Garrett Stafford

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Garrett Stafford
Henkilötiedot
Syntynyt28. tammikuuta 1980 (ikä 44)
Los Angeles, CA, Yhdysvallat
Kansalaisuus  Yhdysvallat
Jääkiekkoilija
Pelipaikka puolustaja
Maila oikea
Pituus 184 cm
Paino 84 kg
Pelaajaura
Pääsarjaura 2008–2015
Seurat Cleveland Barons (AHL)
Worcester Sharks (AHL)
Grand Rapids Griffins (AHL)
Detroit Red Wings (NHL)
Dallas Stars (NHL)
Texas Stars (AHL)
San Antonio Rampage (AHL)
Phoenix Coyotes (NHL)
Portland Pirates (AHL)
Hamilton Bulldogs (AHL)
Hershey Bears (AHL)
Oklahoma City Barons (AHL)
Färjestads BK (SHL)
Genève-Servette HC (NLA)
Ässät (SML)

Garrett Vasu Stafford (s. 28. tammikuuta 1980 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen entinen jääkiekkopuolustaja. Hän pelasi urallaan seitsemän NHL-ottelua tehden kaksi syöttöpistettä. Stafford pelasi suurimman osan urastaan kuitenkin farmiliiga AHL:ssä. Hän pelasi uransa kaksi viimeistä kauttaan Euroopassa kiekkoiltuaan Ruotsissa, Sveitsissä ja Suomessa. Staffordin ura päättyi helmikuussa 2015 SM-liigaottelussa tulleeseen keskivaikeaan aivovammaan vastustajan taklauksesta.[1] Hän oli pelityyliltään kahden suunnan puolustaja, joka oli myös kiekollisesti taitava. Stafford laukoi oikealta.[2]

Junioriura ja yliopistovuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stafford pelasi kalifornialaisia juniorisarjoja Anaheim Jr. Ducksissa, joka jälkeen hän vietti vuodet 1996–1999 USHL-joukkue Des Moines Buccaneersissa. Stafford oli viimeisellä USHL-kaudellaan 1998–1999 koko liigan toiseksi tehokkain puolustaja Green Bay Gamblersin Tom Preissingin jälkeen tehoilla 8+33=41. Hän voitti kauden päätteeksi USHL:n mestaruuden, Clark Cupin. Vuodet 1999–2003 Stafford kävi New Hampshiren yliopistoa. Hän oli joukkueensa tehokkain puolustaja kolmella jälkimmäisellä kaudellaan, joista vielä kahdella jälkimmäisellä Stafford kuului UNH:n kapteenistoon, voitti Hockey Eastin mestaruuden ja valittiin lopputurnauksen tähdistökentälliseen. Kaudella 2001–2002 hänet valittiin myös Hockey Eastin toiseen tähdistökentälliseen.[2][3]

Ammattilaisuran alku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Staffordia ei koskaan varattu NHL:ään. Hän aloitti ammattilaisuransa kaudella 2003–2004 AHL-joukkue Cleveland Baronsin riveissä. Staffordin tulokaskausi toi hänelle myös AHL:n yhden kauden piste-ennätyksen, kun 73 runkosarja- ja kuudessa playoff-ottelussa syntyi tehot 12+34=46. Stafford oli Baronsin tehokkain puolustaja sekä kolmanneksi paras pistemies Jon DiSalvatoren kanssa.[4] Hän jakoi koko AHL:n puolustajien pistepörssin kuudennen sijan Cincinnati Mighty Ducksin Chris Armstrongin kanssa.

Staffordin kausi 2003–2004 päättyi hyvin ikävästi 30. huhtikuuta 2004 AHL:n läntisen konferenssin viidennessä välieräottelussa Hamilton Bulldogsia vastaan. Hänen mailansa osui vastustajoukkueen Aleksandr Perežoginin kypärän takaosaan maalinedustatilanteessa, jonka jälkeen Perežogin löi polvillaan ollutta Staffordia mailalla päähän. Stafford sai iskusta aivotärähdyksen ja kymmeniä tikkejä vaatineen haavan. Perežogin sai tilanteesta AHL:n kaikkien aikojen pisimmän pelikiellon, joka kattoi loppukauden lisäksi myös koko seuraavan kauden 2004–2005. Hän vietti sen kuitenkin kotimaassaan Venäjällä. Myös Stafford sai edeltäneestä tilanteesta kuuden ottelun mittaisen pelikiellon.[5] Hänet valittiin kauden päätteeksi AHL:n toiseen tähdistökentälliseen,[2] AHL:n tulokkaiden tähdistökentälliseen ja hän pelasi kauden aikana myös AHL:n tähdistöottelussa.[3]

