Kalliomaalaus

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Kalliomaalaukset)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kohta Lascauxin luolan maalauskentässä.
Yksityiskohta Etelä-Savossa sijaitsevissa Astuvansalmen kalliomaalauksissa.

Kalliomaalaukset ovat ihmisten kivipinnalle tekemiä esihistoriallisia maalauksia. Maalausten aiheena voivat olla ihmiset, veneet, saalis- ja muut eläimet sekä symbolit.

Punamultamaalaukset on tehty paikallisesta rautapitoisesta savesta, jonka sidosaineena on mahdollisesti käytetty linnun munaa, verta tai rasvaa. Paleoliittisissa luolamaalauksissa käytettiin muitakin värejä, mutta nuoremmissa kuvissa niitä ei ole havaittu. Kalliomaalaukset ovat kalliotaiteen eräs muoto, johon luetaan kuuluvaksi myös kalliopiirrokset. Kalliomaalauksia on voitu tehdä myös luoliin, jolloin puhutaan luolamaalauksista.

Fennoskandian kalliomaalaukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Suomen kalliomaalaukset
Pääartikkeli: Ruotsin kalliomaalaukset

Suomessa on löydetty 96 kohteesta kalliomaalauksia, joissa voidaan erottaa kuvioita. Näiden lisäksi tunnetaan vielä 26 kohdetta, jossa kuviot eivät enää erotu. Suomen maalaukset ovat tehneet pyyntiyhteisöjen jäsenet noin 5 000−1 500 eaa. Tuotteliain vaihe sijoittuu 4 000−3 600 eaa. tienoille.[1] Tihein maalauskohteiden keskittymä on Saimaan ja Päijänteen vesistöissä. Kalliomaalauksia on hajallaan alueella, joka kattaa seudun Oulusta etelään ja Suomenselän itäpuolisen alueen. Maalauskohteet käsittävät yleensä vain 1−10 kuviota, mutta eräät suuret kohteet sisältävät niitä moninkertaisen määrän. Kolme suurinta maalauskenttää ovat Laukaan Saraakalliolla, jossa on noin 200 kuviota; Mikkelin Astuvansalmella (65 kappaletta) ja Suomussalmen Hossassa olevalla Värikalliolla (61 kpl).[2] 2020-luvulle tultaessa Suomesta on löytynyt keskimäärin yksi kuvakallio vuodessa.[3]

Ruotsin kalliomaalaukset sijaitsevat Norlannissa Pohjois-Ruotsissa, Värmlannissa Lounais-Ruotsissa aivan Norjan rajalla ja Bohuslänin rannikolla Etelä-Ruotsin länsirannikolla. Maalauksia ovat tehneet pääasiassa pyyntiväestön jäsenet, mutta joidenkin etelässä sijaitsevien kuvioiden tekijöiksi epäillään viljelyväestöä. Ruotsissa tunnetaan 52 maalauskohdetta.[4][5]

Pyyntiväestö on tehnyt myös Norjan kalliomaalaukset. Löydettyjen maalausten jakautuminen on epätasaista. Etelä-Norjassa on useita kohteita, mutta maalauksia on myös Etelä- ja Pohjois-Tøndelagenin rannikkoseudulla, Lofooteilla, sekä sen vastaisella mantereella olevalla selkeällä esiintymisalueella. Muita maalauksia on hajallaan Lofoottien rannikolla. Kuuluisimmat kalliomaalauskohteet ovat Altan kalliokuvat, joissa on yhteensä 6 000 piirrosta[6] tai maalausta yli sadassa maalauskentässä.[5]

Venäjällä aivan Norjan rajalla on myös kalliomaalaus, joka herättää toiveita maalausalueen jatkumisesta pitemmällekin Kuolan niemimaalle.[5]

Eurooppalaisia maalauksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ranskassa kivikaudella jääkauden loppupuolella Lascaux'n luolaan maalattu luolamaalaus.
Myöhäispaleoliittinen biisonin kuva Altamiran luolassa.
Jäljennös luolaan piirretystä mammutin kuvasta.

