Frans Edvard Tunzelman von Adlerflug
Frans Edvard Tunzelman von Adlerflug (2. syyskuuta 1822 Vöyri – 8. syyskuuta 1899 Pietari) oli Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut suomalainen kenraaliluutnantti.[1]
Frans Edvard Tunzelman von Adlerflugin vanhemmat olivat venäjän kielen kääntäjä, kapteeni Georg Friedrich Tunzelman von Adlerflug ja Ingrid Ulrica Sohlberg ja puolisot vuodesta 1850 Alexandra Charlotta von Hewelcke (k. 1858), vuodesta 1867 Henrietta Alexandrine de la Valle-Woelck (k. 1877) ja vuodesta 1890 Katarine Marie Frederike Buch. Kenraali Alexander Tunzelman von Adlerflug oli hänen pojanpoikansa.[1]
Frans Edvard Tunzelman von Adlerflug tuli oppilaaksi Haminan kadettikouluun 1836 ja määrättiin sieltä 1843 valmistuttuaan vänrikkinä palvelukseen 6. kevyeen ratsastavaan tykistöprikaatiin. Hänet ylennettiin aliluutnantiksi 1849 ja komennettiin 1850 kouluttajaksi Aleksanterin kadettikouluun Pietariin. Luutnantiksi hän yleni 1851, seuraavana vuonna hänet siirrettiin palvelukseen Aleksanterin kadettikouluun Brest-Litovskiin itäiseen Puolaan. Vuonna 1860 Tunzelman von Adlerflug ylennettiin kapteeniksi ja määrättiin kadettikoulun komppanianpäälliköksi.[1]
Vuonna 1863 Tunzelman von Adlerflug asetettiin majurina armeijan jalkaväkeen. Hänet siirrettiin seuraavana vuonna santarmijoukkoihin ja määrättiin ensin päälliköksi Svenzianyn santarmiasemalle ja sitten Vitebskin santarmiaseman päälliköksi Koillis-Liettuaan. Vuonna 1865 hän siirtyi vastaavaan tehtävään Trokin santarmiasemalle Vilnan kuvernementtiin ja vuonna 1870 Tobolskiin Länsi-Siperiaan. Everstiluutnantiksi Tunzelman von Adlerflug ylennettiin 1869, vuonna 1871 hänet määrättiin ensin vanhemmaksi adjutantiksi Pietarin santarmihallinnon esikuntaan ja sitten Kiovan–Odessan rautatien santarmikunnan päälliköksi. Vuonna 1873 Tunzelman von Adlerflug ylennettiin everstiksi ja nimitettiin Kiovan santarmi- ja poliisihallinnon päälliköksi.[1]
Vuonna 1880 Tunzelman von Adlerflugista tuli Suomen rautatiesantarmikunnan päällikkö ja vuonna 1885 Suomen santarmihallituksen päällikkö. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi 1888 ja kenraaliluutnantiksi 1894, jolloin hän sai eron sotapalveluksesta.[1]
