Alexander Tunzelman von Adlerflug
Alexander Tunzelmann von Adlerflug (salanimi Alexander Örnflykt; 19. kesäkuuta 1879 Kiova – 23. maaliskuuta 1946 Helsinki)[1] oli suomalainen kenraaliluutnantti, joka palveli ensin Venäjän ja sitten itsenäisen Suomen armeijassa.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tunzelman von Adlerflug oli taustaltaan baltiansaksalaista aatelissukua. Hänen vanhempansa olivat Suomen vanhassa sotaväessä palvellut everstiluutnantti Alexander Emil Tunzelman von Adlerflug ja Wilhelmina de la Walle-Woelck.[1] Hänen isoisänsä oli Suomen santarmihallinnon päällikkönä toiminut kenraaliluutnantti Frans Edvard Tunzelman von Adlerflug (1822–1899).[2] Alexander Tunzelman von Adlerflug kirjoitti ylioppilaaksi Viipurin ruotsalaisesta lyseosta vuonna 1898 ja aloitti seuraavana vuonna sotilasuransa vapaaehtoisena Suomen Rakuunarykmentissä. Hän valmistui kadettikoulusta vuonna 1902 ja palveli sen jälkeen Venäjän keisarikunnan armeijassa aina vuoteen 1917. Hänen palveluspaikkojaan olivat muun muassa Narva, Varsova, Moskova ja Turkestan. Tunzelman von Adlerflug suoritti Nikolain yleisesikunta-akatemian vuonna 1908 ja upseerien ratsuväkikoulun seuraavana vuonna. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän toimi esikuntatehtävissä sekä viimeksi Novgorodin jalkaväkirykmentin komentajana.[1]
Lokakuun vallankumouksen jälkeen Tunzelman von Adlerflug erosi Venäjän armeijasta ja liittyi tammikuussa 1918 Suomen valkoiseen armeijaan, jossa hän käytti salanimeä Örnflykt.[1] Örnflykt tarkoittaa ruotsiksi samaa kuin Adlerflug saksaksi, eli "kotkanlentoa". Suomen sisällissodassa Tunzelman von Adlerflug toimi everstinä.[1] Aivan sodan alussa hän sai tehtäväkseen vallata punaisten hallussaan pitämän Oulun, jossa paikallinen suojeluskunta oli piiritettynä. Hän saapui 750 miehen avustusjoukkojen kanssa läheiseen Ruukkiin 31. tammikuuta ja valtasi Raahen seuraavana päivänä. Kun Tunzelman von Adlerflug oli kuluttanut pari päivää hyödyttömiin antautumisneuvotteluihin Oulun punaisia edustaneen Yrjö Kallisen kanssa, ylipäällikkö Mannerheim korvasi hänet ratsumestari Hannes Ignatiuksella, joka sai johtaa Oulun valtausta 3. helmikuuta 1918.[3]
Tunzelman von Adlerflug osallistui myös muihin keskeisiin sisällissodan taisteluihin, kuten Heinolan taisteluihin. Mannerheim ei kuitenkaan antanut hänelle rintamakomentajan tehtäviä ja jääkäriupseerit pitivät hänen taustaansa Venäjän armeijassa epäilyttävänä.[1] Vielä kyseenalaisempana monet pitivät hänen sukulaisuuttaan vihatun santarmilaitoksen johtajan kanssa. Hänet kuitenkin nimitettiin Ernst Löfströmin komentaman Savon ryhmän esikuntapäälliköksi. Löfströmin siirryttyä huhtikuun jälkipuoliskolla uuden itäarmeijan komentajaksi Tunzelman von Adlerflugista tuli hetkeksi Savon ryhmän komentaja, mutta hänet korvattiin pian Ernst Linderillä sydänvaivojen perusteella. Hän sai kuitenkin uuden tehtävän Viipurin linnoituksen komentajaksi nimitetyn Löfströmin esikuntapäällikkönä.[4] Joulukuussa 1918 Tunzelman von Adlerflug nimitettiin armeijan yleisesikunnan vt. päälliköksi, mistä tehtävästä hän siirtyi seuraavana vuonna 2. divisioonan komentajaksi Viipuriin. Tuolloin hänet määrättiin myös Aunuksen retken komentajaksi, mutta tehtävä jäi lyhytaikaiseksi, sillä retkeen osallistuneet vapaaehtoiset joukot eivät halunneet olla vakinaisen armeijan alaisuudessa.[1] Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi jouluaattona 1919.
Vuodesta 1920 Tunzelman von Adlerflug toimi 3. divisioonan komentajana. Hänet erotettiin tehtävästä vuonna 1925, jolloin vanhoja tsaarinupseereita siirrettiin pois palveluksesta. Sen jälkeen hän oli vielä kolme vuotta puolustusministeriön erikoistehtävissä, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 1928. Tässä yhteydessä hänelle myönnettiin kenraaliluutnantin arvo.[1]
Tunzelman von Adlerflugin puoliso oli vuodesta 1910 Eleonora Meta von Kleckl. Heillä oli kaksi lasta.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i Mikko Uola: Tunzelman von Adlerflug, Alexander (1879 - 1946) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 30.7.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Tunzelman von Adlerflug, Frans Edvard Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Tuomas Hoppu: ”Helmikuun rintamataistelut” ja ”Sisällissodan 1918 kronologia”, s. 153–154 ja 476 teoksessa Sisällissodan pikkujättiläinen (toim. Pertti Haapala & Tuomas Hoppu). WSOY 2009.
- ↑ Ohto Manninen (päätoim.): Itsenäistymisen vuodet 1917–1920. osa 2: Taistelu vallasta, s. 32, 417, 444. Valtionarkisto, Helsinki 1993.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Alexander Tunzelman von Adlerflug. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.
