Mario Cipollini

Mario Cipollini vuonna 1993.

Mario Cipollini vuoden 2007 Italian ympäriajossa

Mario Cipollini (s. 22. maaliskuuta 1967 Lucca) on entinen italialainen maantiepyöräilijä, joka on tunnettu parhaiten hyvästä loppukirikyvystään sekä pitkästä urasta. Cipollini saavutti uransa ensimmäisen ammattilaisvoiton vuonna 1989 ja viimeisen vuonna 2005. Urallaan hän voitti yhteensä 191 kilpailua. Hän on myös värikäs persoona ja saanut lempinimekseen Il Re Leone, Leijonakuningas.

Ura

Cipollinin uran huippuhetkiin kuuluvat maantieajon maailmanmestaruus vuodelta 2002, Milano–San Remo-kilpailun voitto samalta vuodelta ja yhteensä 42 etappivoittoa Italian ympäriajossa. Cipollinin 42. etappivoitto vuonna 2003 rikkoi aiemman Alfredo Bindan hallussa vuodesta 1933 olleen ennätyksen. Cipollini voitti myös 12 etappia Ranskan ympäriajossa ja 3 etappia Espanjan ympäriajossa. Vuoden 1999 Ranskan ympäriajossa Cipollini ajoi pääjoukon kärjessä ja teki ennätyksen kilpailun historian nopeimmasta etapista. 195 kilometrin mittaisen etapin keskinopeus oli yli 50 km/h. Hän voitti kilpailussa yhteensä 4 etappia ja teki ennätyksen peräkkäisten etappivoittojen määrässä. Gent-Wevelgem-kilpailun hän voitti kolmesti, vuosina 1992, 1993 ja 2002, mikä sekin on ennätys.

Uransa huippuhetkinä Cipollinin huippunopeus oli muiden saavuttamattomissa ja hänen sanotaan olleen ensimmäinen ajaja, jonka ympärille rakentui ns. kirijuna, jonka tavoitteena oli saada Cipollini mahdollisimman hyviin asetelmiin varsinaista loppukiriä ajatellen. Saeco/Cannondale-tallin ajajien punaisten paitojen muodostama näky pääjoukon kärjessä oli hyvin tavallinen suurten ympäriajojen tasamaaetappien loppuvaiheissa 1990-luvun loppupuolella. Apuajajat pitivät pääjoukon nopeuden mahdollisimman kovana pyrkien estämään irtiottojen syntymisen ja takaamaan sen, että loppusuoran alussa Cipollini oli ainoa ajaja, joka pystyi ylläpitämään samaa nopeutta. Toimintatavalla oli varsin merkittävä vaikutus tallien taktiikkaan loppukiritilanteissa ja se loi uuden kiriajajien sukupolven, johon kuuluu muun muassa Alessandro Petacchi.

Kauden 2002 alussa Cipollini voitti Milano–San Remo ja Gent-Wevelgem-kilpailut uudessa Acqua-Sapone-tallissa. Talli ei kuitenkaan saanut osallistumisoikeutta Ranskan ympäriajoon ja Cipollini päätti lopettaa uransa. Italian maajoukkueen pyöräilyvalmentaja Franco Ballerini sai kuitenkin houkuteltua hänet jatkamaan uraansa. Bellerini rakensi vuoden 2002 maailmanmestaruuskilpailujen joukkueen Cipollinin ympärille ja joukkueen virheetön suoritus toi loppukirissä ratkaistussa kilpailussa Cipollinille maailmanmestarin sateenkaaripaidan.

Vuoden 2003 Italian ympäriajossa Cipollini keskittyi voittamaan Alfredo Bindan ennätyksen 41 etappivoitosta pukeutuneena maailmanmestarin paitaan. Nuori italialainen kiriajaja Alessandro Petacchi melkein esti ennätyksen saavuttamisen, mutta useiden yritysten jälkeen Cipollini pystyi rikkomaan ennätyksen. Heti seuraavalla etapilla hän kuitenkin joutui keskeyttämään kilpailun kaaduttuaan loppukirissä sateen kastelemalla tiellä. Myöhemmin hän on sanonut, että tuo kolari käytännössä lopetti hänen uransa. Cipollinin talli Domina Vacanze jäi jälleen kerran Ranskan ympäriajon ulkopuolelle, ja Cipollini kommentoi tapahtunutta sanoen kilpailujärjestäjien halveksivan sateenkaaripaitaa. Hän osallistui italian ympäriajoon vielä seuraavana vuonna. Vuoden 2004 Italian ympäriajo on ainoa kerta, jolloin Cipollini ei saavuttanut yhtään etappivoittoa.

