Fazıl Say
Fazıl Say (s. 14. tammikuuta 1970 Ankara) on turkkilainen säveltäjä ja pianisti.[1]
Say aloitti pianotunneilla käymisen vuonna 1973 Alfred Cortot'n johdolla opiskelleen Mithat Fenmenin johdolla. Vuosina 1983–1987 hän opiskeli Ankaran valtionkonservatoriossa pianonsoittoa Kâmuran Gündemirin ja sävellystä İlhan Baranin johdolla. Tämän jälkeen hän opiskeli vuoteen 1991 Düsseldorfin Robert Schumann -yliopistossa pianonsoittoa opettajanaan David Levine. Vuosina 1991–1995 Say asui Berliinissä, jossa hänen sinfonisia teoksiaan esitettiin ensimmäisen kerran. Hän myös opetti tänä aikana kamarimusiikkia Berliinin taideyliopistossa.[1]
Vuonna 1995 Say tuli palkituksi New Yorkin Young Concert Artists -kilpailussa. Hän muutti samana vuonna New Yorkiin ja vuonna 2002 Istanbuliin. Vuonna 2001 kantaesitettiin hänen oratorionsa Nâzım, Turkin kulttuuriministeriön tilaustyö. Myöhempiä teoksia ovat olleet muiden muassa viulukonsertto 1001 Nights in the Harem (2008), Istanbul Symphony (2010), trumpettikonsertto (2010), klarinettikonsertto Khayyam (2011), sinfoniat nro 2 (Mesopotamia, 2012) ja nro 3 (Universe, 2012), pianokonsertto Water (Su) (2013) sekä kaksoispianokonsertto Gezi Park 1 (2013). Istanbul Symphony toi Saylle vuonna 2013 Echo Klassikin erikoispalkinnon.[1]
Say on toiminut esimerkiksi Radio Francen nimikkotaiteilijana, Montreux Jazz Festivalin tuomariston puheenjohtajana ja Euroopan unionin Kulttuurienvälisen vuoropuhelun lähettiläänä. Sayn saamien palkintojen joukossa ovat olleet London International Award ja Cannesin pronssileijona.[1]
Jumalanpilkkatapaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Say sai vuonna 2013 kymmenen kuukauden ehdollisen tuomion jumalanpilkasta, sillä hän oli julkaissut Twitterissä otteita Omar Khayyamin runoista. Otteissa muun muassa viitattiin paratiisiin, jossa virtasi viini ja kysyttiin, onko mahdollisesti kyse juomaravintolasta. Sayn jumalanpilkkatapaus eteni Turkin korkeimpaan oikeuteen, jossa Say sai vuonna 2015 vapauttavan tuomion, sillä hänen toimintansa todettiin kuuluneen ilmaisunvapauden piiriin.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Fazil Say: Composer Brochure[vanhentunut linkki] Schott Music
- ↑ Top appeals court reverses blasphemy decision against Turkish pianist Say[vanhentunut linkki] Hurriyet Daily News
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Viralliset sivut (englanniksi)
- AllMusic: Fazil Say (englanniksi)
