Greg LeMond

Greg LeMond
Greg LeMond vuonna 2009.
Henkilötiedot
Koko nimi	Gregory James LeMond
Syntynyt	26. kesäkuuta 1961
Kansalaisuus	Yhdysvallat
Pyöräilijä
Joukkue	lopettanut
Laji	maantie
Rooli	ajaja
Ajajatyyppi	mäkimies, aika-ajon erikoismies
Ura
Ammattilaisjoukkue(et)
1981–1984 1985–1986 1987 1988 1989 1990–1992 1993–1994	Renault La Vie Claire Toshiba PDM-Concorde AD Renting-Coors Light Z GAN
Suurimmat voitot
Ammattilaisten maailmanmestaruus 1983, 1989 Ranskan ympäriajo 1986, 1989, 1990 Dauphiné Libéré 1983 Tour Dupont 1992
Tiedot päivitetty: 30. heinäkuuta 2007
Aiheesta muualla
www.greglemond.com
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Gregory James ”Greg” LeMond (s. 26. kesäkuuta 1961 Lakewood, Kalifornia) on entinen yhdysvaltalainen maantiepyöräilijä. Hän on kolminkertainen Ranskan ympäriajon voittaja.

LeMond voitti junioreiden maantieajon maailmanmestaruuden vuonna 1979. Hän aloitti ammattilaisuransa vuonna 1981 Renault-Elf-Gitane-joukkueessa ja saavutti seuraavana vuonna hopeamitalin maantieajon MM-kilpailussa Giuseppe Saronnin jälkeen. Vuonna 1983 hän voitti ammattilaisten maailmanmestaruuden ensimmäisenä yhdysvaltalaispyöräilijänä.

LeMond osallistui Ranskan ympäriajoon ensimmäisen kerran vuonna 1984. Hän sijoittui heti kolmanneksi ja voitti nuorten kilpailun. Seuraavana vuonna hän avusti tallinsa La Vie Clairen kapteenia Bernard Hinault’ta, joka oli loukkaantunut kolarissa, voittamaan viidennen Ranskan ympäriajonsa; LeMond sijoittui toiseksi 1.42 ranskalaiselle hävinneenä. Myöhemmin syksyllä LeMond sijoittui MM-kilpailuissa toiseksi Joop Zoetemelkin jälkeen. Seuraavana vuonna LeMond ja Hinault ajoivat edelleen samassa tallissa. Ranskan ympäriajossa Hinault lupasi avustaa LeMondia vastapalvelukseksi edellisvuodesta, mutta miehet ajoivatkin tiukasti toisiaan vastaan LeMondin voittaessa lopulta kilpailun ensimmäisenä ei-eurooppalaisena pyöräilijänä.

20. huhtikuuta 1987 LeMondin lanko ampui metsästysretkellä erehdyksessä haulikolla häntä selkään. Kahden vuoden toipumisajan jälkeen, 37 haulia edelleen kehossaan, LeMond aloitti Ranskan ympäriajon tavoitteenaan pääsy 20 parhaan joukkoon. Ennen viimeistä etappia, aika-ajoa, hän oli kuitenkin toisena 50 sekuntia Laurent Fignon’n takana. LeMond käytti pyörässään uudenmallisia Aerobars-lisäkahvoja, jotka antoivat hänelle merkittävän aerodynaamisen edun. Hän voitti aika-ajon 58 sekunnilla ja kokonaiskilpailun ennätyksellisen pienellä kahdeksan sekunnin erolla ennen Fignonia. Muutamaa viikkoa myöhemmin LeMond voitti toistamiseen maailmanmestaruuden kukistettuaan loppukirissä Dmitri Konyševin ja Seán Kellyn. Sports Illustrated -lehti nimesi LeMondin ensimmäisenä pyöräilijänä vuoden miesurheilijaksi 1989.

LeMond voitti Ranskan ympäriajon kolmannen kerran vuonna 1990. Kilpailun ensimmäisellä etapilla ryhmä, johon kuului Claudio Chiappucci, voitti LeMondin 10 minuutilla 35 sekunnilla. LeMond kuroi eroa kiinni pikkuhiljaa ja ennen viimeistä aika-ajoa hän oli vain viisi sekuntia Chiappuccia jäljessä. Voitettuaan italialaisen aika-ajossa yli kahdella minuutilla LeMond varmisti kokonaiskilpailun voiton, ilman yhtään etappivoittoa.

Uransa viimeisen merkittävän voiton LeMond sai oltuaan paras Tour DuPont -kilpailussa vuonna 1992.