Kiistanalaisuus

Cipollini myönsi avoimesti, että hän ei pitänyt vuoristonousuista ja raivostutti monia pyöräilyn puhdasoppisuuden kannattajia keskeyttämällä suuret ympäriajot heti tasamaaetappien jälkeen ennen vuoristoetappeja.

Cipollini tuli tunnetuksi myös ylellisestä vaatemaustaan, erityisesti kilpailuvaatteissa. Cipollini pukeutui usein mittatilauksena tehtyihin kilpailuasuihin, joista parhaiten muistettuja ovat lihaspuku, seepra- ja tiikeripainatukset sekä futuristinen vuoden 1982 Tron-elokuvan inspiroima asu. Kilpailujen ulkopuolella Cipollini ja Saeco-tallin muut jäsenet herättivät huomiota pukeutumalla antiikin roomalaisten tapaan juhliakseen Julius Caesarin syntymäpäivää ja Cipollinin neljättä peräkkäistä Ranskan ympäriajon etappivoittoa vuoden 1999 Ranskan ympäriajon lepopäivänä. Cipollini sai sakot pukeuduttuaan kokonaan keltaiseen ajoasuun johtaessaan Ranskan ympäriajoa.

Hänen temppunsa olivat usein suosittuja ihailijoiden keskuudessa, mutta valitettavan usein rikkoivat UCI:n sääntöjä ja Cipollini ja hänen talli joutuivat maksamaan tuhansia Sveitsin frangeja sakkoina (toisaalta Cipollinin lihaspuku tuotti hyväntekeväisyyshuutokaupassa satakertaisen summan sakkoon verrattuna). Jotkin kisajärjestäjät, erityisesti Ranskan ympäriajon järjestäjä Jean-Mariel Leblanc olivat erityisen loukkaantuneita Cipollinin tempauksista eikä hän päässyt osallistumaan Ranskan ympäriajoon vuosina 2000–2003, huolimatta siitä, että Cipollini oli vuonna 2003 hallitseva maailmanmestari. Vuonna 2003 Cipollini vihastutti Espanjan ympäriajon järjestäjät keskeytettyään kilpailun heti prologin jälkeen. Talli oli saanut osallistumisoikeuden sillä ehdolla, että Cipollini oli mukana. Cipollini puolustautui vetoamalla olevansa vielä toipumassa loukkaantumisesta, eikä häntä näin ollen olisi pitänyt pakottaa kilpailemaan.

Elämäntapa

Cipollinin saavutukset pyöräilyssä jäivät välillä hänen elämäntapojensa varjoon. Hänen pituutensa, komea ulkoasu ja hiustyylinsä ansaitsivat hänelle lempinimen Leijonakuningas ja hän mielellään hyväksyi myös muita lempinimiä kuten Super Mario ja Mario Mahtava. Hänen vaatekaappinsa sisälsi satoja pukuja, solmioita ja kenkiä, joista useimpia hän ei käyttänyt kertaakaan. Vuonna 2002 Cipollini pidätettiin harjoittelusta moottoritiellä. Sakon yhteydessä hän kommentoi, että moottoritie oli ainoa paikka, jossa hän turvallisesti pystyi ajamaan huippunopeuttaan. Hän sai runsaasti kritiikkiä tempuistaan, mutta hän vastasi ansainneensa runsaasti näkyvyyttä sponsoreilleen.

Huolimatta siitä, että hän oli suurimman osan urastaan naimisissa, pidettiin Cipollinia seksisymbolina. Mielikuvaa eivät ainakaan heikentäneet lausunnot, joissa Cipollini kertoi, että ellei hän olisi ammattilaispyöräilijä olisi hän ollut pornotähti ja että hän halusi kuolla orgioissa. Cipollinin mystisyys ja julkisuuskuva tekivät hänestä ainutlaatuisen markkinavoiman, jollaiseen Lance Armstrongin ohella ei ole kyennyt yksikään toinen pyöräilijä.

