Euroopan esihistoria

Euroopan eshistoria alkaa nykyihmistä edeltävistä ihmislajeista, ja päättyy kirjoitustaidon levittäytymiseen. Noin 48 000, viimeistään 36 000 vuotta sitten ensimmäinen nykyihminen levitti Eurooppaan kivikautisen metsästäjä-keräilijöiden kulttuurin. Mahdollisesti varhaiskivikautisia muuttoaaltoja oli monia. Jääkauden aikana eurooppalaiset pakenivat refugeihin jäätikön reunoille joista ihmiset jälleen levittäytyivät jäätikön peittämille alueille sen sulettua. Noin 7000–5000 eaa. Lähi-idästä maanviljely levisi Euroopassa laajalle, ja tällöin Lähi-idästä tuli uutta väestöä edellisen rinnalle. Noin 4000–2000 eaa. Keski-Aasian arojen indoeurooppalaiset levittäytyivät sotaisasti laajalle alueelle Euroopasta.

Nykyihmisen tulo Eurooppaan

Nykyihmistä, Homo sapiensia, aiemmin eläneet varhaispaleoliittiset homo erectus ja Heidelbergin ihminen levittäytyivät Eurooppaan satoja tuhansia vuosia sitten. Eurooppaan tuli myös Neandertalin ihminen, joka oli nykyihmisen rinnakkaislaji ja eli Euroopassa noin 135 000 – 28 000 eaa. ja joka loi Moustierin kulttuurin.

Euroopan vanhimmat nykyihmiseen (Homo sapiens sapiens) liittyvät löydöt ovat noin vuodelta 35 000 eaa. Varhaisinta Euroopan nykyihmistä kutsutaan Cro-Magnonin ihmiseksi. Se lienee saapunut Eurooppaan kaakosta tai idästä. Euroopan ensimmäisiin kulttuureihin kuulunut Aurignacin kulttuuri liittyy Euroopassa laajalti noin vuosina 36 000–30 000 eaa. liikkuneisiin metsästäjäyhteisöihin.

Neandertalinihminen ja Cro-Magnonin ihminen asuivat Euroopassa yhtäaikaisesti 6 000–7 000 vuoden ajan. Tuolloin Euroopassa oli Veiksel-jääkauden lämmin välivaihe Hengelo-interstadiaali, jolloin Suomenkin alueella eli mammutteja fossiililöydöistä päätellen .

Neandertalinihminen kuoli sukupuuttoon jääkauden maksimin alettua. Syytä ei tiedetä. Ehkä nykyihminen vei siltä parhaat riistamaat, tai laji ei kyennyt sopeutumaan ympäristönmuutokseen yhtä joustavasti kuin nykyihminen, ja/tai nykyihminen suoranaisesti hävitti sen sukupuuttoon.^lähde?

Cro-Magnonin ihmisen migraatio eli muutto Eurooppaan tapahtui kahdessa vaiheessa. Aluksi kehittyi Aurignacin kulttuuri, jota seurasi Gravetten kulttuurin migraatio noin 30 000 – 22 000 eaa. Gravetten kulttuuri levittäytyi Lounais-Ranskasta Uralin länsipuolelle. Noissa kulttuureissa toimeentulosysteeminä oli pääasiassa suurriistan metsästys, kalastus ja keräily. Kulttuurien tunnetuin "muistomerkki" on luolataide esimerkiksi Lascaux'ssa ja Altamirassa Pyreneillä, mutta myös Ural-vuoriston alueelta on löydetty samalta ajalta luola- ja kalliomaalauksia. Gravette-vaihetta edustaa myös Kostjonkin kulttuuri 29 000–22 000 eaa. Volga- ja Okajokien alkulähteillä. (?) Kostjonkin kylästä on löydetty mammutin luusta tehtyjä, Venus-aiheisia pienoisveistoksia.

Jääkauden maksimivaihe 18 000 eaa. (LGM 22 000–17 000 eaa.)

