Glenn Theodore Seaborg

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Glenn Seaborg)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Glenn Theodore Seaborg
Henkilötiedot
Syntynyt19. huhtikuuta 1912
Ishpeming, Yhdysvallat
Kuollut25. toukokuuta 1999 (87 vuotta)
Lafayette, Yhdysvallat
Kansalaisuus Yhdysvallat Yhdysvaltalainen
Koulutus ja ura
Tutkinnot Kalifornian yliopisto (Los Angeles)
Kalifornian yliopisto (Berkeley)
Väitöstyön ohjaaja George Ernest Gibson
Gilbert Newton Lewis
Instituutti Kalifornian yliopisto (Berkeley)
Oppilaat Joseph W. Kennedy
Kenneth Ross MacKenzie
Elizabeth Rauscher
Tutkimusalue Kemia
Tunnetut työt Transuraanit
Palkinnot Nobel-palkinto Nobelin kemianpalkinto (1951)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Glenn Theodore Seaborg (19. huhtikuuta 1912 Ishpeming, Michigan, Yhdysvallat – 25. toukokuuta 1999) oli yhdysvaltalainen ydinkemisti. Hän sai vuonna 1951 Edwin Mattison McMillanin ohella Nobelin kemianpalkinnon transuraanien kemian havaintojensa ansiosta. Hänet muistetaan parhaiten työstään uraania raskaampien alkuaineiden eriyttämisestä ja tunnistamisesta. Seaborgilla oli ruotsalaiset sukujuuret.[1]

Kemian alalla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seaborg hankki koulutuksensa Kalifornian yliopistossa Los Angelesin ja Berkeleyn kampuksilla. Berkeleyssä hän sai filosofian tohtorin arvonimen vuonna 1937, ja vuosina 1937–1945 hän toimi yliopiston tutkimusapulaisena, kouluttajana sekä apulaisprofessorina. Hänestä tuli kemian professori vuonna 1946, minkä jälkeen hän toimi Berkeleyssä vielä kanslerina vuodet 1958–1961.[1]

Sodan aikana Seaborg kuului Manhattan-projektin henkilökuntaan. Myöhemmin hän kampanjoi ydinenergian rauhanomaisen käytön ja aseriisunnan puolesta.

Yhteistyökumppaneidensa kanssa Seaborg vuosien 1940–1955 aikana lisäsi kymmenen uutta alkuainetta niiden jaksolliseen järjestelmään, järjestysnumeroiltaan 94–102, sekä 106. Tunnetuin näistä on ydinvoimateollisuudesta tuttu plutonium (94). Muut Seaborgin johdolla löydetyt alkuaineet olivat amerikium, curium, berkelium, kalifornium, einsteinium, fermium, mendelevium, nobelium sekä Seaborgin itsensä mukaan nimetty seaborgium. Kaikki Seaborgin löytämät alkuaineet transaktinoidi seaborgiumia lukuun ottamatta kuuluvat aktinoideihin. Myös aktinoidien sarjan käsite ja sijainti jaksollisessa järjestelmässä lantanoidien alapuolella on Seaborgin keksintöä. Seaborgium oli vuoteen 2016 oganessonin nimeämiseen saakka ainoa alkuaine, joka on nimetty nimityshetkellä elävänä olleen henkilön mukaan.

Vuosina 1961–1971 Seaborg toimi Yhdysvaltain atomienergiakomission puheenjohtajana aikana, jolloin Yhdysvaltain ydinvoimateollisuus kehittyi kiihkeästi. Hän toimi kymmenen Yhdysvaltain presidentin neuvonantajana, aina Harry Trumanista Bill Clintoniin.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Kauffman, George B.: Glenn T. Seaborg Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 15.12.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Glenn Theodore Seaborg.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Glenn_Theodore_Seaborg&oldid=21638180”