François-Christophe Kellermann

François-Christophe Kellermann, jäljennös Antoine Ansiaux’n maalaamasta muotokuvasta.

François-Christophe Kellermann, Valmyn herttua (28. toukokuuta 1735 Strasbourg – 23. syyskuuta 1820 Pariisi) oli ranskalainen marsalkka, joka saavutti merkittäviä voittoja Ranskan vallankumoussotien alkuvaiheessa.

Elämänvaiheet

Kellermannin isä oli aateliin kuulunut virkamies Elsassissa. Kellermannista tuli upseeri Ranskan armeijassa vuonna 1752. Hän ansioitui seitsenvuotisessa sodassa, jonka aikana hän yleni kapteeniksi palvellessaan eri jalkaväki- ja ratsuväkirykmenteissä. Hän hoiti myöhemmin diplomaattisia komennuksia Itä-Euroopassa, muun muassa auttaen vuonna 1771 järjestämään Puolan ratsuväkeä. Kellermann ylennettiin everstiluutnantiksi vuonna 1772, everstiksi (mestre de camp) vuonna 1784 ja kenraalimajuriksi (maréchal de camp) vuonna 1788. Vuonna 1791 hänet määrättiin ensin Haut-Rhinin ja sitten Bas-Rhinin alueen komentajaksi. Maaliskuussa 1792 hänet ylennettiin kenraaliluutnantiksi. Sodan puhjettua Kellermann komensi aluksi ranskalaisten leirejä Neukirchissä ja Wissembourgissa, kunnes hänet syyskuun 1792 alussa nimitettiin keskisen armeijan komentajaksi kenraali Nicolas Lucknerin tilalle. Kellermannin armeijan oli määrä suojella Elsassia ja Lothringenia preussilaisten hyökkäykseltä.

Kellermannin muistomerkki Valmyssa.

Kenraali Charles-François Dumouriez’n määräyksestä Kellermann toi 19. syyskuuta 1792 armeijansa tämän komentaman pohjoisen armeijan avuksi ja seuraavana päivänä he löivät yhdessä hyökkäävät preussilaiset tärkeässä Valmyn taistelussa. Kellermann hyödynsi taistelussa varsinkin tykistöä ja onnistui tukahduttamaan ammusvaraston räjähdyksestä nousseen paniikin miestensä keskuudessa. Preussilaisten ja itävaltalaisten perääntyessä Ranskan alueelta Kellermann valtasi takaisin Longwyn ja Verdunin. Marraskuussa 1792 hänet siirrettiin Alppien armeijan komentajaksi ja seuraavana vuonna hän valloitti Savoijin alueen Sardinian kuningaskunnalta. Elokuussa 1793 Kellermann sai määräyksen kukistaa vastavallankumouksellinen kapina Lyonissa ja hän onnistuikin valtaamaan kaupungin, mutta pian sen jälkeen hänet vangittiin.

Ranskan jakobiinijohto oli kutsunut Kellermannin Pariisiin kuultavaksi jo huhtikuussa 1793, ja vaikka hän silloin vapautuikin epäilyksistä, syyskuussa kansalliskonventti määräsi hänet erotettavaksi tehtävistään. Määräys pantiin toimeen lokakuussa pian Lyonin kukistumisen jälkeen, jolloin Kellermann myös vangittiin. Hän vietti vuoden vankina l’Abbayessa ja vältti täpärästi teloituksen, koska hänen oikeudenkäyntinsä lykkääntyi. Vuoripuolueen vallan kukistuttua hänet lopulta vapautettiin marraskuussa 1794. Hän komensi uudelleen Alppien armeijaa vuosina 1795–1797, kunnes se hajotettiin ja sodan johto Pohjois-Italiassa siirtyi kenraali Napoléon Bonapartelle. Vuosina 1797–1799 Kellermann oli divisioonankomentajana, johti ratsuväen kehittämistä ja linnoitusten tarkastamista varten perustettuja komiteoita sekä toimi Englannin-armeijan ratsuväen ja Batavian-joukkojen ylitarkastajana.

Napoleonin valtakaudella Kellermann ei enää saanut merkittäviä sotilaallisia komennuksia, mutta hänet nimitettiin senaattoriksi vuonna 1799, ylennettiin marsalkaksi vuonna 1804 ja korotettiin herttuaksi vuonna 1809 nimellä Valmyn herttua. Hän oli jonkin aikaa myös senaatin puhemiehenä. Napoleonin sotien aikana vuosina 1805–1814 hän komensi erilaisia reserviläisjoukkoja selustassa. Bourbon-restauraation yhteydessä vuonna 1815 Kellermanille annettiin päärinarvo.

Muuta

Kellermannin nimi on kaiverrettu Pariisin Riemukaareen. Hänen poikansa oli ratsuväenkenraali François-Étienne Kellermann.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta François-Christophe Kellermann Wikimedia Commonsissa