Jääkausi oli kylmimmillään LGM:n (jääkauden maksimi) aikoihin noin 22 000–17 000 eaa. (katso myös Jääkausi Alpeilla). Merenpinta oli tuolloin 150 metriä nykyistä alempana. Aurignac- ja Gravette-kulttuurien ihmiset siirtyivät jään reunan edetessä pohjoisesta etelään tundralle ns. refugeihin. Niitä oli Ukrainassa ja Iberian niemimaalla. Arkeologiassa Pyreneitten alueen kulttuuria kutsutaan Solutren kulttuuriksi. Se vallitsi noin 22 000–16 000 eaa. Ukrainan alueella oli Kostjonkin kulttuuri noin 22 000–12 500 eaa.

Euroopan alkuperäväestöjen asuma-alueet

Suurriistaa oli jääkauden jälkeisillä tundra-aroilla riittävästi. Mammutin tarvitsemaa tundraruohoa kasvoi laajalla alueella Uralilta Biskajanlahdelle. Tätä muinaisen Euroopan alueen laajaa kasvillisuusvyöhykettä on kutsuttu mammuttiaroksi. Mammutti kuoli Euroopassa sukupuuttoon noin 11 000 eaa. Aasiassa se hävisi vasta 7000 eaa. tienoilla Wrangelin saarella.

Ukrainan alueella Kostjonkin kulttuurin ihmiset elivät suurriistan metsästyksellä. Pohjois-Puolaan ilmaantunut Swidryn kulttuuri oli Gravetten kulttuuria jatkanut suurriistan (?) pyyntikulttuuri. Pyytäjät liikkuivat sekä Länsi- että Itä-Euroopassa. Kostjonkin ja Hampurin kulttuurien väestö siirtyi pohjoisemmaksi. Niiden "perimän" on todettu jatkuneen Swidryn ja Post-Swidryn kulttuureissa. Noiden kulttuurien suoraa jatkumoa on Kundan kulttuuri sekä kampakeramiikka, joka 5000 eaa. alkaen valtasi alueen Veikseliltä Uralille. Kundan ja ehkä myös Swidryn kulttuurin kielen on otaksuttu olleen suomalais-ugrilainen..

Iberian niemimaalla ja Ranskan alueella vallitsi Madeleinen kulttuuri 16 000–10 000 eaa. On varmaa, että Madeleinen kulttuurin koilliset ryhmät olivat peuranmetsästäjiä. Myöhempien Brommen ja Ahrensburgin kulttuurienkin (noin 11 000 – 9 500 eaa.) populaatioiden pääelinkeino oli peuranmetsästys. Pohjois-Norjaan ilmaantui Komsan kulttuuri noin 9300 eaa.

Jääkauden maksimin jälkeen Pohjanmeren alue oli edelleen kuiva manner ja asuttavaa. Hampurin seuraaja Brommen kulttuuri ulottui Tanskasta Britteinsaarille vielä noin 11 500 eaa. Mahdollisesti Pohjanmeren paikalla oli tundraa aina nuoremman dryas-kauden loppuun saakka.

Jääkauden loppuvaiheessa ihmisen elinkeinot muuttuivat. Ilmaston lämmetessä nopeasti holoseeni-Flanderi-kauden alussa metsät levisivät ja suurriista väheni. Esiintyi hirven, karhun, hylkeen jne. metsästystä sekä kalastusta ja keräilyä. Karjalankannaksen Antreasta on löydetty (maailman vanhin kalaverkko) noin vuodelta 8300 eaa.

Pohjois-Euroopan asuttaminen

Jään väistyessä ja asuttavien alueiden laajentuessa Euroopassa metsästäjäväestöä siirtyi Ahrensburgin, Swidryn ja Kundan kulttuurien alueilta Fennoskandiaan.

Suomen alueen vanhimmat löydöt noin vuodelta 8700 eaa. on tehty Lahden Ristolan ja Orimattilan alueilta. Moni arkeologi esittää, että jatkuvuusteorian mukaan Suomen asutuksen juuret ovat Kundan kulttuurissa ja siten Euroopan metsästäjäväestöissä. Osa tutkijoista on sitä mieltä, että huomattavaa väestön siirtymistä ei ollut kivikaudella muualta kuin Kundan kulttuurista, eli tämä populaatio muodostaisi Suomen väestön perustajaelementin.