Toinen erityisesti pyöräilyn sisäpiiriläisten suosima varsin suosittu näkemys on, että Cipollinin hohdokas julkisuuskuva oli vain tarkkaan harkittu harhautus. Tarkoituksena oli saada kilpakumppanit hämmennyksiin jatkuvilla Cipollini-aiheisilla uutisilla ja antamalla kuva, jonka mukaan Cipollini pystyi juhlimaan läpi yön ja silti voittamaan kilpailun seuraavana päivänä. Todellisuudessa Cipollinin pitkä ura ja jatkuvasti saavutetut voitot viittaavat siihen, että hän oli yksi ahkerimmista ja kovimmin harjoitelleista pyöräilijöistä.

Suhteessa muihin pyöräilijöihin Cipollini oli varsin nöyrä. Voitettuaan Afredo Bindan ennätyksen hän huomautti, että olisi ollut onnellinen jos olisi kelvannut edes kiillottamaan Bindan kenkiä. Kommentoidessaan Marco Pantanin kuolemaa vuonna 2004 Cipollini sanoi tapauksen olevan jättimäinen tragedia kaikille pyöräilyssä mukana olevilla.

Lopettaminen

Vannottuaan useaan kertaan lopettavansa uransa, Cipollini lopulta vuonna 2005 viikkoa ennen Italian ympäriajon alkua kertoi lopullisesta päätöksestään. Hänen joutsenlaulukseen muodostui seremoniallinen prologi, jossa hän oli pukeutunut hohtavaan vaaleanpunaiseen pukuun, johon oli painettu kaikki hänen 42 etappivoittoaan.

Paluu

Cipollini teki paluun ammattipyöräilykilpailuihin vuoden 2008 Kalifornian ympäriajossa yhdysvaltalaisessa Rock Racing -tallissa . Paluu jäi kuitenkin lyhyeksi.

Lähteet

Miesten maantiepyöräilyn maantieajon maailmanmestarit

1927 Alfredo Binda 1928–1929 Georges Ronsse 1930 Alfredo Binda 1931 Learco Guerra 1932 Alfredo Binda 1933 Georges Speicher 1934 Karel Kaers 1935 Jean Aerts 1936 Antonin Magne 1937 Eloi Meulenberg 1938 Marcel Kint 1946 Hans Knecht 1947 Theo Middelkamp 1948 Briek Schotte 1949 Rik Van Steenbergen 1950 Briek Schotte 1951 Ferdi Kübler 1952 Heinz Müller 1953 Fausto Coppi 1954 Louison Bobet 1955 Stan Ockers 1956–1957 Rik Van Steenbergen 1958 Ercole Baldini 1959 André Darrigade 1960–1961 Rik van Looy 1962 Jean Stablinski 1963 Benoni Beheyt 1964 Jan Janssen 1965 Tom Simpson 1966 Rudi Altig 1967 Eddy Merckx 1968 Vittorio Adorni 1969 Harm Ottenbros 1970 Jean-Pierre Monseré 1971 Eddy Merckx 1972 Marino Basso 1973 Felice Gimondi 1974 Eddy Merckx 1975 Hennie Kuiper 1976 Freddy Maertens 1977 Francesco Moser 1978 Gerrie Knetemann 1979 Jan Raas 1980 Bernard Hinault 1981 Freddy Maertens 1982 Giuseppe Saronni 1983 Greg LeMond 1984 Claude Criquielion 1985 Joop Zoetemelk 1986 Moreno Argentin 1987 Stephen Roche 1988 Maurizio Fondriest 1989 Greg LeMond 1990 Rudy Dhaenens 1991–1992 Gianni Bugno 1993 Lance Armstrong 1994 Luc Leblanc 1995 Abraham Olano 1996 Johan Museeuw 1997 Laurent Brochard 1998 Oscar Camenzind 1999 Óscar Freire 2000 Romāns Vainšteins 2001 Óscar Freire 2002 Mario Cipollini 2003 Igor Astarloa 2004 Óscar Freire 2005 Tom Boonen 2006–2007 Paolo Bettini 2008 Alessandro Ballan 2009 Cadel Evans 2010 Thor Hushovd 2011 Mark Cavendish 2012 Philippe Gilbert 2013 Rui Costa 2014 Michał Kwiatkowski 2015–2017 Peter Sagan 2018 Alejandro Valverde 2019 Mads Pedersen 2020–2021 Julian Alaphilippe 2022 Remco Evenepoel