Gertrud von Babenberg

Itävallan herttuatar Gertrud von Babenberg, Määrin ja Badenin rajakreivitär, Klosterneuburgin luostari Babenberger Stammbaum

Gertrud von Babenberg (Gertrud Itävaltalainen); (1226–24. huhtikuuta 1288) oli syntyjään Mödlingin herttuatar sekä Itävallan ja Steiermarkin herttuatar sekä Babenberg-suvun jäsen.

Hän oli Itävallan herttua Fredrik II:n veljentytär, joka oli Babenberg-dynastian viimeinen miespuolinen jäsen. Gertrud oli Itävallan herttuakunnan perimystä määrittelevän asiakirja Privilegium Minusin mukaan ensimmäinen sovun jäsen, joka perisi Itävallan ja Steiermarkin herttuakunnat lapsettoman Fredrikin kuoleman jälkeen, mutta täti Böömin kuningatar ja Itävallan herttuatar Margarete von Babenberg kiisti tämän vaateen.

Suku

Gertrudin vanhemmat olivat Mödlingin herttua Henrik II ”Henrik Julma” tai ”Henrik Jumalaton” (1208–1228) ja Agnes, jonka isä oli Thüringenin rajakreivi Hermann I. Hän oli heidän ainoa lapsensa. Mödlingin herttua Henrik oli Itävallan herttua Leopold VI:nn toiseksi vanhin poika. Henrikistä tuli vanhemman veljensä Leopoldin kuoleman jälkeen vuonna 1216 isänsä perillinen.

Henrik kuoli 26. syyskuuta 1228. Hän oli vain 20-vuotias ja ilman miespuolista jälkeläistä. Kaksi vuotta myöhemmin 28. heinäkuuta 1230 myös Henrikin isä herttua Leopold VI kuoli. Tämän seuraajaksi nousi Leopoldin kolmanneksi vanhin poika herttua Fredrik II. Koska Babenberg-suvussa periytyvä Itävallan herttuakunta oli Privilegium Minus -määräysten mukaan myös naislinjassa periytyvä, Gertrud asetti kiistanalaiseksi Fredrikin nousun valtaistuimelle vaatien Itävaltaa perinnökseen Leopold VI:n vanhimman pojan ainoana lapsena. Gertrudin vaatimus kuitenkin sivuutettiin setänsä eduksi.

Gertrud peri isänsä Mödlingin herttuakunnan, ja hänet asetettiin setänsä Fredrik II:n holhoukseen. Fredrik jäi kahden onnettoman avioliiton jälkeen lapsettomaksi, mikä teki Gertrudista Itävallan ja Steiermarkin herttuakuntien pääperillisen.

Ensimmäinen avioliitto

Fredrik II:n asemaa Itävallan herttuana vaikeutti hänen pitkäaikainen kiistansa Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin Fredrik II:n kanssa. Hänet asetettiin kiistan aikana valtakunnankiroukseen. Fredrikista tuli yllättäen vuonna 1245 yksi keisari Fredrik II:n tärkeimpiä liittolaisia, kun neuvottelut Wienin nimeämisestä hiippakunnaksi sekä Itävallan ja Steiermarkin muuttamisesta kuningaskunnaksi aloitettiin. Yksi myönteiseen lopputulokseen vaikuttaneista ehdoista oli, että herttuan 19-vuotias veljentytär Gertrud avioituisi kolme kertaa leskeytyneen 55-vuotiaan keisari Fredrik II:n kanssa.

Vaikka Venceslaus I Böömiläinen halusikin tätä liittoa, hän tähdensi että herttuatar Gertrudin ja hänen vanhimman poikansa ja perillisensä Määrin rajakreivi Vladislaus III:n (noin 1227–1247) välillä oli tehty alustava avioliittosopimus. Gertrud itse kieltäytyi avioliitosta iäkkään keisarin kanssa vedoten siihen, että tämä oli paavin asettamassa kirkonkirouksessa. Muut lähteet väittivät, että hän oli rakastunut Vladislausiin. Venceslaus I:n lähetti Itävaltaan armeijan painostaakseen erittäin konkreettisesti herttua Fredrik II:ta hyväksymään Gertrudin ja Vladislausin liiton. Osapuolet pääsivätkin sopuun kesäkuun 1245 alussa Veronassa. Herttua Fredrikin poliittisten tavoitteiden nopea nousujohde osoittautui kuitenkin traagisen lyhytaikaiseksi.