Mesoliittisen kauden jälkeen Euroopan pohjoisosissa oli kampakeraaminen kulttuuri noin vuosina 5200–2000 eaa. Kulttuuri levisi Puolan ja Veikselin alueelta Uralille ja Fennoskandiaan. Jotkut kielitieteilijät ja arkeologit esittävät, että tyypillisen kampakeramiikan (Ka II) esiintymisalue vastasi suurin piirtein aluetta, jolla oli varhaiskantasuomea puhunutta väestöä.

Nuorakeraamisen eli vasarakirveskulttuurin n. 3200–2350 eaa. aikana Suomeen ehkä muutti euripidista (?) väestöä lähinnä Baltiasta. Heitä on arveltu olleen muutamia satoja, ehkä tuhatkunta. He olivat ehkä kantasuomen puhujia ja toivat mukanaan balttilaisia, indoeurooppalaisia lainasanoja. Perinteisemmän käsityksen mukaan he olivat jonkun indoeurooppalaisen (balttilaisen) kielen puhujia. Oletetun migraation ja kulttuurivaikutuksen seurauksena kieli oli alkanut lounaisrannikolla muuntua kantasuomeksi, kun taas nuorakeraamiselle vaikutukselle vähemmän altistuneessa sisämaassa kieli kehittyi kantalapiksi. Pronssikaudella läntiset yhteydet ja siirtolaisuus Skandinaviasta eriyttivät "suomalais"- ja "saamelais-" väestöjä toisistaan yhä enemmän. Suomen kieleen tuli germaanisia lainoja.

Nuoremman dryas-kauden jälkeen Etelä-Ruotsiin (Skånen ja Hallandin) alueille muutti metsästäjiä jo noin 11 000 eaa. väliaikaisesti. Muualla Ruotsin alueella jääkausi päättyi n. tuhat vuotta myöhemmin kuin Suomessa. Keski-Ruotsi oli veden alla Itämeren Yoldiameri- ja Ancylusjärvi-vaiheiden aikana. Norlannin alue muuttui asuttavaksi vasta mannerjään sulattua ja Baltian jääjärven jälkeen. Vanhimmat arkeologiset löydöt ovat ajalta 7000 eaa. Norlannin Byskeälvenistä. Ruotsiin muutti metsästäjäkeräilijöitä etelästä ja Suomen sekä Venäjän alueelta. Kyseessä lienee kokoelma niistä ihmisistä, joita asui Euroopassa jo jääkauden maksimin aikana. Mitä kieltä ensimmäiset tulokkaat puhuivat, jäänee ikuiseksi arvoitukseksi. Ehkä kieli oli esisaamea tai esisuomea. Asiasta on esitetty useita ristiriitaisia teorioita.

Alppien pohjoispuolisen, vaaleaihoisen väestön europidinen perimä on lähtöisin myöhäispaleoliittisilta metsästäjä-keräilijöiltä. Eräiden geneetikkojen (mm. Svante Pääbo, Luigi Luca Cavalli-Sforza) mukaan Aurignac- ja Gravette-kulttuurien väestö edustaa eurooppalaisten perimästä n. 75 %:a. Myöhemmät migraatiot ovat merkitykseltään vähäisempiä.

Neoliittinen vallankumous 5500 eaa. alkaen

Maanviljely saapui eteläiseen Eurooppaan noin 6000–5500 eaa. Maanviljelykulttuuri ulottui aluksi Mustanmeren ja Alppien väliselle alueelle, josta se levisi Alppien pohjoispuolelle. Metsästäjäväestö vaihtoi elinkeinonsa maanviljelykseksi, koska suurriistaa oli entistä vähemmän.

Eurooppaan muutti geneettisesti uutta väestöä noin vuosina 5000–3000 eaa. Muuttajien määrän on todettu olleen n. 20 %:a aiemman eurooppalaisen metsästäjäväestön määrästä.

Metsästäjä-keräilijät siirtyivät pohjoisemmaksi, esimerkkinä Erteböllen kulttuuri noin 5300–3950 eaa. Maanviljely aloitettiin kaskiviljelynä. Keski-Euroopassa kehittyi nauhakeraaminen kulttuuri.