Kivikautisten luolien seinissä näkyviä piirroksia ja kaiverruksia on tehty Euroopassa yli 40 000 vuotta.[7] Manner-Euroopan kalliomaalaukset ovat säilyneet paremmin kuin Suomen, koska niitä voitiin tehdä luoliin. Suomessa ei ole helposti virtaavan veden seurauksena luolittuvaa kalkkikiveä, eikä yleensä luoliakaan. Eniten luolamaalauksia tehtiin Espanjan ja Ranskan alueilla, vaikka sopivia luolia ja asutusta oli viime jääkauden aikaan muuallakin.[8] Siellä luolien ulkopuolelle kallioon maalatut kuvat ovat säilyneet huonosti. Joidenkin luolien maalaukset alkavat päivänvalolta näkymättömissä osissa ja ne on maalattu ehkä rasvalamppujen valossa.[9].

Luolamaalauksia on tiheässä Dordognen maakunnan alueella ja Pyreneiden vuoriston pohjoisosissa Vézèrejoen laaksossa 25 kilometrin säteellä. Ei tiedetä tarkasti, miksi myöhäispaleoliittiset ihmiset tekivät luolataidetta. Useissa primitiivisissä kulttuureissa uskottiin animistisesti, että ihmisen ja eläimen välillä on kiinteä yhteys. Joidenkin tutkijoiden mukaan Euroopan varhaiset luolamaalaukset liittyvät metsästyksen onnistumisen takaamiseen liittyviin taikamenoihin ja joihinkin muihin rituaaleihin. Kyse voi olla myös toteemieläimen palvonnasta, menneiden metsästysretkien muisteluista, tai muista rituaaleista.[10]

Luolakuvia tehtiin jo Châtelperronin kulttuurin aikaan noin 35 000 vuotta sitten. Chauvet'n luolan varhainen Aurignacin kaudelta peräisin oleva taide esittää pääasiassa petoeläimiä, ei ihmisen metsästämiä eläimiä.

Eniten on löydetty 18 000–11 000 radiohiilivuotta sitten kukoistaneen jääkauden loppuvaiheen Madeleinen kulttuurin kaudelta peräisin olevia luolamaalauksia. Kun jääkauden suurriista hävisi, loppui luolataidekin noin 11 000 radiohiilivuotta sitten. [10] Luolat lienevät olleet kokoontumispaikkoja tiettyinä vuodenaikoina tehtäviä rituaaleja varten. Rouffignacin luolassa on harvinaisen runsaasti mammutin kuvia.

Kesällä 2012 julkistetun tutkimuksen mukaan Espanjan pohjoisosien luolien vanhimmat tunnetut maalaukset ovat yli 40 000 vuotta vanhoja. Tekijöiksi tutkijat ovat esittäneet todennäköisesti neandertalinihmisiä, mutta vaihtoehtona pidetään myös ensimmäisiä nykyihmisiä. Vanhin maalauksista on El Castillon luolassa oleva 40 800 vuoden ikäinen käden kuva. Ajoitus perustuu uraanin radioaktiiviseen hajoamiseen kalkkisälpäkerrostumissa.[7][11]

Seuraavassa luettelo muista luolamaalauskohteista:

Norjan Altassa sekä muissakin kohteissa on kalliopiirrosten joukossa myös neoliittiseen kauteen sijoittuvia kalliomaalauksia. Niissä kuvataan yksinkertaisin vedoin eläimiä, ihmisiä ja tapahtumia. Ne on maalattu kiviin ja kallion seinämiin. Ruotsissa on löydetty kalliomaalauksia myös Keski-Ruotsin korkeudelta saakka.

