Friedrich Ludwig zu Hohenlohe-Ingelfingen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ruhtinas Friedrich Ludwig zu Hohenlohe-Ingelfingen.

Friedrich Ludwig zu Hohenlohe-Ingelfingen (31. tammikuuta 1746 Ingelfingen, Württemberg – 15. helmikuuta 1818 Slawentzitz, Ylä-Sleesia, Preussi)[1][2] oli saksalainen ruhtinas ja Preussin armeijan kenraali, joka toimi komentajana Napoleonin sodissa.

Friedrich Ludwigin isä oli sotamarsalkka ja kreivi Heinrich August von Hohenlohe-Ingelfingen, joka sai vuonna 1764 ruhtinaan arvon.[2] Hänen veljensä Friedrich Karl ja Georg olivat myös kenraaleja.[2] Hohenlohe-Ingelfingen osallistui seitsenvuotiseen sotaan keisarillisen armeijan joukoissa.[3] Hän palveli Preussin armeijassa vuodesta 1768 ja kunnostautui Baijerin perimyssodassa.[1] Hän sai 1786 kenraalimajurin arvon ja 1791 nimityksen Breslaun kuvernööriksi.[2] Hän toimi ensimmäisessä vallankumoussodassa divisioonan ja armeijakunnan komentajana ja löi ranskalaiset Kaiserslauternin luona vuonna 1794. Baselin rauhan jälkeen Hohenlohe-Ingelfingen oli puolueettoman vyöhykkeen komentajana Emsissä.[4][2] Vuonna 1796 hänestä tuli isänsä kuoltua Hohenlohe-Ingelfingenin ruhtinaskunnan hallitsija.[4] Hän sai 1796 kenraaliluutnantin ja 1798 jalkaväenkenraalin arvon.[3] Hänet nimitettiin vuonna 1804 Preusille kuuluneiden Ansbachin ja Bayreuthin ruhtinaskuntien yhteiseksi käskynhaltijaksi.[4][2]

Neljännen liittokunnan sodan puhjettua vuonna 1806 Hohenlohe-Ingelfingen sai komentoonsa toisen Preussin kahdesta armeijasta, joiden tuli pysäyttää Napoleonin hyökkäys. Hänellä oli kuitenkin yhteistyövaikeuksia Preussin ylipäällikön, Braunschweigin herttua Kaarle Vilhelm Ferdinandin kanssa.[1] Hänen päämajoitusmestarinsa Christian von Massenbach suunnitteli operaatioita, jotka olivat ristiriidassa ylipäällikön strategian kanssa.[2] Tämän seurauksena Hohenlohe-Ingelfingen kärsi murskatappion 14. lokakuuta 1806 Jenan taistelussa, jossa Napoleon käytännössä tuhosi hänen armeijansa.[1] Kaarle Vilhelm Ferdinand haavoittui kuolettavasti samanaikaisesti lähellä käydyssä Auerstädtin taistelussa, joten Hohenlohe-Ingelfingen joutui ottamaan ylipäällikkyyden. Hän perääntyi pääarmeijan rippeiden kanssa itään kohti Oderia, mutta luultuaan virheellisesti joutuneensa saarroksiin hän antautui 28. lokakuuta Prenzlaussa.[4][2] Useat muut komentajat antautuivat seuraavina päivinä hänen esimerkkiään seuraten.[2]

Prenzlaun antautumisen jälkeen Hohenlohe-Ingelfingen vetäytyi palveluksesta, mutta joutui pian kaksi vuotta kestäneeseen sotavankeuteen Ranskaan. Vapauduttuaan vuonna 1808 hän asui loppuikänsä Slawentzitzin linnassa Sleesiassa. Hänen ruhtinaskuntansa alistettiin Württembergin kuningaskunnalle vuonna 1806, jolloin hän luovutti ruhtinaan aseman pojalleen.[4] Hänen nuorempi poikansa Adolf zu Hohenlohe-Ingelfingen kohosi aikanaan Preussin pääministeriksi.[5]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Friedrich Ludwig, prince zu Hohenlohe-Ingelfingen (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 31.12.2019.
  2. ↑ a b c d e f g h i Günter Richter: Hohenlohe zu-Ingelfingen, Friedrich Ludwig Fürst zu (saksaksi) Neue Deutsche Biographie (1972), Deutsche Biographie. Viitattu 31.12.2019.
  3. ↑ a b Salmonsens konversationsleksikon (1915–1930), s. 610 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 31.12.2019.
  4. ↑ a b c d e Nordisk familjebok (1909), s. 948 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 31.12.2019.
  5. ↑ Günter Richter: Hohenlohe zu-Ingelfingen, Adolf Prinz zu (saksaksi) Neue Deutsche Biographie (1972), Deutsche Biographie. Viitattu 31.12.2019.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Friedrich_Ludwig_zu_Hohenlohe-Ingelfingen&oldid=22214251”