Garrincha
Henkilötiedot | |||
---|---|---|---|
Koko nimi | Manuel Francisco dos Santos | ||
Syntymäaika | 28. lokakuuta 1933 | ||
Syntymäpaikka | Pau Grande, Magé, Brasilia | ||
Kuolinaika | 20. tammikuuta 1983 (49 vuotta) | ||
Kuolinpaikka | Rio de Janeiro, Brasilia | ||
Pelipaikka | Hyökkääjä | ||
Seurat | |||
Vuodet | Seura | O | (M) |
1953–1965 | Botafogo | 232 | (83) |
1966–1967 | Corinthians | ? | (?) |
1968 | Atlético Junior | ? | (?) |
1968–1969 | Flamengo | ? | (?) |
1972 | Olaria | 8 | (0) |
Maajoukkue | |||
1955–1966 | Brasilia | 50 | (12) |
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. |
Manuel Francisco dos Santos eli Garrincha (suom. pikkulintu) (28. lokakuuta 1933 Pau Grande – 20. tammikuuta 1983 Rio de Janeiro) oli brasilialainen jalkapalloilija. Hän voitti Brasilian maajoukkueessa maailmanmestaruuden 1958 ja 1962. Vuoden 1962 kisoissa hänet valittiin myös turnauksen parhaaksi pelaajaksi.
Garrinchaa pidetään Pelén ohella yhtenä Brasilian ja maailman kaikkien aikojen parhaista jalkapalloilijoista. Hänet tunnetaan erityisesti loistavista harhauttelijan kyvyistään.[1][2][3][4]
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varhainen elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Manoel Francisco dos Santos syntyi Pau Grandessa Rio de Janeiron osavaltiossa 1933. Hänen isänsä oli Amaro Francisco dos Santos ja äitinsä Maria Carolina. Garrinchalla oli syntyessään vääristynyt selkäranka, kierot sääret ja hänen vasen jalkansa oli monta senttiä oikeaa lyhyempi. Vammat eivät kuitenkaan estäneet jalkapallon pelaamista. Manoelin sisko kutsui pienikokoista veljeään Garrinchaksi, pikkulinnuksi, ja lempinimi jäi. [1][5]
Nuorena Garrincha pelasi paikallisen tehtaan joukkueessa, mutta hän ei ottanut jalkapalloa kovinkaan vakavasti. Hän kävi muutamien joukkueiden testeissä, mutta ne eivät huolineet Garrinchaa tämän poikkeavan ruumiinrakenteen takia. Lopulta, vuonna 1953, Botafogo palkkasi Garrinchan Gentil Cardoson suosituksesta nähtyään hänet harjoitusottelussa. [2][3]
Ura seurajoukkueissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Garrincha pelasi lähes koko uransa ajan Botafogossa. Hän edusti seuraa 13 vuoden ajan pelaten 615 ottelua, joissa hän viimeisteli 243 maalia.[6] Botafogo voitti Garrinchan aikana osavaltion mestaruuden kolmesti ja Rio-São Paulo -turnauksen kahdesti.[2]
Garrinchan jalat vaivasivat jatkuvasti häntä. Häntä neuvottiin jo vuonna 1959 menemään leikkaukseen, mutta Garrincha kieltäytyi. Ongelmat hänen polvessaan pahenivat jatkuvasti, mikä alkoi rajoittaa jo hänen pelaamistaan. Lopulta Garrincha meni leikkaukseen 1964, mutta hän ei enää sen jälkeen kyennyt nousemaan samalle tasolle pelaajana.[3] Uran käännyttyä jo laskusuuntaan Garrincha pelasi vielä Corinthiansissa (1966–1967), kolumbialaisessa Atlético Juniorissa (1968), Flamengossa (1968–1969) ja Olariassa (1972).[2]
Ura maajoukkueessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Garrincha pelasi Brasilian maajoukkueessa 50 ottelua, joissa hän teki 12 maalia. Ensimmäisen ottelunsa Garrincha pelasi syyskuussa 1955 Chileä vastaan.[7]
Garrincha oli vähällä jäädä pois vuoden 1958 MM-kisoista, koska hän ei läpäissyt Brasilian käyttöön ottamia psykologisia testejä. Lopulta Vicente Feola kuitenkin päätti ottaa hänet mukaan. Lopputurnauksessa Garrinchaa, kuten Peléä, lepuutettiin kaksi ensimmäistä ottelua. Garrinchan tapauksessa syynä oli hänen kurittomuutensa kisoihin valmistavassa ottelussa, jossa hän oli leikitellyt vastustajien kustannuksella.[8] Hän pääsi kentälle viimeisessä alkusarjan ottelussa Neuvostoliittoa vastaan ja pelasi sen jälkeen kaikki loput ottelut. Brasilia voitti lopulta maailmanmestaruuden. [1][3]