Aasia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Altain vuoristo on Venäjän, Kiinan ja Mongolian rajaseutua. Sieltä tunnetaan lukuisia kalliopiirros- ja kalliomaalauskohteita seudun luolissa ja kallionseinämissä.[14] Pohjois-Kiinassa Thuang-ihmiset käyttivät kalliomaalauksia viestintään jokijumaluutensa kanssa. Australian kalliomaalaukset ovat usein kalliokielekkeiden alla.[15] Australian kalliomaalaukset ovat usein kalliokielekkeiden alla. Uusi löytö on Marosin luolamaalaukset, jotka ajoitetaan yli 35 000 vuoden taakse.lähde?

Toistaiseksi vanhimmat eläintä esittävät luolamaalaukset on löydetty Indonesian Sulawesin saarelta Leang Karampuangin kalkkikiviluolasta. Villisikaa ja kolmea ihmishahmoa esittävän maalauksen iäksi on määritetty vähintään 51 200 vuotta. Tutkijat pitivät 2024 mahdollisena, että jossain on vielä iäkkäämpiä esimerkkejä esittävästä taiteesta.[16] Vanhoja maalauksia on löydetty myös Indonesian Borneolta Itä-Kalimantanin vuoriston Lubang Jeriji Saléhin luolasta. Maalaukset löytyivät 1990-luvulta ja vuonna 2018 niiden iäksi määritettiin yli 40 000 vuotta, mutta mahdollisesti noin 51 800 vuotta.[17] Sulawesin saarelta löydettiin noin 45 000 vuotta vanhoja luolamaalauksia, jotka kuvaavat sulawesinsikaa.[18]

Afrikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähes 10 000 vuotta vanhat luolamaalaukset Laas Geelin luolassa kertovat karjanhoidosta muinaisessa Afrikassa

Afrikasta on löytynyt lukuisia luolamaalauksia. Afrikan sarvesta Laas Geelin luolasta löytyneet maalaukset ovat lähes 10 000 vuotta vanhoja. Myös Somaliasta tunnetaan vanhoja luolamaalauksia. Vielä vanhempia luolamaalauksia on löytynyt Etelä-Afrikasta.

Kalliomaalausten ikonografiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen kalliomaalaukset ovat osa Norjasta Siperiaan ulottuvaa pohjoista kuvavyöhykettä. Ne ovat metsästäjien tekemiä, ja kuvaavat useimmiten riistaeläimiä sekä ihmisiä. Ne ovat yleensä rannalla, ehkä tehty veneestä tai jäällä seisten. Suomalaisille kalliomaalauksille on myös tyypillistä, että ne useimmiten sijaitsevat lounaaseen päin.[19]

Manner-Euroopan tunnettuja kalliomaalauksia ovat muun muassa Lascaux'n ja Altamiran eläimiä esittävät kuvat, joissa eläimen hahmo on kuvattu melko tarkasti, tosin hieman tyylitellen. Ne ovat peräisin jääkauden myöhäispaleoliittiselta ajalta, jonka alussa metsästyksellä itsensä elättävä nykyihminen saapui maanosaamme. Joissain kuvissa on vain piirretty eläimen ääriviivat, toisissa käytetty muutamaa väriä.

