Etyylimalonihappo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Etyylimalonihappo
Tunnisteet
IUPAC-nimi 2-etyylipropaanidihappo
CAS-numero 601-75-2
PubChem CID 11756
SMILES CCC(C(=O)O)C(=O)O [1]
Ominaisuudet
Molekyylikaava C5H8O4
Moolimassa 132,114 g/mol
Sulamispiste 114 °C [2]
Liukoisuus veteen Veteen 71,2 g/l (25 °C) [2]

Etyylimalonihappo (C5H8O4) on dikarboksyylihappo ja malonihapon etyylijohdannainen. Etyylimalonihappo on osa isoleusiiniaminohapon aineenvaihduntaa.

Muodostuminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

K. Stalder havaitsi vuonna 1959, että etyylimalonihappo on normaali osa ihmisen ja rotan virtsaa. Hän esitti yhdisteen muodostuvan osana isoleusiinin metaboliaa ja välituotteena olevan 2-etyyliakryylihappoa ja 2-etyylihydrakryylihappoa. 2-etyylihydrakryylihapon muuntuminen etyylimalonihapoksi on hyvin samankaltainen kuin 3-hydroksi-isovoihapon muuntuminen metyylimalonihapoksi valiinin metaboliassa. Molemmissa on semialdehydivälituote. Muodostunut etyylimalonihappo eritetään kehosta nopeasti pois virtsan mukana.[3]

Etyylimalonihappoa syntyy myös rasvahappojen hapettumisen yhteydessä tapahtuvassa butyryyli-CoA:n karboksylaatiossa.[4]

Etyylimalonihappoaineenvaihdunnan sairauksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etyylimalonihappoaineenvaihduntaan on yhdistetty monia sairauksia. Jamaikalainen oksennustauti johtuu raakojen, entsyymitoimintaa haittaavia yhdisteitä sisältävien hedelmien syönnistä. Geenivirheestä aiheutuva butyryyli-KoA-dehydrogenaasientsyymin puute kohottaa etyylimalonihappopitoisuuksia.[3]

Etyylimalonihappopitoisuus on korkea eräässä harvinaisessa enkefalopatiasairaudessa. Sairaus periytyy resessiivisesti ja aiheuttaa muun muassa epileptisiä kohtauksia, huonovointisuutta ja akrosyanoosia.[4]

  1. Ethylmalonic acid – Compound summary NCBI. Viitattu 18. elokuuta 2019.
  2. a b Physical properties: Ethylmalonic acid NLM Viitattu 30.12.2009
  3. a b Bruce H. Baretz, Charles P. Lollo & Kay Tanaka: Metabolism in Rats in Vivo RS-2-Metylbutyrate and n-Butyrate labeled with Stable isotopes at Various Positions. The Journal of Biological Chemistry, 1979, 254. vsk, nro 9, s. 3468–3478. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.12.2009.
  4. a b Johannes Zschocke, Georg F. Hoffmann: Vademecum metabolicum: manual of metabolic paediatrics, s. 68. Schattauer Verlag, 2004. ISBN 978-3-7945-2385-6 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.12.2009). (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.