Kesken ensimmäisen ammattilaiskautensa 2003–2004, joulukuussa 2003 Stafford teki myös kaksivuotisen tulokassopimuksen NHL-joukkue San Jose Sharksin kanssa. Hän pelasi myös seuraavan kautensa 2004–2005 kokonaan farmijoukkue Baronsissa, osaksi NHL:n työsulun vuoksi. Stafford jatkoi sopimustaan Sharksin kanssa kahteen otteeseen vuodella,[2] mutta myös kaksi jälkimmäistä kautta joukkueen organisaatiossa eteni kokonaan farmissa. Kaudella 2005–2006 hän oli Baronsin tehokkain puolustaja tehoilla 11+28=39. Kaudella 2006–2007 San Josen uudeksi farmijoukkueeksi tuli Worcester Sharks, joka tehokkain puolustaja Stafford oli tehoilla 11+30=41.[4]

NHL-debyytti ja kiertolaisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuussa 2007 Stafford teki vapaana agenttina vuoden mittaisen sopimuksen Detroit Red Wingsin kanssa. Hän pelasi kauden 2007–2008 suurimmaksi osaksi farmijoukkue Grand Rapids Griffinsissa, jonka tehokkain puolustaja ja kolmanneksi paras pistemies Stafford oli tehoilla 11+33=44. Hän toimi myös joukkueen kapteenina. Stafford pelasi kauden aikana myös kaksi ensimmäistä NHL-otteluaan Red Wingsissa. Hän debytoi NHL:ssä 23. helmikuuta 2008 Vancouver Canucksia vastaan, kun Stafford paikkasi joukkueensa puolustajavajetta.[3] Heinäkuussa 2008 hän teki kaksivuotisen sopimuksen Dallas Starsin kanssa. Stafford vietti tästä huolimatta kauden 2008–2009 pääosin tutussa AHL-seurassa Griffinsin paidassa, jonka tehokkain puolustaja hän oli tehoilla 11+34=45[4] ja sijoittui AHL:n puolustajien pistepörssissä seitsemänneksi.[2] Stafford pelasi Dallasissa kauden aikana kolme NHL-ottelua tehden kaksi syöttöpistettä. Kauden 2009–2010 hän pelasi kokonaan Dallasin farmijoukkue Texas Starsissa, jonka kanssa Stafford eteni Calder Cup -finaaleihin saakka. Hershey Bears vei kuitenkin mestaruuden voitoin 4-2.

Stafford teki heinäkuussa 2010 vapaana agenttina sopimuksen kaksivuotisen Phoenix Coyotesin kanssa.[6] Hän pelasi suurimman osan kaudestaan AHL:ää San Antonio Rampagessa, jossa Stafford sivusi liigan yhden kauden piste-ennätystään tehoilla 14+32=46, joilla hän oli joukkueen tehokkain puolustaja sekä kolmanneksi paras pistemies Alexandre Picardin kanssa. Stafford pelasi kauden aikana kaksi NHL-ottelua. Kaudella 2011–2012 hän ehti pelata kuusi ottelua Coyotesin uudessa farmijoukkue Portland Piratesissa, kunnes Stafford kaupattiin lokakuussa 2011 Petteri Nokelaisen kanssa Montréal Canadiensiin vaihdossa Brock Trotteriin ja seitsemännen kierroksen varausvuoroon kesälle 2012.[7][8] Hän pelasi loppukauden kokonaan farmijoukkue Hamilton Bulldogsissa.