Luolien seinille maalattiin jääkaudella eniten villihevosia, biisoneita ja alkuhärkiä. Myös hirvet, norsut, mammutit ja vuohet ovat melko yleisiä. Karhuja ja muita petoja on vain joskus. Luolamaalauksissa harvinaisia aiheita, mutta alueen luonnossa yleisiä ovat peura ja villiaasi; varsinkin peura oli jääkaudella tärkeä riistaeläin. Pienissä kivikautisissa esineissä yleiset linnut ja kalat ovat luolataiteessa harvinaisia. Näin ollen monet luolamaalauksissa kuvatut eläimet ovat tuolloin paljon metsästettyjä eläimiä, mutta eivät läheskään kaikki. Joissain maalauksissa esiintyy ihmisen ja eläimen sekasikiö tai eläimen taljaan pukeutunut ihminen, luultavasti kivikauden šamaani. Joskus harvoin näkyy metsästäjä kuolleena, metsästettävän eläimen maahan puskemana.[20] Luolamaalauksissa on runsaasti myös alastomien naisten kuvia, joissa seksuaalisuus on korostunut, ja myös naisen sukuelinten kuvia. Melko paljon on myös abstrakteja kuvioita, joista osalla on seksuaalinen merkitys, osan merkitystä ei tunneta. Osa voi esittää venettä ja majaa.[21]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hans Bolin: The Re-generation of Mythical Messages. Rock Art and Storytelling in Northern Fennoscandia, s. 21–34. (julkaisussa Fennoscandia archaeologica XXVII) Helsinki: Suomen arkeologinen seura ry., 2010. ISSN 0781-7126 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 28.6.2012). (englanniksi)
  • Gjerde, Jan Magne: Rock Art and Landscapes: Studies of Stone Age rock art from Northern Fennoscandia. Tromsö, Norway: University of Tromsö, 2010. Gjerde, J.M.: Studies of Stone Age rock art from Northern Fennoscandia (pdf) (viitattu 3.1.2012). (englanniksi)
  • Kivikäs, Pekka: Kallio, maisema ja kalliomaalaus. Suomi: Minerva Kustannus Oy, 2005. ISBN 952-5478-61-0 (suomeksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kivikäs, P.: Kallio, maisema ja kalliomaalaus, 2005, s. 19–20
  2. ↑ Kivikäs, P.: Kallio, maisema ja kalliomaalaus, 2005, s. 7–34
  3. ↑ Tutkija: Hirvet eivät olleet esihistoriassa suomalaisille vain arvokkainta riistaa vaan myös kunnioitettuja yksilöitä Yle Uutiset. 4.11.2023. Viitattu 8.11.2023.
  4. ↑ Kivikäs, Pekka: Ruotsin pyyntikulttuurin kalliokuvat suomalaisin silmin. Jyväskylä: Kopijyvä, 2003. ISBN 952-5092-97-6
  5. ↑ a b c Gjerde, Jan Magne: Rock Art..., 2010, s. 178
  6. ↑ Gjerde, Jan Magne: Rock Art..., 2010, s. 242
  7. ↑ a b Hanne-Mari Tarvonen: Tutkijat: Neandertalinihmiset ehkä ensimmäisiä luolamaalareitaYle uutiset 15.6.2012, viitattu 17.6.2012
  8. ↑ Ihmisen suku, ensimmäiset ihmiset;Göran Burenhult, päätoim.; ISBN 951-0-18779-8 WSOY 1993 sivu 104
  9. ↑ Varhainen taide, Esihistoria, Egypti, Lähi-itä; Maailmantaiteen kirjasto;Joan Sureda;WSOY 1996; ISBN 951-0-19887-0; sivu 34–35
  10. ↑ a b Varhainen taide; Esihistoria, Egypti, Lähi-itä; Maailmantaiteen kirjasto; Joan Sureda; WSOY 1996; ISBN 951-0-19887-0 sivu 62–75
  11. ↑ Callaway, Ewen: Spain claims top spot for world’s oldest cave art Nature. 14.6.2012. Viitattu 12.10.2018.
  12. ↑ James Harrod: Upper Paleolithic (UP) OriginsNet. Viitattu 11.4.2009. (englanniksi)
  13. ↑ Tiede, 12/2011, s. 10
  14. ↑ Wang, Binghua: The Polychrome Rock Paintings in the Altay Mountains The Silk Road - Silkroad Foundation. Arkistoitu 9.2.2017. Viitattu 12.10.2018.