Chilen MM-kisoissa 1962 Garrincha oli parhaimmillaan. Pelé loukkaantui turnauksen toisessa ottelussa, mutta Garrincha johti Brasilian toiseen maailmanmestaruuteen. Hän teki sekä puolivälierässä Englantia että välierässä Chileä vastaan kaksi maalia. Garrincha oli turnauksen paras maalintekijä yhdessä viiden muun pelaajan kanssa ja hänet valittiin MM-kisojen parhaaksi pelaajaksi. [1][3][9]
Lukuisista loukkaantumisista kärsinyt Garrincha oli vielä mukana vuoden 1966 MM-kisoissa, joissa Brasilia jäi alkulohkoon. Hän pelasi turnauksessa viimeisen maaottelunsa Unkaria vastaan ja kärsi maajoukkueuransa ainoan tappion. [1][3]
Yksityiselämä ja kuolema
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jalkapallokentän ulkopuolella Garrinchan elämä oli vaikeuksien täyttämää. Hän ajautui alkoholismiin ja oli julkisuuden hampaissa useiden skandaalien takia. Hänellä oli useita naissuhteita ja hänellä väitetään olleen ainakin 14 lasta, joista useita eri rakastajattarien kanssa. Garrincha jätti ensimmäisen vaimonsa ja kahdeksan lastaan paikallisen sambalaulajattaren, Elza Soaresin, takia. Hän meni myöhemmin naimisiin Soaresin kanssa. Vuonna 1969 Garrincha ajoi kolarin, jossa kuoli hänen anoppinsa. Masentunut Garrincha yritti itsemurhaa. Soaresin ja Garrinchan avioliitto päättyi 1977 juopuneen Garrinchan lyötyä vaimoaan. Hän meni vielä myöhemmin kolmannen kerran naimisiin.[3][10][11]
Garrincha joi paljon jo pelaajauransa aikana, mutta sen päätyttyä juominen lisääntyi edelleen. Lopulta hän vaipui koomaan 19. tammikuuta 1983 ja kuoli seuraavana päivänä sairaalassa maksakirroosiin.[2][3]
Pelityyli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Garrincha oli erinomainen harhauttelija ja arvaamaton liikkeissään. Hän ei ollut kiinnostunut valmentajien taktisista ohjeista, mutta pystyi taidoillaan hallitsemaan ja ratkaisemaan otteluita. Garrincha piti yleisön viihdyttämisestä ja temppuilusta. Hän harhautteli usein vastustajia vain nolatakseen heidät. Esimerkiksi 1958 MM-kisoja edeltäneessä harjoitusottelussa Garrincha harhautti kolme puolustajaa ja maalivahdin, mutta sen sijaan että olisi vetänyt pallon tyhjään maaliin hän odotti että yksi puolustajista ehti paikalle. Hän harhautti tämän valepotkulla ja teki maalin paikalle takaisin ehtineen maalivahdin jalkojen välistä. Myöhempinä vuosina häntä estettiin usein yhä kovemmilla otteilla, jotka aiheuttivat Garrinchalle useita loukkaantumisia.[3][8][11]
Arvostus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Garrincha oli Brasiliassa valtavan suosittu pelaaja ja häntä pidetään kotimaassaan jopa Peléä parempana.[3] Hänen harhauttelevaa pelityyliä ihailtiin ja häntä pidettiin Brasilian parhaana pelaajana sekä 1958 että 1962 MM-kisoissa.[3] Garrinchan suosiosta kertoo hänen saamansa lempinimet A Alegria do Povo (suom. Kansan riemu) ja O Anjo de Pernas Tortas (suom. Koukkujalkainen enkeli).[1] Hänen Fifan tähdistöä vastaan pelatussa jäähyväisottelussa 19. joulukuuta 1973 Maracanãn stadionilla oli noin 131 000 katsojaa.[12]
Garrinchaa pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista jalkapalloilijoista.[1][2][3][10] Hän sijoittui muun muassa kansainvälinen jalkapallon historia- ja tilastoyhdistys IFFHS:n vuosisadan pelaaja -äänestyksessä kahdeksanneksi,[13] ja jalkapallotoimittajat valitsivat hänet yhdeksi vuosisadan joukkueen 11 pelaajasta.[4]
Saavutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut: 1958, 1962
- Campeonato Carioca: 1957, 1961, 1962
- Torneio Rio-São Paulo: 1962, 1963
- 1962 MM-kisojen paras maalintekijä ja pelaaja
Tilastot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kausi | Seura | Campeonato Carioca | Torneio Rio-São Paulo | Muut ottelut | Yhteensä | ||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Pelit | Maalit | Pelit | Maalit | Pelit | Maalit | Pelit | Maalit | ||
