudolf Idman)