  15. ↑ Sun Zheng: Chinese Art of Figure Characterization and Representation vis Chinese Civilization
  16. ↑ Paukku, Timo: Yli 50 000 vuoden ikäinen maalaus kielii luovuudesta. Helsingin Sanomat, 8.7.2024, s. B 6. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ISSN 0355-2047 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8.7.2024.
  17. ↑ Anniina Wallius: Nauta mikä nauta – Aasiasta löydetty esittävä luolataide päihitti Euroopan luolien eläinkuvat tuhansilla vuosilla Yle.fi, uutiset. 8.11.2018. Viitattu 8.11.2018.
  18. ↑ Indonesiasta löytyi maailman vanhin tunnettu luolamaalaus – ainakin 45 000 vuotta vanhan teoksen tekijä ikuisti myös kädenjälkensä Yle, 2021
  19. ↑ Kalliomaalaukset Suomessa Internetix. Arkistoitu 8.2.2007. Viitattu 11.4.2009.
  20. ↑ Varhainen taide; Esihistoria, Egypti, Lähi-itä; Maailmantaiteen kirjasto; Joan Sureda; WSOY 1996; ISBN 951-0-19887-0 sivut 40–44
  21. ↑ Otavan suuri maailmanhistoria, osa 1.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Grönhagen, Juhani: Ristiinan Astuvansalmi, muinainen kulttipaikkako? SM-1994 (Suomen Museo)Vammala 1994.
  • Hällristningar och hällmålningar i Sverige. Huvudredaktörer S. Janson, E.B. Lundberg och U. Bertilsson. Forum, Helsingborg 1989.
  • Jussila, Timo: Saimaan kalliomaalausten ajoitus rannansiirtymiskronologian perusteella.
  • Kivikäs, Pekka: Suomen kalliomaalausten merkit. Jyväskylä: Atena Kustannus OY, 2009. ISBN 978-951-796-590-3
  • Kivikäs, Pekka: Saraakallio – muinaiset kuvat. Atena, Jyväskylä 1990.
  • Kivikäs, Pekka: Kalliomaalaukset: Muinainen kuva-arkisto. Jyväskylä: Atena, 1995. ISBN 951-9362-81-9
  • Kivikäs, Pekka: Kalliomaalausten kuvamaailma. Jyväskylä: Atena, 1997. ISBN 951-796-036-0
  • Kivikäs, Pekka: Kallio, maisema ja kalliomaalaus. Suomi: Minerva Kustannus Oy, 2005. ISBN 952-5478-61-0 (suomeksi)
  • Kivikäs, Pekka: Vorhistorische Felsmalerei in Finnland. Jyväskylä 1997.
  • Kivikäs, Pekka: Kalliomaalausraportteja 1. Kopijyvä Jyväskylä 1999.
  • Kivikäs, Pekka: Kalliokuvat kertovat. Jyväskylä: Atena, 2000. ISBN 951-796-221-5
  • Luho, Ville: Klippmålningen vid Juusjärvi. FM Helsinki 1962.
  • Luho, Ville: Uusi kalliomaalauslöytö. Geologi nro 9. 1963.
  • Miettinen, Timo & Willamo, Heikki: Pyhät kuvat kalliossa. Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-21930-9
  • Parkkinen, Jukka & Wetterstrand, Tuija: Suomen kalliomaalaukset. Bongarin käsikirja. Helsinki: SKS, 2013. ISBN 978-952-222-396-8
  • Pentikäinen, Juha: Samaanit. Jyväskylä 1998.
  • Ristad och Målad – Aspekter på nordisk bergkonst. Redaktion T. Edgren och H. Taskinen. Museiverket, Nordiska Ministerrådet. Vammala 2000.
  • Sarvas, Pekka: Die Felsenmalerei von Astuvansalmi. SM.1969.
  • Sarvas, Pekka: Astuvansalmen kalliomaalaus. Ristiinan entisyyttä ja nykypäivää. Helsinki 1973.
  • Sarvas, Pekka ja Taavitsainen, J.-P.: Kalliomaalauksia Lemiltä ja Ristiinasta. SM, Tapiola 1976.
  • Siikala, Anna-Leena: Suomalainen šamanismi. Hämeenlinna 1992.
  • Turun maakuntamuseo. Kalliotaidetta – tutkimusta ja tulkintaa. Raportteja 11. 1990.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kalliomaalaus.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kalliomaalaus&oldid=22784152”