Heinäkuussa 2012 Stafford teki vapaana agenttina vuoden mittaisen sopimuksen Washington Capitalsin kanssa.[9] Hän aloitti kautensa jälleen farmissa, tällä kertaa Hershey Bearsin vahvuudessa, osaksi NHL:n työsulunkin takia.[10] Siirtotakarajalla, huhtikuussa 2013 Stafford kaupattiin Edmonton Oilersiin vaihdossa Dane Byersiin.[11][12] Hän ei pelannut tammikuussa 2013 alkaneella NHL-kaudella otteluakaan sarjatasoa ylempänä.

Siirtyminen Eurooppaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudeksi 2013–2014 Stafford siirtyi Eurooppaan ja kaksivuotisella sopimuksella Ruotsin SHL-liigan Färjestads BK:hon.[13] Hänet hankittiin johtavaksi puolustajaksi, mutta Stafford osoittautui kuitenkin pettymykseksi ja 12 runkosarjaottelua toi vain tehot 2+1=3. Joulukuussa 2013 Färjestad lainasi hänet HockeyAllsvenskan-joukkue IF Björklöveniin,[14] mutta Stafford ei ehtinyt pelata siellä otteluakaan, kun hänen sopimuksensa Färjestadin kanssa purettiin Staffordin siirryttyä loppukaudeksi Sveitsin National League A:n Genève-Servette HC:hen.[15] Hän voitti Genèvessä kauden aikana Spengler Cup -turnauksen.[2]

Stafford siirtyi kaudeksi 2014–2015 vuoden mittaisella sopimuksella SM-liigajoukkue Porin Ässiin.[16] Hän aloitti kautensa kohtalaisen hyvin, mutta Staffordin peliesitykset kuitenkin ailahtelivat kauden mittaan pahasti. Hänen kautensa ja koko pelaajauransa päättyi lopulta 17. helmikuuta 2015 pelattuun otteluun paikallisvastustaja Rauman Lukkoa vastaan, kun Stafford jäi vastustajan puhtaan taklauksen kohteeksi. Taklaus aiheutti hänelle kuitenkin niskan retkahdusvamman, aivotärähdyksen ja pienen aivoverenvuodon. Stafford pääsi matkustamaan kotikaupunkiinsa Los Angelesiin kesäkuussa.[17] Hänelle diagnosoitiin keskivaikea aivovamma. Stafford on omien sanojensa mukaan potenut sittemmin päivittäistä päänsärkyä, keskittymis- ja muistivaikeuksia, ärtyneisyyttä, masennusta ja niskakipua. Hän haki SM-liigapelaajat vakuuttavalta If-yhtiöltä tapaturmaeläkettä uuteen ammattiin kouluttautumista varten. Staffordille ei kuitenkaan myönnetty korvauksia, sillä vakuutusyhtiö katsoi hänellä olleen mahdollisesti aiemmin sattuneen vamman jälkitila. Stafford valitti päätöksestä tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalle.[1]

Staffordilla on vaimo ja kaksi lasta. Perhe asuu hänen synnyinkaupungissaan Los Angelesissa.[1]