Maanviljelijäväestön kieleksi on esitetty indoeurooppalaista kieltä. Metsästäjäväestön toimeentulosysteemin vaihtamiseen on mahdollisesti liittynyt myös kielenvaihtoa noin 5000–4000 eaa. alkaen. Dokumentoituja esimerkkejä tällaisista kielenvaihdoista löytyy historiasta runsaasti. Esimerkiksi Pohjois-Venäjän suomalais-ugrilaisista kansoista moni on vaihtanut kielensä slaavilaiseksi viimeisimmän tuhannen vuoden aikana.

Seuraavaksi Euroopan väestötilannetta muokkasi kansainvaellusaika. Sen käynnistäjäksi mainitaan hunnien hyökkäys Aasiasta Eurooppaan n. 375 jaa. Hunnien jälkeen germaanit siirtyivät uusille alueille. Itä-Euroopassa slaavit työntyivät suhteellisen harvaan asutuille alueille.

Väestöjen perimässä ei tapahdu merkittäviä muutoksia. Siksi sellaiset käsitteet, kuten germaani ja slaavi ovat ennen kaikkea kielitieteellisiä abstraktioita, eikä niillä voida määritellä väestön geneettistä perimää.

Myöhäiset migraatiot Eurooppaan ovat geneettiseltä merkitykseltään vähäisiä. Niiden vaikutus eurooppalaisten perimään on noin 5 %:a. Näitä muuttajaryhmiä ovat olleet esimerkiksi kimmerialaiset, skyytit, sarmaatit, hunnit, mongolit, turkkilaiset ja viimeisinä indoeurooppalaiskielisistä muuttajista romanit 1300–1600-luvuilla jaa.

Kiistanalaisia väitteitä

Lastenlääkäri, tietokirjailija Stephen Oppenheimerin käyttämän DNA-aineiston perusteella Euroopan asuttaminen (nykyihmiset, modern humans) alkoi kuitenkin jo aiemmin, noin 48 000 vuotta sitten Turkin kautta Balkaniaan ja sieltä muualle Etelä-Eurooppaan ja Keski-Eurooppaan.^lähde?

Kalevi Wiikin teorian mukaan kieli olisi edustanut varhaista suomalais-ugrilaisen kielen kantamuotoa. Teoria ei kuitenkaan ole saanut yleistä kannatusta kielitieteilijöiden keskuudessa. Aiheen ympärille syntyneen pro gradun loppupäätelmä oli "Wiikin edustama vallankumouksellinen paradigma perustuu piittaamattomuuteen tieteellisestä metodista ja kuuluu näin ollen pseudotieteen piiriin."

On kiistelty, oliko maanviljelyskulttuurilla ja indoeurooppalaisella kielellä yhteys. Colin Renfrew uskoo, että maanviljelykulttuuri ja indoeurooppalainen kieli tulivat Eurooppaan (tarkemmin sanottuna Kreikkaan) Anatoliasta samaan aikaa noin 6000–6500 eaa. Toisen, Marija Gimbutasin esittämän, teorian mukaan indoeurooppalaista kantakieltä puhuttiin Mustanmeren koillispuolella 4000 eaa., josta se levisi hevosen kesyttämisen ja myöhemmän sotavaunujen kehittämisen kanssa Keski-Eurooppaan ja Skandinaviaan noin 3600–2300 eaa.. Tähän liittyisi vanhan megaliittikulttuurin häviö. Muitakin teorioita on esitetty, mutta Ukrainan aroille viittaava alkukotiteoria vastaa parhaiten (?) kielitieteen tuloksia. Arkeologisin perustein on päädytty alkukotiin neoliittisessa Anatoliassa kielitieteen tulokset sivuuttaen.

Katso myös

• Jääkausi
• Kivikausi
  • Paleoliittinen kausi
  • Myöhäispaleoliittinen kausi
  • Mesoliittinen kausi
• Neoliittinen Eurooppa
• Uralilaiset kielet
• Indoeurooppalaiset kielet