1953 | Botafogo | 26 | 20 | 5 | 4 | 31 | 24 | ||
1954 | 26 | 8 | 9 | 1 | 31 | 15 | 66 | 24 | |
1955 | 19 | 3 | 9 | 2 | 25 | 17 | 53 | 22 | |
1956 | 20 | 5 | 35 | 13 | 55 | 18 | |||
1957 | 21 | 6 | 9 | 2 | 27 | 12 | 57 | 20 | |
1958 | 26 | 10 | 9 | 1 | 24 | 20 | 59 | 31 | |
1959 | 23 | 8 | 5 | 1 | 28 | 18 | 56 | 27 | |
1960 | 21 | 8 | 9 | 1 | 27 | 7 | 57 | 16 | |
1961 | 21 | 6 | 11 | 2 | 35 | 24 | 67 | 32 | |
1962 | 21 | 8 | 7 | 2 | 20 | 6 | 48 | 16 | |
1963 | 3 | 1 | 1 | 0 | 18 | 4 | 22 | 5 | |
1964 | 4 | 0 | 7 | 3 | 10 | 5 | 21 | 8 | |
1965 | 1 | 0 | 7 | 0 | 15 | 2 | 23 | 2 | |
Botafogo yhteensä | 232 | 83 | 83 | 15 | 300 | 147 | 615 | 245 | |
1966 | Corinthians | ? | ? | ? | ? | ? | ? | 13 | 2 |
1968 | Atlético Junior | ? | ? | - | ? | ? | ? | ? | |
1968 | Flamengo | ? | ? | ? | ? | ? | ? | 20 | 4 |
1969 | ? | ? | ? | ? | ? | ||||
1972 | Olaria | 8 | 0 | 0 | 0 | 2 | 1 | 10 | 1 |
Ura yhteensä | 658 | 252 |
- Huomatukset
- Muut ottelut sisältää kaikki muut kilpailut sekä ystävyysottelut
- Kausilla 1953, 1954, 1955 ja 1958 osa otteluista pelattiin seuraavan vuoden puolella, mutta ovat mukana kauden tilastoissa
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tamminen, Juha: Kuningas jalkapallo. Intereuropean Publications, 2003. ISBN 951-97920-7-4
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g Adams, Tom: Garrincha: the Joy of the People 26.5.2010. ESPNsoccernet.com. Arkistoitu 1.6.2010. Viitattu 27.5.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f The wounded 'Little Bird' who soared for Brazil FIFA. Arkistoitu 5.5.2012. Viitattu 27.5.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l Bellos, Alex: On a glorious bender 27.4.2002. The Guardian. Viitattu 27.5.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Ashish, Dev: Garrincha: The Forgotten "Joy Of The People" Bleacher report. Viitattu 27.5.2010. (englanniksi)
- ↑ Tamminen, s. 76
- ↑ a b Nílton Santosin ja Garrinchan ottelut Botafogossa RSSSF Brasil. Viitattu 19.10.2010. (portugaliksi)
- ↑ Manoel Francisco dos Santos "Garrincha" - International Appearances and Goals RSSSF. Viitattu 27.5.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Tamminen, s. 77
- ↑ Lyttleton, Ben: Brazil look to spirit of 1962 14.5.2006. The Telegraph. Viitattu 27.5.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Stevenson, Jonathan: Remembering the genius of Garrincha 20.1.2008. BBC Sport. Viitattu 27.5.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Tamminen, s. 78–79
- ↑ FIFA XI Matches RSSSF. Viitattu 27.5.2010. (englanniksi)
- ↑ IFFHS' Century Elections RSSSF. Viitattu 27.5.2010. (englanniksi)
- ↑ Garrincha terceirotempo.ig.com.br. Viitattu 19.10.2010. (portugaliksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Garrinchan ottelut Olariassa soccerlogos.com.br. Viitattu 19.10.2010. (portugaliksi)[vanhentunut linkki]
1930: Guillermo Stábile • 1934: Oldřich Nejedlý • 1938: Leônidas • 1950: Ademir • 1954: Sándor Kocsis • 1958: Just Fontaine • 1962: Garrincha, Vavá, Leonel Sánchez, Dražan Jerković, Valentin Ivanov, Flórián Albert • 1966: Eusébio • 1970: Gerd Müller • 1974: Grzegorz Lato • 1978: Mario Kempes • 1982: Paolo Rossi • 1986: Gary Lineker • 1990: Salvatore Schillaci • 1994: Oleg Salenko, Hristo Stoitškov • 1998: Davor Šuker • 2002: Ronaldo • 2006: Miroslav Klose • 2010: Thomas Müller, Diego Forlán, Wesley Sneijder, David Villa
1 Gilmar | 2 Djalma Santos | 3 Mauro Ramos | 4 Zito | 5 Zózimo | 6 Nílton Santos | 7 Garrincha | 8 Didi | 9 Coutinho | 10 Pelé | 11 Pepe | 12 Jair Marinho | 13 Bellini | 14 Jurandir | 15 Altair | 16 Zequinha | 17 Mengálvio | 18 Jair da Costa | 19 Vavá | 20 Amarildo | 21 Zagallo | 22 Castilho Valmentaja: Moreira