Fredrik II kaatui Leithan taistelussa 15. kesäkuuta 1246. Kuningas Venceslaus järjesti nopeasti herttuatar Gertrudin ja perillisensä maakreivi Vladislausin vihkimisen. Per hoc Wladislaus habebat Austriae ducatum (Näin Vladislaus sai Itävallan johtoonsa) nostatti mielialoja Böömissä, ja puolisonsa oikeuksien ja Böömin valtaistuimen perimismahdollisuuksien tukemana Itävallan ylimykset tunnustivat Vladislausin nopeasti herttuaksi. Vladislaus kuitenkin kuoli noin 20-vuotiaana 3. tammikuuta 1247 pian heidän avioitumisensa jälkeen.

Toinen avioliitto ja lapset

Vuonna 1248 22-vuotias herttuatar avioitui Badenin rajakreivi Herman VI:n (n. 1226–1250) kanssa vahvistaakseen omia vaatimuksiaan Itävaltaan. Seuraavana vuonna Gertrud synnytti ensimmäisen lapsensa Friedrichin (1249–1268). Iloisen tapahtuman kunniaksi Gertrud lahjoitti poikansa syntymäpaikkakunnalla Allandissa 30 ihmiselle laajoja viljelysmaita, josta tuli Allander Urhausbesitzerin maatalousyhteisön perusta. Vuonna 1250 Gertrudille syntyi toinen lapsi, jolle hän antoi äidinpuoleisen isoäitinsä mukaan nimeksi Agnes (1250–1295).

Puoliso Herman pystyi säilyttämään vain minimaalisen hallinnan herttuakunnissa, eikä lopulta voittanut Itävallan ylimysten vastustusta. Tämän seurauksena Gertrud ja lapset pakenivat hänen kotiseudulleen Meisseniin Saksiin, ja hänen suhteensa Hermaniin huononi merkittävästi. Gertrudin epäiltiin myrkyttäneen Hermanin, kun tämä kuoli 4. lokakuuta 1250.

Gertrud menetti paavin kuurian suosion ja sen myötä mahdollisuuden saada takaisin Babenbergin herttuakunnat Itävallassa ja Steiermarkissa, kun hän kieltäytyi avioitumasta Hollannin kreivi Vilhelm II:n veljen Florisin kanssa, joka oli myös paavi Innocentius IV:n suosima ehdokas.

Kolmas avioliitto ja jälkeläinen

Tällä välin täti sekä kilpailija Itävallan ja Steiermarkin herttuakuntien perimisessä, herttuatar Margarete von Babenberg (n. 1204–1266) avioitui helmikuussa 1252 Böömin kuningas Ottokar II:n kanssa, joka oli Venceslaus I:n toiseksi vanhin poika ja kruununperimysjärjestyksessä toisena. Böömin ylimystö hyväksyi Margareten ja Ottokarin Itävallan hallitsijoiksi. Menetettyään suurimman osan tuestaan Gertrud solmi 12. heinäkuuta 1252 liiton Unkarin kuningas Béla IV:n kanssa ja avioitui Bélan tyttären Annan puolison sukulaisen, Galitsian suuriruhtinas Roman Danilovitšin kanssa. Heille syntyi tytär, Galitsian suuriruhtinatar Maria Romanovna (1253–1280?). Epäonnistuttuaan pääsemään Itävallan herttuaksi Roman jätti Gertrudin sekä heidän tyttärensä ja palasi Ruteniaan. Pian tämän jälkeen avioliitto purettiin virallisesti vuonna 1253.

Perintö

Lopulta vuonna 1254 Gertrud sai osan Steiermarkista, 400 hopeamarkkaa vuodessa sekä Voitsbergin ja Judenburgin kaupungit. Vuonna 1267, kun Gertrude sekä hänen poikansa Friedrich eivät luopuneet vaatimuksistaan Steiermarkin ja Itävallan herttuakuntiin, kuningas Ottokar II vapautti heidät maistaan. Ottokar oli tähän erittäin motivoitunut, koska hän yritti avioitua uudelleen Unkarin kuningashuoneeseen. Hän ei voinut odottaa perillistä häntä huomattavasti vanhemman ja jo yli 50-vuotiaan kuningatar Margarete von Babenbergin kanssa ja avioliitto mitätöitiin vuonna 1261. Margareten kuolema vuonna 1266 teki Gertrudista Babenberg-dynastian ainoan laillisen perillisen.

