Kielenvaihto

Kelttiläisen kornin kielen väistyminen englannin tieltä Cornwallin alueella Lounais-Englannissa on esimerkki historiallisesta kielenvaihdosta.

Kielenvaihto tai kielenvaihdos on kielitieteessä käytetty termi kehityksestä, jossa kieliyhteisö tai sen osa omaksuu uuden kielen ja aikaisemmin puhuttu kieli jää pois käytöstä. Tapauksissa, joissa kielenvaihto ulottuu koko kieliyhteisöön, seurauksena on kielikuolema eli aiemman kielen sammuminen.

Tavallisesti kielenvaihdon taustalla on tilanne, jossa jokin kieli menettää sosiaalisen arvoasemansa valtasuhteiden muutoksen tai yhteisön hajoamisen vuoksi. Kielen puhujat katsovat, että toisen kielen omaksuminen on heille edullisempaa muuttuneissa olosuhteissa, jolloin uutta kieltä aletaan vähitellen suosia vanhan kustannuksella. Kielitieteilijä Janne Saarikiven mukaan kehitys on tavallisesti yhdistelmä pakkoa ja vapaaehtoisuutta. Monikielisissä yhteisöissä yhden kielen on ollut mahdollista nousta johtavaan asemaan yleensä silloin, kun kun kyseessä on sosiaalisesti, kulttuurillisesti tai taloudellisesti vahvimman ryhmän kieli, jolloin se on päässyt syrjäyttämään altaan kielellistä monimuotoisuutta.

Kielenvaihdoksia on oletettavasti tapahtunut runsaasti jo esihistoriallisena aikana. Historiallisia esimerkkejä tunnetaan lukuisia: Esimerkiksi nykyisen Ranskan alueella puhuttiin antiikin aikana kelttiläisiä kieliä, mutta nykyisin valtakieli on romaaninen ranska. Kelttiläiset kielimuodot eivät myöskään edusta kyseisen alueen alkuperäistä kieltä, vaan niitä ovat edeltäneet tuntemattomat paleoeurooppalaiset kielet. Myös Suomessa on tapahtunut ainakin kaksi liki täydellistä kielenvaihdosta, joissa saame on ensin syrjäyttänyt tuntemattomia muinaiskieliä ja myöhemmin suomi on syrjäyttänyt saamen. Tietyillä alueilla suomalaisväestö on myös vaihtanut kielensä ruotsiin.

Kirjallisuutta

• Granqvist, Kimmo: Rapautuva kieli: Kirjoituksia vähemmistökielten kulumisesta ja kadosta. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2013. ISBN 978-952-222-419-4