Saavutuksia

• Maantieajon MM-kilpailu: 1982 hopeaa, 1983 kultaa, 1985 hopeaa, 1986 seitsemäs, 1989 kultaa, 1990 neljäs
• Ranskan ympäriajo:
  • 1984 kokonaiskilpailun kolmas
  • 1985 kokonaiskilpailun toinen ja 21. etapin voitto
  • 1986 kokonaiskilpailun ja 13. etapin voitto
  • 1989 kokonaiskilpailun sekä 5., 19. ja 21. etapin voitto
  • 1990 kokonaiskilpailun voitto
  • 1991 kokonaiskilpailun seitsemäs
• Italian ympäriajo:
  • 1985 kokonaiskilpailun kolmas
  • 1986 kokonaiskilpailun neljäs ja 5. etapin voitto
• Dauphiné Libéré:
  • 1981 kokonaiskilpailun kolmas
  • 1983 kokonaiskilpailun sekä 1., 5. ja 7B etapin voitto
  • 1984 kokonaiskilpailun kolmas ja 6B -etapin voitto
• Tour de l'Avenir:
  • 1982 kokonaiskilpailun voitto
• Tirreno–Adriatico
  • 1982 kokonaiskilpailun kolmas ja 3. etapin voitto
  • 1984 kokonaiskilpailun viides
  • 1989 kokonaiskilpailun kuudes
• Sveitsin ympäriajo:
  • 1983 kokonaiskilpailun neljäs
  • 1986 kokonaiskilpailun kolmas, pistekilpailun voitto
  • 1992 kokonaiskilpailun neljäs
• Baskimaan ympäriajo:
  • 1985 kokonaiskilpailun toinen
• Pariisi–Nizza:
  • 1986 kokonaiskilpailun kolmas
• Tour Dupont:
  • 1992 kokonaiskilpailun ja prologin voitto
• Lombardian ympäriajo: 1983 toinen
• Pariisi–Tours: 1983 neljäs
• Liège–Bastogne–Liège: 1984 kolmas
• Pariisi–Roubaix: 1985 neljäs
• Flanderin ympäriajo: 1985 seitsemäs
• Züri-Metzgete: 1986 neljäs, 1990 toinen
• Milano–San Remo: 1986 toinen
• La Flèche Wallonne: 1986 viides

Lähteet

• LeMondin saavutukset France Cyclisme -tietokannassa (Arkistoitu – Internet Archive) (ranskaksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Greg LeMond Wikimedia Commonsissa

• Virallinen kotisivu (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Kolminkertainen Tour-voittaja Greg Lemond täytti 55 vuotta. Velofilo.com-sivusto https://velofilo.com/greg-lemond/ (Arkistoitu – Internet Archive)

Miesten maantiepyöräilyn maantieajon maailmanmestarit

1927 Alfredo Binda 1928–1929 Georges Ronsse 1930 Alfredo Binda 1931 Learco Guerra 1932 Alfredo Binda 1933 Georges Speicher 1934 Karel Kaers 1935 Jean Aerts 1936 Antonin Magne 1937 Eloi Meulenberg 1938 Marcel Kint 1946 Hans Knecht 1947 Theo Middelkamp 1948 Briek Schotte 1949 Rik Van Steenbergen 1950 Briek Schotte 1951 Ferdi Kübler 1952 Heinz Müller 1953 Fausto Coppi 1954 Louison Bobet 1955 Stan Ockers 1956–1957 Rik Van Steenbergen 1958 Ercole Baldini 1959 André Darrigade 1960–1961 Rik van Looy 1962 Jean Stablinski 1963 Benoni Beheyt 1964 Jan Janssen 1965 Tom Simpson 1966 Rudi Altig 1967 Eddy Merckx 1968 Vittorio Adorni 1969 Harm Ottenbros 1970 Jean-Pierre Monseré 1971 Eddy Merckx 1972 Marino Basso 1973 Felice Gimondi 1974 Eddy Merckx 1975 Hennie Kuiper 1976 Freddy Maertens 1977 Francesco Moser 1978 Gerrie Knetemann 1979 Jan Raas 1980 Bernard Hinault 1981 Freddy Maertens 1982 Giuseppe Saronni 1983 Greg LeMond 1984 Claude Criquielion 1985 Joop Zoetemelk 1986 Moreno Argentin 1987 Stephen Roche 1988 Maurizio Fondriest 1989 Greg LeMond 1990 Rudy Dhaenens 1991–1992 Gianni Bugno 1993 Lance Armstrong 1994 Luc Leblanc 1995 Abraham Olano 1996 Johan Museeuw 1997 Laurent Brochard 1998 Oscar Camenzind 1999 Óscar Freire 2000 Romāns Vainšteins 2001 Óscar Freire 2002 Mario Cipollini 2003 Igor Astarloa 2004 Óscar Freire 2005 Tom Boonen 2006–2007 Paolo Bettini 2008 Alessandro Ballan 2009 Cadel Evans 2010 Thor Hushovd 2011 Mark Cavendish 2012 Philippe Gilbert 2013 Rui Costa 2014 Michał Kwiatkowski 2015–2017 Peter Sagan 2018 Alejandro Valverde 2019 Mads Pedersen 2020–2021 Julian Alaphilippe 2022 Remco Evenepoel