    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM            
1996–1997 Des Moines Buccaneers USHL 37 1 10 11 40 5 0 0 0 0
1997–1998 Des Moines Buccaneers USHL 53 6 17 23 89 12 1 3 4 42
1998–1999 Des Moines Buccaneers USHL 56 8 33 41 54 13 2 2 4 18
1999–2000 Univ. of New Hampshire NCAA 38 3 9 12 28 - - - - -
2000–2001 Univ. of New Hampshire NCAA 37 5 21 26 44 - - - - -
2001–2002 Univ. of New Hampshire NCAA 36 5 22 27 42 - - - - - Kakkostähdistö
2002–2003 Univ. of New Hampshire NCAA 23 1 15 16 24 - - - - -
2003-2004 Cleveland Barons AHL 73 12 34 46 71 6 0 0 0 0 Kakkostähdistö
2004–2005 Cleveland Barons AHL 68 6 18 24 55 - - - - -
2005–2006 Cleveland Barons AHL 80 11 28 39 86 - - - - -
2006–2007 Worcester Sharks AHL 77 11 30 41 58 6 0 3 3 2
2007–2008 Grand Rapids Griffins AHL 69 11 33 44 36 - - - - -
Detroit Red Wings NHL 2 0 0 0 0 - - - - -
2008–2009 Grand Rapids Griffins AHL 70 11 34 45 50 10 0 5 5 4
Dallas Stars NHL 3 0 2 2 0 - - - - -
2009–2010 Texas Stars AHL 60 7 25 32 22 21 4 6 10 10
2010–2011 San Antonio Rampage AHL 65 14 32 46 74 - - - - -
Phoenix Coyotes NHL 2 0 0 0 0 - - - - -
2011–2012 Portland Pirates AHL 6 1 3 4 6 - - - - -
Hamilton Bulldogs AHL 42 8 16 24 14 - - - - -
2012–2013 Hershey Bears AHL 48 1 20 21 36 - - - - -
Oklahoma City Barons AHL 8 0 2 2 0 17 2 2 4 10
2013–2014 Färjestads BK SHL 12 2 1 3 6 - - - - -
Genève-Servette HC NLA 8 0 1 1 0 1 0 0 0 0
2014–2015 Ässät SM-liiga 36 2 10 12 75 - - - - -
3 kautta yhteensä NHL 7 0 2 2 0 - - - - -
10 kautta yhteensä AHL 666 93 275 368 508 60 6 16 22 26
1 kausi yhteensä SM-liiga 36 2 10 12 75 - - - - -
1 kausi yhteensä SHL 12 2 1 3 6 - - - - -
1 kausi yhteensä NLA 8 0 1 1 0 1 0 0 0 0
  1. a b c Laiho, Harri: Aivovammasta kärsivä ex-liigapelaaja taistelee vakuutusyhtiön kanssa satakunnankansa.fi. 15.4.2016. Alma Media Suomi Oy. Arkistoitu 19.5.2016. Viitattu 15.5.2016.
  2. a b c d e f Garrett Stafford Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
  3. a b c Garrett Stafford Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi)
  4. a b c Garrett Stafford The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
  5. Perezhogin sai vuoden pelikiellon AHL:n kurinpitäjiltä Jatkoaika.com. 8.5.2004. Jatkoaika r.y. Viitattu 3.6.2014.
  6. COYOTES SIGN FOUR PLAYERS TO CONTRACTS 3.7.2010. GLENDALE, ARIZONA: Phoenix Coyotes. Viitattu 3.6.2014. (englanniksi)
  7. Canadiens acquire Petteri Nokelainen and Garrett Stafford from the Phoenix Coyotes, in return for Brock Trotter and a 7th-round draft pick in 2012 23.10.2011. MONTREAL: Montréal Canadiens. Viitattu 3.6.2014. (englanniksi)
  8. Nokelaisen ura jatkuu Kanadan puolella Jatkoaika.com. 24.10.2011. Jatkoaika r.y. Viitattu 3.6.2014.
  9. Capitals Sign Garrett Stafford and Kevin Marshall 2.7.2012. ARLINGTON, Va.: Washington Capitals. Viitattu 3.6.2014. (englanniksi)
  10. Holtby among Capitals sent to AHL 14.9.2012. National Hockey League. Viitattu 3.6.2014. (englanniksi)
  11. Oilers acquire defenceman Garrett Stafford 2.4.2013. Edmonton Oilers. Viitattu 3.6.2014. (englanniksi)
  12. NHL:n siirtotakarajalla 2013 tapahtui Jatkoaika.com. 4.4.2013. Jatkoaika r.y. Viitattu 3.6.2014.
  13. Kalitzki, Jörgen: Amerikansk AHL-back till Färjestad 12.6.2013. Färjestads BK. Viitattu 3.6.2014. (ruotsiksi)
  14. Kalitzki, Jörgen: Stafford lånas ut till Björklöven 13.12.2013. Färjestads BK. Viitattu 3.6.2014. (ruotsiksi)
  15. Pettersson, Robert: Färjestad har blivit av med Stafford Hockeysverige.se. 13.12.2013. NewsMe. Arkistoitu 6.6.2014. Viitattu 3.6.2014. (ruotsiksi)
  16. Ässät löysi Taimen korvaajan Jatkoaika.com. 3.6.2013. Jatkoaika r.y. Viitattu 3.6.2014.
  17. Salomaa, Tomi: SK: Aivovamman saanut pelaaja pääsee vihdoin kotiin iltalehti.fi. 10.6.2016. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 15.5.2016.