Gremlin
Gremlin | |
---|---|
”Gremlineistä on hauskaa satuttaa sinua.” Toisen maailmansodan aikainen yhdysvaltalainen työturvallisuusjuliste. |
|
Ominaisuudet | |
Tuntomerkit | Pienet vartalot ja suuret korvat, näyttävät pieniltä gargoileilta |
Esiintyminen | Kaikkialla, missä he voivat kiusata ihmisiä |
Kansanperinne | |
Kansanperinteen alkuperä |
Brittiläisten ilmavoimien lentäjien taikausko |
Gremlin (englantia, suom. riiviö) on peikkoa tai menninkäistä muistuttava taruolento, joka aiheuttaa teknisiä vikoja. Se kuvataan pienikokoiseksi (noin 6–60 senttimetriä) ihmisenkaltaisiksi olennoksi, jolla on vihertävä tai harmaa iho, oudot ja värikkäät vaatteet, karvaiset korvat ja toisinaan pienet sarvet. Keppostensa onnistuessa se nauraa pilkallisesti.[1]
Kansanperinteen alkuperä on Kuninkaallisten ilmavoimien (RAF) kansanperinteessä. Gremlineitä syytettiin muutoin selittämättömistä lentokoneiden vioista, kuten moottorien ja virtapiirien toimintahäiriöistä, polttoaineen ennenaikaisesta loppumisesta ja huonolaatuisista kiitoradoista.[1] Tarinat saivat todennäköisesti alkunsa ensimmäisen maailmansodan aikana ja yleistyivät 1920-lukuun mennessä. Ensimmäisenä niitä kerrottiin Maltalle, Lähi-itään ja Intiaan sijoitettujen lentäjien parissa. Ensimmäinen kirjallinen maininta oli Aeroplane-lehdessä 10. huhtikuuta 1929. Toisen maailmansodan myötä kansanperinne levisi Yhdysvaltoihin ja sai huomiota myös siviileille suunnatuissa lehdissä.[1] Roald Dahlin ensimmäinen lastenkirja The Gremlins. A Royal Air Force Story (’Gremlinit. Tarina kuninkaallisista ilmavoimista’) julkaistiin 1943. Dahl väitti keksineensä nimen itse, mutta kirjallisen todistusaineiston valossa väite ei voi pitää paikkaansa.[2]
RAF:n perimätiedon mukaan gremlinien nimi viittaa Fremlin’s-olueen,[1] joka oli lentojoukkojen messien yleisin alkoholijuoma. Mahdollisesti Fremlin-panimon nimi yhdistyi englantilaisen kansanperinteen goblin-hahmoihin (’peikko’, ’menninkäinen’), jolloin alun f-äänne vaihtui g:ksi.[2]
Sotien jälkeen gremlinien toimiala on laajentunut lentokoneista kaikenlaisiin kojeisiin. Mieluiten ne sabotoivat monimutkaisia laitteita aiheuttaen esimerkiksi painovirheitä. Gremlineistä kertovaan kansanperinteeseen kuuluu näennäinen totisuus. Niistä puhutaan ehdottomalla varmuudella, ja niiden nerokkaita kolttosia on tapana kuvailla yksityiskohtaisesti.[1]
Populaarikulttuurissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Riiviöt (1984), gremlin-kansanperinteeseen perustuva kauhukomedia. Elokuvan päähenkilö hankkii New Yorkin kiinalaiskorttelista lemmikkigremlinin, joka on kiltti ja arka. Otuksen kastuessa se alkaa hallitsemattomasti lisääntyä, ja siitä syntyvät otukset ovat tuhoisia riiviöitä.
- Gremlins 2 – uusi pesue (1990), Riiviöiden jatko-osa.
Videopeleissä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Epic Mickey (2010) ja Epic Mickey 2: The Power of Two (2012) -videopeleissä pelaaja ohjaa Mikki Hiirtä, jota gremlinit avustavat erilaisissa tehtävissä. Kansanperinteen hahmosta poiketen videopelin gremlinit ovat kilttejä ja taitavia rakentajia.