Gertrudin poika Friedrich, joka oli seurannut Sisilian kuningas Konradinia tämän Italian tutkimusmatkalle, vangittiin 8. syyskuuta 1268 Asturassa Anzion eteläpuolella. Unkarin kuningas Kaarle Robertille luovutettuna hän pysyi nöyryyttävässä vankeudessa Napolissa Castel dell'Ovossa, kunnes hänet mestattiin julkisesti Piazza del Mercatolla Napolissa 29. lokakuuta. Seuraavana vuonna Gertrud karkotettiin ja hän menetti oikeutensa Windisch-Feistritzilhin alueeseen. Hän löysi jälleen turvapaikan perheensä luona Meißenistä.

Gertrudin loputkin aluevaatimukset loppuivat, kun Saksan kuningas, keisari Rudolf I antoi hänen herttuakuntansa omille pojilleen vuonna 1282. Herttuatar Gertrud von Babenberg kuoli kuusi vuotta myöhemmin 24. huhtikuuta 1288 pyhän Afran klarissalaisluostarissa Seusslitzin lähellä Meißenissä. Hänet haudattiin tämän luostarin kirkkoon.

Jälkeläiset

Hänen tyttärestään Kärntenin herttuatar Agnes von Badenista tuli äitinsä ja veljensä perillinen, mutta vuonna 1279 hän luopui oikeuksistaan Badeniin sekä Itävallan ja Steiermarkin herttuakuntiin. Toisessa avioliitossaan Heunburgin kreivi Ulrich III:n kanssa Agnesille syntyi viisi lasta: Friedrich, Herman, Margaret, Elisabeth ja Katharina. Pojat kuolivat ilman perillisiä. Vanhin tytär Katharina avioitui steiermarkilaisen aatelismies Ulrich Sanneckin kanssa. Heidän poikansa Friedrich I von Czilli peri lopulta isoisänsä omaisuuden. Hän oli Czillein suvun kantaisä, johon kuului Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarinna Barbara von Czilli, jonka tytär Elisabet Luxemburgilainen (1409–1442) avioitui Habsburg-sukuun kuningas Albrekt II:n puolisona.

Gertrudin nuorin tytär, Galitsian suuriruhtinatar Maria Romanovna, joka syntyi hänen kolmannesta avioliitostaan, avioitui 1260-luvun jälkipuoliskolla Joachim Gutkeledin kanssa.[3] Tämä oli Slavonian baani vuosina 1270-1272 ja 1276-1277 sekä kolme kertaa valtiovarainministeri vuosina 1272-1275. Hän oli myös ispaani eli maakuntien ylipäällikkö, kuten Baranian ja Pozsonyn. Heille syntyi tytär Clara, joka avioitui Roland Borsan kanssa, joka palveli Transilvanian voivodina vuosina 1282 ja 1284-1294; heillä ei ollut lapsia.

Kirjallisuutta

• Engel, Pál: Magyarország világi archontológiája, 1301–1457, I [Secular Archontology of Hungary, 1301–1457, Volume I]. História, MTA Történettudományi Intézete, 1996. ISBN 963-8312-44-0 (unkari)
• Markó, Lázsló: A magyar állam főméltóságai Szent Istvántól napjainkig: Életrajzi Lexikon [Great Officers of State in Hungary from King Saint Stephen to Our Days: A Biographical Encyclopedia]. Helikon Kiadó, 2006. ISBN 963-547-085-1 (unkari)
• Mika, Norbert: Walka o spadek po Babenbergach 1246-1278. Racibórz: Wydawnictwo i Agencja Informacyjna WAW Grzegorz Wawoczny, 2008. (puola)

Aiheesta muualla

• Schirrmacher, Friedrich Wilhelm: Gertrud. Teoksessa Allgemeine Deutsche Biographie, osa 9, s. 70–71. Leipzig: Duncker & Humblot, 1879. Artikkelin verkkoversio (saksaksi)